Helpot villahousut lapselle ja muita tammikuun kuulumisia

Jottei tämä nyt mene ihan häähörhöilyksi, pistänpä hyvän kiertämään ja kerron erinomaisen ja helpon ohjeen lapsen villahousuille.

Sain enne tätä menninkäisen villapaidan valmiiksi. Se ei mennyt ihan putkeen. Se oli ihana islantilainen villapaita. Olin vain aloittanut sen jo yli vuosi sitten, joten valmistuessaan se oli aivan liian pieni, tottakai! Ehkä sitten seuraavalle, jos meille sellainen vielä suodaan.

Näissä villahousuissakin olisi saanut tehdä vielä useamman kerroksen vyötärölle, jotta olisivat olleet täydelliset. Mutta kiva oli neuloa pitkästä aikaa!


Tässä ohje villahousuihin.


Tammikuu on ollut jotenkin taas ekstrakiireinen. Vuoden alussa juhlittiin myös menninkäisen 2 vuotissyntymäpäiviä. Juhlissa oli isovanhemmat sekä kummit ja seuraavana päivänä rääppiäisjuhlilla kävi menninkäisen pikkuystävät.


Tarjoiluna meillä oli kolmen suklaan juustokakku. Tämä oli aivan jumalisen hyvää kakkua. Koristelu oli erilainen, mitä ohjeessa. Menninkäinenkin suuttui, kun ei saanut loputonta määrää tätä taivaallista kakkua😊


Lisäksi oli karjalanpiirakoita ja munavoita, ruisnappeja wasabilohitäytteellä sekä /kasvispiirakkaa ja tietenkin joululahjaksi saadut konvehdit kiertoon😊 Maltillinen koristelu pienillä sievillä jutuilla ja kukilla. Lisäksi kuvista koostettu kollaasi menninkäisen vierähtäneestä vuodesta printteinä seinällä. Siinä kaikki.


Ihanaa kun vielä pääsee suht vähällä järjestämisellä. Tuntuu, että nykyajan lastenjuhlista on tullut sellaisia spektaakkeleita, että oksat pois. Hirvittää jo valmiiksi. Jospa maailma ehtisi vielä muuttua tässä muutamassa vuodessa, ennen kuin on kaverisynttäreiden aika. Toivossa on kai hyvä elää😊

Millaiset häät me haluamme?

Tämä on meille melko selvää. Haluamme rennot, simppelit häät ilman pönötystä.


Vihkinä meillä toimii siviilivihkiminen, eli se on tyyliin jokin maanantai tai vastaava. Itseasiassa senhän voisimme hoitaa vaikka huomenna, siis periaatteessa, koska sillä ei ole juuri väliä muun kokonaisuuden kannalta.


Olemme pyrkineet pitämään vieraslistan minimissä. Tällä hetkellä vieraita listalla on noin 80, joista noin 30 sukulaisia ja loput ystäviä. Olemme suunnitelleet pitävämme kahdet juhlat. Toiset sukulaisille, joka on ruokailutilaisuus jossain tilausravintolassa. Ja toiset ovat lapsivapaat juhlat kavereille jossakin sopivassa juhlatilassa, johon saa lähes kaiken valmiina pakettina. Mitä vähemmän tarvitsee tehdä itse, sen parempi! Jos lähes kaiken saa yhdestä paikasta, hyvä!


Ystäväni vinkkaamana lueskelin hääblogeja ja hämmästyksekseni sainkin huomata, että aika paljonhan näihin häihin tuntuu silti liittyvän tekemistä, vaikka kuinka simppelinä juhlansa haluaisi pitää. Paljon myös asioita, joita en aluksi ollut edes miettinyt. Katsotaan missä kohtaa alkaa stressiä pukkaamaan. Ei vielä😊


Emme juurikaan välitä mistään hääohjelmista ja leikeistä. Ruokailun lisäksi häissä saisi olla bändi, kuvauspiste ja varmaan jonkun ystävämme suorittama ”vihkiminen” ja häätanssi. Joku ystävistämme varmasti haluaa esiintyä ja se on ihan ok, openstage😊 Tärkeintä meille olisi yhdessä vietetty aika ja se, että todella olisi aikaa seurustella myös vieraiden kanssa. Toki erinomainen ruoka ja livemusiikki ovat myös tärkeitä. Valokuvaajana toimii luokkakaverini. Opiskelen siis tällä hetkellä valokuvausta, että ihan ammattitason kuvaa😊


Koristeita, karkkibuffajuttuja ja viinitonkka astiat tilailinkin jo netistä, kun hyvänä alennuksena sain. Vanhat valokuvat selailin läpi ja niistä teetetään näytille meidän tarina. Esitystapa on edelleen vielä mietinnässä. Kangasliinat servetteinä kiinnostaisi. Katsotaan repäisenkö ompelemalla itse, vai käytetäänkö paperisia, äkkigooglella tuntuivat maksavan turhan paljon valmiina. Istumajärjestystä tuskin teemme, jokainen saa istua missä haluaa, joten nimikoituja paikkakortteja ei tarvitse tehdä, eikä mitään pöytäjärjestystä.


Puku minulla on jo tiedossa, enää tarvitsee löytää sille kohtuuhintainen tekijä. Kengätkin jo löytyvät. Paikkojakin olemme katselleet. Yksi on tällä hetkellä ylitse muiden. Pitäisi pistää tarjouspyyntöä menemään. Kutsuja pitäisi alkaa tekemään. Voi hyvin olla, että teemme vain sukulaisille perinteiset kutsukortit ja ystäväjuhliin lähetämme kutsut tyyliin whatsapilla. Joku videotervehdys tai vastaava. Jos ihan laiskaksi heittäydytään, niin samalla vaivalla menee sitten sukulaisillekin whatsapp, vaikka varmaan vanhemman väestön edustajina odottavatkin jotain konkreettista kutsukorttia.


