Kantoliinat ja kestovaipat

Kantoliina on ikiaikainen keksintö ja tätä harrastetaan laajalti monissa maissa, kuten Afrikassa ja Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Itsekin innostuin ostamaan trikoisen kantoliinan tarjouksesta. Meillä on kyllä vaunutkin, mutta kantoliinan käyttö kiinnostaa kovasti. Lisäksi vauvan kasvettua tulemme hankkimaan kantorepun, jolla pääsemme kesällä luontoon vaeltamaan.

Miksi kantaminen sitten kiinnostaa? Noh, ainakin siksi, että aina jonnekin mentäessä ei tarvitse pakata vaunuja mukaan. On myös paikkoja, jossa vaunut ovat epäkäytännöllisiä. Lisäksi kantoliinan uskotaan rauhoittavan vauvaa, vahvistavan vauvan ja vanhemman sidettä ja vapauttaa kantajan liikkumaan vapaammin.

Kantoliinoja on hurjasti erilaisia, osa soveltuu jo aivan vastasyntyneiden käyttöön. Kannattaa melkein mennä liikkeeseen tutkimaan vaihtoehtoja, parhaassa tapauksessa saa kantoliinan vuokrattua koekäyttöön. Tällöin ei tarvitse ostaa sikaa säkissä, jos kantaminen ei jostain syystä olekaan yhtään oma juttu tai ei sovi vauvalle. Liikkeistä saa myös opetusta näiden käyttöön.

Kestovaipat ovat toinen asia, joka meidän perheeseen on tulossa koekäyttöön, vaikka isimies onkin koko ajatusta vastaan. Hän ei vain vielä ymmärrä, että kakka on aivan yhtä inhottava asia, oli se sitten tavallisessa kertakäyttövaipassa tai kestovaipassa. Lisäksi kertakäyttövaippoja on jatkuvasti kiikutettava ulos roskikseen ja ne pahimmassa tapauksessa haisevat paljon enemmän kuin kestovaipat.

Osakestoilu tukee omaa ekologisuus periaatettani. En väitä käyttäväni kestovaippoja aina. Uskon käyttäväni kertakäyttövaippoja mm. reissunpäällä ja ehkäpä myös öisin. Miksi kestovaippailu sitten on minulle tärkeää? Koska lapsiperheiden suurin yksittäinen jätelaji on kertakäyttövaipat. Jos ajattelee vaikkapa näin. Yksikin kestovaippa päivässä vähentää vuotuista vaippajätekuormaani 365 vaippaa, kaksi jo 730 vaippaa, kolme 1095 vaippaa. Siinä on valtava määrä vaippoja. Lisäksi kertakäyttövaipat ovat lähinnä selluloosakuitua ja erilaisia muoviyhdisteitä. Ei kuulosta liian terveelliseltä.

Lisäksi tämä on myös kustannuskysymys. Esimerkiksi vuoden kertakäyttövaipat maksavat helposti paljon rahaa. Rahankulua ei ehkä huomaa samalla tavalla, kun sitä kuluu pikkuhiljaa, kun taas kestovaippa voi maksaa kerralla paljon, mutta tulee paljon edullisemmaksi pitkässä juoksussa. Lisäksi esimerkiksi torista saa ostettua ja myytyä käytettyjä kestovaippoja. Kestovaipat ovatkin parhaimmillaan itseasiassa käytettyinä, sillä täysin uusia kestovaippoja on pestä muutamia kertoja, että imuteho alkaa vaikuttaa.

Kestovaippoja on vaikka minkälaisia. Niihin kannattaa hetki perehtyä ennen käyttöä. Itse lainasin mm. kirjan kantoliina ja kestovaippa. Lisäksi netistä löytää kattavasti tietoa. Tietenkin tässä kohtaa, kun vauvaa ei vielä ole, on helppoa suunnitella mitä kaikkea sitä sitten joskus tulee tekemään ja käyttämään. Käytäntö kuitenkin osoittaa sitten, miten hyvin suunnitelmat tulevat pitämään.

