Me olimme lähes viisi viikkoa anoppilassa evakossa, kun
kotonamme remontoitiin kylpyhuonetta. Taustana lisään, että menninkäinen on
ollut isovanhempien hoidossa päivisin, kun isimies on ollut töissä ja minä
koulussa. Näin on menty koko alku vuosi ja voin nyt kokemuksesta kertoa, että
muutamassa kuukaudessa voi saada aika paljon hallaa aikaiseksi.
Muistutan vielä itsestäni. Olenhan ollut alusta asti melkoinen
rutiinien orja. Menninkäisellä on alusta saakka ollut selvä päivärytmi ja olen melko
ehdoton struktuurin kannattaja. Uskon vakaasti sen pitävän perhe-elämämme
suhteellisen helppona, mitä tietenkin tarvitsen ollessani yksinhuoltajana yli
puolet vuodesta.
Tietenkin isovanhemmilla on hieman erilaiset ajatukset
lapsen hoidosta. Se ei varmasti ketään yllätä. Ja silloin, kun lapsi on
isovanhemmillaan kylässä, se heille suotakoon. Mutta pitkäaikaisen hoidon
kannalta tilanne eskaloitui melkoisen pahaksi. Niin pahaksi, että lopulta
menninkäinen ei syönyt enää juuri mitään ja huusikin jo melkein kun näki
syöttötuolin. Isoimpina ongelmina mainittakoon, tahtotaapero, joka pyörittää
isovanhempiaan mennen tullen. Ruokailut olivat lähinnä sirkustapahtumia, lapsi
määritti täysin mitä syö ja milloin ja levottomat isovanhemmat sinkoilevat ympäriinsä
ymmärtämättä mistään mitään. Täytyy sanoa, että laskeskelin päivä kesälomaan ja
olin pakahtua onnesta, kun sain kuulla menninkäisen saaneen syksyksi hoitopaikan.
Lähes kaikki vanhemmat ja hoitajat joutuvat kokemaan sen,
että lapsi kieltäytyy syömästä, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Kenenkään
ruokahalu ei pysy päivästä toiseen samana. Toisaalta ruokahalun muutokset
voivat johtua kehityksellisistä tekijöistä ja tilannetekijöistä. Joskus saattavat
vaivata hampaat, joskus väsyttää, joskus jokin muu on mielenkiintoisempaa,
jotkut lapset kieltäytyvät syömästä lisääntyvän itsenäisyyden julistuksena ja
joskus vaan kuun tai tähtien asento on yksinkertaisesti väärä.
Myös toiselle ikävuodelle siirryttäessä ruokahalu yleensä
vähenee ratkaisevasti. Ei siis kannata ihmetellä, että ahmattivauva lakkaa
ahmimasta, sillä vauvavuotena vauvahan lähes triplaa syntymäpainonsa. Tämän
jälkeen painonnousu hidastuu.
Jos vanhemmat alkavat stressaamaan ruokailua, välittyy asenne
helposti lapseen ja noidankehä on valmis. Kun lapsi aistii vanhempien stressin,
hän ei ainakaan syö. Maanittelu, pakottaminen ja turhautuminen vain pahentavat
tilannetta.
Alla listattuna muutamia vinkkivitosia ongelmallisten
ruokailutilanteiden helpottamiseksi:
·
Älä hermostu. Suuttumisella on usein päinvastainen
vaikutus. Silloin lapsi voi ajatella hallitsevansa vanhempaa kieltäytymällä
syömästä. Tätä tahtojen taistoa vanhempi ei voi voittaa pakottamalla lasta
syömään. Rauhoitu, mieti miksi asia suututtaa, onko se ravinnon puute? Tunne
kiittämättömyydestä? Pelkäätkö elinikäisten syömisongelmien syntyä? Kun
ymmärrät, miksi suutut, on suuttumusta helpompi hallita.
·
Poista häiriötekijät ruokapöydästä. Kerro, että
ruoan jälkeen pääsee taas leikkimään. Hyvä keino on myös antaa lapselle rauha
lopetella leikit ennen ruokailua. Vanhempana tietenkin näytät erimerkkiä. Ei
puhelimen selaamista tai tv:n vilkuilua ynnä muuta turhaa, ole läsnä.
·
Pidä kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista, äläkä
napostele turhia aterioiden väleillä. Napostelemalla lapsi ei opi tulkitsemaan kehonsa
nälkäviestejä.
·
Syökää koko perhe yhdessä, tämä vähentää
taaperon halua tulla maistelemaan väärinä aikoina vanhempien lautaselta.
·
Ruokailulle voi asettaa jonkin kohtuullisen
aikarajan. Esim. 20-30 minuuttia, nuoremmille jopa 10 minuuttia voi olla ihan
riittävä aika, jonka jälkeen lautaset korjataan pois. Älä jankuta ajankulusta.
Tee ruokailusta rento ja mukava.
·
Myös saman ruoan syöminen kannattaa. Lapset, jos
ketkä, kärsivät pahasta annoskateudesta. Tarjota voi myös jotain vaihtoehtoista.
Anna esimerkiksi yksi terveellinen vaihtoehto, mikäli lapsi on kovin valikoiva
ja kieltäytyvä syömään samaa ruokaa. Vaihtoehdon tulisi olla selvillä ennen
ruoka-aikaa, ettei kokin tarvitse ryhtyä uudestaan hommiin.
·
Tarjoa pieniä annoksia. Ruokaa voi aina antaa
lisää, mikäli se maistuu hyvin. Pienemmän annoksen roskiin heittäminen
suututtaa todennäköisesti itseäsi vähemmän. Sitä paitsi pienen annoksen
syöminen voi olla lapselle onnistumisen kokemus.
·
Älä syötä lasta, mikäli hän on kykenevä syömään
itse.
·
Kehu onnistumisia, jätä huomioimatta
epäonnistumiset.
·
Älä yritä pakottaa lasta syömään, tämä vain
pahentaa syömisvaikeuksia.
·
Luovuus on sallittua. Uusia ruokia tai ruokia,
jotka jäävät helposti syömättä, voi tarjota yhdessä lempiruoan kanssa. Anna
lasten osallistua ostosten ja ruoan tekoon. Ruokaa voi esitellä lautasella
erikoisilla, mielenkiintoisilla ja värikkäillä tavoilla. Taivas on rajana.
Tsemppiä kaikille ruokaongelmien kanssa
painiskeleville vanhemmille. Kun lopetat stressaamasta ja sallit lapselle
mahdollisuuden osaltaan hallita ruokailua, ongelmatkin yleensä katoavat
muutamassa viikossa. Meillä huima ero edelliseen tapahtui aivan muutamassa
päivässä.