Siinä kai pääpirteittäin kaikki. Huomenna pääsen häämessuille, katsotaan mitä inspiraatiota sieltä tarttuu matkaan, vai tarttuuko😊

Miksi naimisiin?

Niinpä. Sitä olemme pohtineet. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta, kihloissakin yli neljä vuotta. Naimisiin meneminen ei ole koskaan ollut meille kummallekaan mitenkään välttämätöntä tai erityisen tärkeää. Emme pidä sitä minään rakkauden mittarina. Emme ole perinteisiä. Keskipisteenäkään olo ei juurikaan kiinnosta. Noh, lähinnä se kai tässä kohtaa on oikeastaan vain juridiaa. Menninkäisen syntymän jälkeen olemme puhuneet naimisiin menemisestä ensin sivulauseissa ja lopulta päätimme nyt repäistä.


Sauma olisi nyt täydellinen, kun veronpalautuksista olisi odotettavissa jotain rahaa kotiin päin eikä mikään valtava häälaina kamalasti houkuttele. Tietenkään sellaistahan ei tarvita, mikäli ei järjestä isoja tai kalliita juhlia. Sekin on kieltämättä käynyt mielessä, jos olisi karannut ulkomailla naimisiin. Mutta kaikeksi, jopa omaksi, yllätykseksi valitsimme kuitenkin tällaisen perinteisemmän keinon, vaikkemme mitään perinteen ystäviä olekaan. Miksi? Oikeastaan siksi, ettei meillä ole enää kamalasti sukulaisia elossa. Olisi mukava ilahduttaa heitä. Toiseksi, nykyään hyviä juhlia kaikkien kavereiden kesken on niin vähän! Kaikkihan me kamppailemme ruuhkavuosien kanssa, toiset enemmän kuin toiset.


Itse naimisissa olemisen en usko tuovan suhteeseemme mitään lisää. Isimies on jo näinä kaikkina vuosina osoittautunut siksi juuri oikeaksi tyypiksi minulle. Hän on (omalla tavallaan) paras ystäväni, henkilö, jolle voi kertoa kaikesta, jonka kanssa voi olla täydellisesti oma itsensä, tukee minua silloin kun sitä tarvitsen, seisoo rinnallani vaikeinakin aikoina, arjen sankarini, loistava isä ja erinomainen tuleva aviomies. Olemmehan muutenkin käytännössä kuin naimisissa. Meillä on yhteinen asuntolaina ja lapsi, vain yhteinen sukunimi puuttuu. Eikä sekään tietenkään olisi välttämätön, mutta mielelläni vaihdan oman todella yleisen sukunimeni toiseen yleiseen sukunimeen😊

Mitä kuuluu vuoteen 2020?

Olisikohan aika alkaa kömpiä hiljaiselon keskeltä ja jatkaa siitä mihin on jäänyt? Kuitenkin eri aiheella? Ja myös vähän samallakin?


Vuosi 2019 vilahti ohi silmissä. Uskomatonta, että pikku menninkäinen täytti vuoden lopulla jo kaksi vuotta. Kävimme uutena vuotena ihastelemassa juuri syntynyttä pientä nyyttiä ja ihan sanattomaksi veti, että toden totta, menninkäinen on ollut aivan yhtä pieni kaksi vuotta sitten!


Vuosi 2019 on ollut ruuhkavuosien tapainen viuhahdus. Näin jälkeen päin on hyvä hetkeksi kääntyä pohtimaan mitä kaikkea se on pitänyt sisällään:

•     Opiskelin ja opiskelen edelleen
•   Olin/olen myös osa-aikaisesti töissä
•   Menninkäinen aloitti päivähoidon 
•   Menninkäinen kasvoi vuodella. Hän juoksee, hyppii, nauraa, kiipeilee ja puhuu kuin               papupata. On varsinainen temperamenttitäti ja valtavan minä itse -vaiheen kourissa kamppaileva touhutaapero.
•   Ostimme talon ja remontoimme sen lattiasta kattoon. Vieläkään ei ole aivan valmista, mutta olemme jo selvästi voiton puolella. Tästä olisi saanut oman blogillisen tekstiä, mutta ei riittänyt aika, kiinnostus tai voimavarat.
•   Isimies aloitti uuden työn. Tämäkin sisältää reissuhommia, mutta huomattavasti vähemmän.
•    Olemme yrittäneet toista lasta, tuloksettomasti, lapsettomuushoidot alkavat tammikuussa.
•   Päätimme mennä ensi kesänä naimisiin yli 10 vuoden yhteiselon jälkeen!

Siitä päästäänkin aasin sillan kautta siihen mistä ajattelin lähteä herättelemään blogia uudestaan henkiin. Nimittäin häät. Hääblogejahan on hurjasti. Voinko tarjota siihen jotain uutta, en tiedä. Mutta samaan tapaan kuin raskausajasta ja vauvavuodesta jäisi häiden suunnittelusta itselle merkittävä muisto. Vähän kuin päiväkirja. Tuskin myöskään lapsiasioista voidaan täysin välttyä. Todennäköisesti sisältö tulee jossain määrin käsittelemään myös hedelmöityshoitoja ja niiden etenemistä sekä tavallista ruuhkavuosien täyttämää perhearkea.