Motiivit lapsen hankinnalle?

Mitä sinä vastaisit kysymykseen miksi hankit lapsia? Lapsien hankinnalle voi olla lukemattomia erilaisia syitä. Toiset pörröisiä ja vaaleanpunaisia, toiset enemmän käytännönläheisiä. Toiset syyt ovat itsekkäitä, toiset jopa epätoivoisia ja toisilla ei ole syytä, vaan se vain tapahtuu, jopa täysin toivomatta. Onneksi mikään yksittäinen syy ei tee vanhemmuudesta sen huonompaa tai parempaa, vanhemmat PÄÄSÄÄNTÖISESTI rakastavat pyyteettömästi lapsiaan, hankkivatpa he niitä mistä syystä tahansa.

Syyt voivat olla esimerkiksi biologisia, kuten vaikkapa vauvakuume. Lasten hankinnan päätöksiin voi myös vaikuttaa (puolesta tai vastaan) oma lapsuus tai vaikkapa geenit. Syy voi olla ajatus siitä, että lapsi tekee kokonaisen perheen tai jokin muu parisuhteeseen liittyvä asia. Sukupuolen rakentumisen voi nähdä vanhemmuuden kautta. Tai sitten lapsien hankinta voi tuntua hyvältä ajatukselta pitää välivuosi töistä. Lasten hankinta saattaa myös tapahtua sosiaalisesta painostuksesta ja ajatuksesta, että niin vain kuuluu tehdä.

Miksi me sitten halusimme lapsia? Sitä on vaikea sanoittaa, osin myös siksi, että tavallaan emmehän me halunneetkaan vaikka halusimmekin. Omasta lapsuudestani minulla on kummunnut kauan ja vahvana ajatus siitä, että en koskaan haluaisi omia lapsia. Äitini itki onnesta ja isäni oli pakahtua, kun kuuli vauvauutisemme, sillä he olivat aivan varmoja, että en tule heille yhtään lapsenlasta tekemään. Eli en ole koskaan peitellyt sitä tosiasiaa, että biologisten lasten hankinta ei ole ollut minulle hirvittävän tärkeä asia. Tämä toisaalta on johtanut myös moneen yllättyneeseen (toisinaan jopa aavistuksen loukkaavaan) kommenttiin lastenhankinnastani, mitä ei koskaan uskottu tulevan.

Mitä sitten tapahtui? Kai sitä sitten voisi sanoa biologiseksi kelloksi. Kun ikää alkoi kertyä mittariin, tuli tunne siitä, että jos päätän olla hankkimatta lapsia, se on sitten lopullinen päätökseni ja elän sen päätöksen kanssa lopun elämäni. Pelästyin. Haluanko sitä? Ja siitä ajatus sitten lähti jalostumaan. Mikäli vauva olisi tullakseen, se saisi tulla. Ei kuitenkaan olisi maailmanloppu mikäli niin ei tapahtuisi, sillä olen aina viettänyt tavoitteellista elämää, eikä yksin lapsen saaminen täytä näitä tavoitevaatimuksiani. Myöskin parisuhde oli kunnossa ja meillä oli hyvä ja sisältörikas elämä kahdestaankin. Myöskään isimies ei ole painostanut lastenhankintaan, vaikka onkin ollut ajatuksesta aina itseäni myötämielisempi.

Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen sitten lopulta tein plussatestin. Kuitenkin ensimmäinen raskaus todettiin tuulimunaksi niskapoimu ultrassa ja raskauden keskenmeno tuntui hirvittävältä. Usko omaan naiseuteen ja vartaloon oli kovalla koetuksella. Olimme molemmat musertuneita ja yllämme leijui sanomaton kysymys, entä jos tämä olikin ainoa mahdollisuutemme? Silloin tajusin syyn olevan loppujen lopuksi melkoisen yksinkertainen. Meillä taisi sittenkin olla vauvakuume, vaikkemme sitä myöntäneetkään😊

Joulukorttipaja ja pieni DIY lahja

Tänä vuonna on kerrankin ollut hyvä syy olla hyvissä ajoin liikenteessä, mitä jouluun tulee. Eilen tein viimeiset joululahjaostokseni! En ikinä ole näin varhain valmis! Koska en voi tietää milloin synnytän, niin tänä vuonna teen myös perinteisen joulukierrokseni hyvissä ajoin. Tänä viikonloppuna käyn kyläilemässä kummilapset sekä oman äitini (vietämme perinteisesti joulun anoppilassa).

Joululahjani ovat useimmiten enemmän tai vähemmän DIY lahjoja. Usein leivon, mutta koska tämän joulun saatan viettää synnytyssalissa, saa leipominen jäädä. Jotain pientä DIY juttua sentään päätin tänäkin jouluna värkkäillä. Nimittäin heijastinkorentoja. Alla lopputulos.

Joulusiivouksenkin olen jo aloittanut ja joulukoristeet panen esille viikonloppuna. Pian voinkin nostaa jalat sohvalle ja vain odottaa tulevaa synnytystä. Alkaakin olo käymään jo malttamattomaksi.

Millainen on hyvä koti lapselle?

Tässä odotusaikana varmasti monikin kipuilee sen asian kanssa, kuinka voi tarjota parhaan mahdollisen elämän omalle lapselleen.

Siihen ei loppujen lopuksi mielestäni tarvita kovinkaan paljoa. Oikeastaan asia on kovin yksinkertainen. Lapsi tarvitsee rakastavan ja hänen tarpeensa huomioivan, turvallisen kodin ja huoltajan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö vauva tarvitsisi joitain tiettyjä välineitä ja mm. vaatteita, mutta näiden asioiden vaikkapa hinta tai määrä, ei välttämättä ratkaise sitä, kuka on paras vanhempi lapselleen. Myös riittävä ravinnonsaanti on totta kai aivan ensiarvoisen tärkeää. Ja muutoinkin perushoidosta on huolehdittava.

Perushoito ei kuitenkaan yksinään riitä, on tarjottava myös läsnäoloa. Mutta rakastava ja tarpeet huomioonottava ympäristö ei myöskään tarkoita rajatonta rakkautta. Rakkaus ei myöskään tarkoita sitä, etteikö joskus saisi suututtaa tai etteikö oma lapsi saisi tuntua maailman vaikeimmalta tyypiltä.

Parasta alkua ei määrittele maallinen mammona tai kuinka hieno koti tai auto on. Tai onko vaikkapa autoa ollenkaan. Katto pään päällä nyt on aika oleellinen asia, mutta se voi olla iso tai pieni, kunhan on toimiva. Sinulla voi olla paljon rahaa tai vähän rahaa, mutta olet silti mahdollisesti yhtä hyvä vanhempi. Yleisesti ottaen itseensä ja elämäänsä tyytyväisen ihmisen on helpompi jakaa hyvää eteenpäin.

Parhaan mahdollisen alun tarjoaa mielestäni se, että yrittää rakentaa toimivan kiintymys- ja vuorovaikutussuhteen oman vauvansa kanssa. Joten parhaan mahdollisen vanhemmuuden saavuttamiseen ulkoiset tekijät liittyvätkin kovin vähän.

Hyvään tai huonoon vanhemmuuteen ei automaattisesti vaikuta ikä, ulkonäkö, taustat, status, uskonto, kulttuuri tai etnisyys. Uskon että jokainen pystyy olemaan hyvä vanhempi omalla tavallaan. Toisilla se tulee luonnollisemmin kuin toisilla, mutta jokainen voi vähintäänkin oppia. Ja sitähän se hyvä vanhemmuus myöskin on, oppimista. Ei kaikkea voi, eikä kuulukaan tietää tai osata etukäteen.

Kliseistä ehkä, mutta ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa olla hyvä vanhempi, vaan tapoja on monia. Vinkkejä toki satelee ovista ja ikkunoista. Välillä informaatiotulva vaan humisee päässä, mutta on muistettava, että maalaisjärki kaikessa ja se mikä jollain yhdellä toimii, ei välttämättä toimi toisella. Vinkkien kuuntelussa on sekin hyvä puoli, että sieltä voi poimia ne parhaimmat ja omaan perheeseen sopivammat käytänteet käyttöön ja jättää muut omaan arvoonsa.

Raskauden viimeinen kolmannes -Vielä muutama viikko h-hetkeen?

Katselin raskausvatsastani otettuja kuvia yrittäen päättää, mitkä kolme kuvaa teettäisin. Törmäsin noin rakenneultran jälkeen otettuun kuvaan, jossa kumpu jo erottuu selvästi, mutta voi, on niin ihanan pieni vielä😊 Muistan silloin jo tuskailleeni mitä voin enää laittaa päälleni, kun en mahdu enää mihinkään ja voi kuinka vatsani onkaan niin iso jo. Olisinpa vain tiennyt miten isoksi se voikaan kasvaa!

Toiset ovat sanoneen vatsansa pienentyneen vauvan laskeuduttua lähtökuoppiinsa. Näin ei käynyt ainakaan omalla kohdallani. Päinvastoin. Mitä alemmas sikiö päineen laskeutui, sitä suuremmaksi vatsa kävi. Pikkuinen päätti, ettei tarvitse isoa ja pitkää yksiötä,  lattia riittää. Ihmettelen miten hän voikaan viihtyä tuollaisessa kippurassa keskellä vatsaa. Yläosasto humisee tyhjyyttään. Napaankin on taas alkanut toisinaan sattumaan, kun nahka keskivartalolla sen kun venyy. Raskausarvilta silti tähän mennessä vältytty vatsan osalta. Tisseissä on muutama pirulainen, kun en niitä alusta asti tajunnut rasvailla (nekin pirut ovat varmaan kolminkertaistaneet kokonsa). Tosin rasvauksestakin ollaan montaa mieltä, toiset ovat sanoneet, ettei rasvailu lopulta vaikuta raskausarpien syntyyn, sillä rasva vaikuttaa vain pintakerroksessa (?) ja raskausarvet muodostuvat syvemmällä. Tiedä häntä, mutta en ainakaan itse jätä tämän takia itseäni rasvaamatta.

Turvotus on nyt tullut kuvioihin. XS-kokoiset vaatteet ovat vaihtuneet helposti vähintään m:n vaatteisiin. Sormukset on otettu pois ja jalat ovat iltaisin kuin tukit. Lähtöpainoon on tullut piirun vajaa 20kg, vaikka liikun yhä edelleen. Selluliittia on ilmestynyt. Ohje neuvolasta oli juo, juo ja JUO. Mutta mähän juon, vettä kuluu litroittain.

Sikiön laskeuduttua närästys on helpottanut, vaikka toisinaan silti tulee ruokailun jälkeen ”happamia röyhyjä” takaisin suuhun. Pelkäsin mitä tämä ja alkuraskauden oksentaminen on tehnyt hampailleni. Mutta käydessäni suuhygienistillä ja tarkastuksessa, ei eroa vuoden takaiseen ollut, onneksi. Ei siis ole lankaan tyhmää harjata hampaitaan kahdesti päivässä ja käyttää sähköhammasharjaa. Vielä kun saisi rutiineihin tuon hammaslangan käytön.

Vauvan laskeutuminen aiheuttaa paineen tunteen alakertaan. Välillä sikiön liikkuessa tuntuu siltä, että se voisi pudota sieltä hetkenä minä hyvänsä. Näin ei kuitenkaan tietenkään voi käydä. Tuntuu kyllä epämiellyttävältä. Pää painaa rakkoa entisestään ja pissalla pitää käydä aivan jatkuvasti. Myöskään hyvää asentoa ei tunnu aina löytyvän. Jumppapallo on erinomainen!

Väsymys. Tätä on alkanut tulemaan. En tajua, miksi keho harjoittelee yöllä valvomista, varsinkin kun saisi nukkua. Kuitenkin vessareissujen jälkeen saatan viettää hereillä helposti parikin tuntia, koska ei vain kerta kaikkiaan väsytä silloin kun pitäisi. Isimies pohdiskeli yksi päivä, että kun hän jää lomalle, hän nukkuu kaikki univelkansa pois. Entä minä? Milloin minä nukun pois univelkani? Ehkä kun lapset on tehty.

Olen kuitenkin selvinnyt niin vähäisillä oireilla, kivuilla ja kolotuksilla, etten koe, että olisin oikeutettu valittamaan juuri mistään. Tiedän monia, joiden raskaus on ollut yhtä oireesta toiseen etenemistä. Oma seesteinen ja onnellinen keskiraskaus alkoi toisen kolmanneksen alusta ja on kestänyt aivan viime metreille saakka. Olemisen helppous on aivan yllättänyt itsenikin. Ja on jopa petollista, sillä voin vain sanoa, että olen pystynyt (pelkoa lukuun ottamatta) nauttimaan raskausajastani ja sitä tulee ikävä.

Nyt välillä mahaan tulee sellaista menkkamaista juilintaa. En silti odota, että tämä käynnistäisi synnytystä vielä hetkeen. Tuo se kuitenkin ajatusta lähemmäs ja lähemmäs. Niin lähelle, että pistin jo lakanan alle varmuuden vuoksi vauvalta lainaamani sänkysuojan, mikäli lapsivedet sattuisivat menemään sänkyyn. En halua, että uudet patjamme ovat heti pilalla. Ja totta tosiaan, nythän ollaan jo sellaisilla viikoilla, että enää ei oikeastaan hirveästi haittaa, vaikka vauva ponnahtaisikin maailmaan. Aamukampa on aseteltu käyttöönottoa varten ja odottaminen on tiiviimmillään😊 Hetki vielä, olkaa hyvät, sitten toivottavasti kaikki odottaminen palkitaan.

Synnytystoivelistani

Sain vihdoinkin näpyteltyä oman synnytystoivelistani Ipana- verkkopalveluun. Lisäksi tulostin vielä listan neuvolakortin väliin varmuuden vuoksi. Isäni sattui soittamaan sopivasti listaa luodessani. Hän ihmetteli, mitä varten sellainen tehdään, enkö vaan mene huutamaan ja kiroilemaan sairaalaan. Tämä on nimenomaan se kauhuskenaario, jonka haluan välttää😊 Toki synnyttämisestä myös tiedetään enemmän nykyään kuin kolmekymmentä vuotta takaperin ja synnyttämisestä on tullut enemmän äiti ja vauva lähtöistä toimintaa.

Miksi sitten tein synnytystoivelistan? Ennen kuvittelin synnytyksen olevan vain rutiinitoimenpide, enemmän juuri ajatuksella, että minä olen potilas ja synnytys on toimenpide. Tutustuttuani paremmin synnytykseen ja sen kulkuun tajusin kuitenkin, että synnytys voi olla paljon muutakin ja voin yrittää myös itse vaikuttaa siihen, minkälainen synnytyksestäni tulee, mikäli kaikki sujuu ”normaalisti”.

Bebesinfo.fi löytyy valmiina tulostettava versio synnytystoivelistasta, mutta tämä lista ei jotenkin istunut omaan tarkoitukseeni. Lisäksi netistä löytyy kyllä ihmisten julkaisemia synnytystoivelistoja, mikäli niihin haluaa tutustua. Tässä on oma listani:

·         Toivoisin synnytyksen käynnistyvän luonnollisesti. Ymmärrän kuitenkin, että aina se ei onnistu. Olisin kuitenkin halukas kokeilemaan muita käynnistystä edistäviä vaihtoehtoja (kuten akupunktio, vyöhyketerapia tai ballongi) ennen kalvojen puhkaisua ja oksitosiinitippaa.

·         Toivon, että minulle ja miehelleni kerrotaan mahdollisimman ymmärrettävästi erilaisista toimenpiteistä ja perustellaan niiden käyttö. Haluaisin tietää missä mennään, mitä tehdään, miksi ja mitä vaihtoehtoja on. Tämä luo itselleni turvallisuutta.

·         Toivon peräruisketta ennen synnytystä, mikäli tarvetta.

·         Toiveena olisi alatiesynnytys, mutta haluaisin viipyilemättä sektioon, mikäli tilanne alkaa yhtään vaikuttamaan sellaiselta.

·         Toivon rentoa ilmapiiriä, synnytysrauhaa ja mieluummin hieman hämärämpää valaistusta.

·         Kokeilisin mielelläni ammetta ja synnytysjakkaraa, mikäli ovat vapaana. Todennäköisesti oma tens -laite mukana.

·         Toivoisin kannustusta erilaisiin (lääkkeettömiin) kivunlievitys keinoihin. Toiveena olisi yrittää mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä, mutta olen avoin myös lääkkeelliselle kivunlievitykselle, mikäli siihen tulee tarve. Ilokaasua haluaisin todennäköisesti joka tapauksessa kokeilla.

·         Toiveena olisi, että tuetaan aktiiviseen synnytykseen, mikäli vointini sen sallii. Toivoisin myös kannustusta erilaisten ponnistusasentojen kokeiluun. Lisäksi toivon kannustusta äänenkäyttöön sekä muistutusta rentouttamiseen.

·         Toivon, että välilihani säästyisi episiotomialta!

·         Isän toiveena leikata napanuora, mikäli tilanne sen sallii, eikä isä ole pyörtynyt ennen sitä.

·         Toivon imetykseen tukea ja kannustusta.

·         Ymmärrän, ettei synnytystä voi etukäteen käsikirjoittaa. En oleta, että kaikki toiveet automaattisesti toteutuvat, mutta toivon, että toiveisiini suhtaudutaan kunnioittavasti. Minun ja etenkin vauvan terveys ehdottomasti ennen kaikkea!

Etäsuhteen pulmatilanteita

Tässä raskauden viime metreillä on etäsuhde toisinaan alkanut tympäännyttämään. Ei kuitenkaan pahasti, sillä raskaus on ollut äärimmäisen helppo ja olen pysynyt toimintakykyisenä ja aktiivisena koko raskauden. Muutama juttu kuitenkin ärsyttää.

Remontit. Ne asiat joiden toivoisin olevan valmiita vauvan tuloon mennessä, mutta en pysty toteuttamaan niitä itsekkään. Ymmärrän että viikonloppuisän rooli ei ole helppoa, kun väsyneenä palaa viikon töistä perjantai-iltana ja sunnuntaipäivällä jo pitää taas lähteä takaisin. Eihän siinä paljoa aikaa jää ja muutakin olisi kiva tehdä. Itselläni vain on sellainen paha ajattelutapa, että asiat kuntoon mieluiten nyt kuin joskus. Siksi loputon kaaos, joka tuntuu edistyvän liian hitaasti, saa itseni toisinaan kiehumaan sisäisesti.

Kotiaskareet. Minä pidän kodinaskareista ja pakko rehellisyyden nimissä myöntää totuttaneeni isimiehen liian hyvään palvelutasoon. Mutta karu tosiasia nyt vain on se, että teen satakertaa parempaa ruokaa ja siivoan tehokkaammin ja paremmin, kuin hän. Jos tässä jäisi odottelemaan milloin toinen tajuaa tarttua mopinvarteen, asunto hukkuisi sontaan. Nyt toisinaan olisi kuitenkin kiva, jos joku silloin tällöin viitsis passata raskaana olevaa naistaan. Muutaman sadan kilometrin päästä se on kuitenkin hieman hankalaa.

Hemmottelu. Olisihan se kiva, jos joku joskus hieroisi kipeää selkää tai turvonneita jalkoja. No onneksi minulla on kotona foamroller, olikin pitkään aktiivisessa käytössä ja jalkapohjia voi hieroa vaikkapa tennispallolla. Tämä oli myös hyvä syy varata aika raskausajan hierontaan😊

Ja rehellisyyden nimissä on sekin sanottava, että eipä tässä kai auta valittaa, kun yllä olevaa listaa katselee. Selviän etäsuhteesta aika vähällä, kun verrataan vaikkapa isimieheen. Hän on kaukana perheestä, ystävistä ja harrastuksista, eikä hän ole pystynyt osallistumaan raskauteen niin kuin olisi itse toivonut. Jos minulle tämä etäsuhde aiheuttaa enimmäkseen fyysisiä pulmia, niin isimiehelle se on henkinen pattitilanne.

Onneksi pian on talvi ja hän tulee muutamaksi kuukaudeksi kotiin. Saimme myös iloisia uutisia, että ensi vuonna isimiehen työpiste saattaisi sijaita lähempänä kotia. Tätä kyllä valtavasti toivomme, vaikka olinkin asennoitunut ”yksinhuoltaja” arkeen. Isimiehellehän tämäkin olisi ollut inhottava vaihe olla kaukana töissä, koska lapset ovat kuitenkin vain niin hetken aikaa pieniä.  

Masukuvat

Olen ihastellut parin ystäväni seinällä heidän upeita, liikkeessä teettämiään, masukuvia. Kyllä ammattilaisen ottamat kuvat ovat aina ammattilaisen ottamia kuvia, eikä siitä pääse mihinkään. Itsekin haaveilin paljon tällaisista kuvista, mutta hintoja seurailtuani aloin kuitenkin hieman empimään asiaa. Periaatteessa emme varmastikaan olisi menneet konkurssiin, mikäli olisimme ammattilaisen kuvat halunneet teetättää, mutta piheys painoi kuitenkin päälle.

Masun kasvua on kuitenkin tallennettu moneen otteeseen mm. puhelimen kameraan. Eihän näitä tietenkään voi verrata ammattilaisen otoksiin, vaikka kuinka filtteriä käyttäisi. Lisäksi kuvasimme itse meitä yhdessä masun kanssa syksyisessä luonnossa. Edelleenkin amatöörimeiningillä, mutta olimme kovasti tyytyväisiä kuviin.

Lisäksi sattui käymään niin onnekkaasti, että bongasin joltain sivustolta ilmoituksen, jossa kaivattiin raskaanaolevaa mallia yrityksen mainoskuvauksiin. Kuvauspalkkioksi sai itselleen itsestä otetut mahakuvat. Näin siis oikeastaan lopulta myös sain ne ammattilaisen ottamatkin valokuvat. Hinnaksi jäi sitten enää vain teettäminen. Olinpa kerrankin onnekas.

Karma kyllä kosti taas onnekkuuden. Jäljellä oleva koira sai jostakin jäätävän ihottuman selkäänsä. Jäi epäselväksi mistä ihottuma lopulta tuli, itse veikkaisin että mökiltä, jos on raapaissut itsensä johonkin samaan missä minkit ovat käyneet pyörimässä ja saanut sitä kautta jonkin bakteerin. Ei ole kertaa, jolloin ei jonkin onnekkaan asian perään jotain inhottavaakin kävisi!

Ajatuksia imetyksestä

Tuleva imetys on mietityttänyt itseäni paljon. Haluaisin kyllä kovasti imettää, mutta entä jos se ei syystä tai toisesta onnistu tai en osaa sitä. Olen lukenut kahdenlaisia kokemuksia imetyksen alkumetreistä. Niitä, että sairaalahenkilökunta on kovasti kannustanut, opettanut ja auttanut alkuun. Mutta valitettavasti myös niitä, että synnyttäjä on kokenut jääneensä yksin imetysasian kanssa.

Mikä siinä sitten jännittää?

No ainakin se, että miltä se sitten tuntuu? Kutittaako se, sattuuko vai mitä siinä tapahtuu. Pelkään myös pitäväni imetystä ällöttävänä. En ole koskaan esimerkiksi arvostanut miehiä, jotka ovat liian kiinnostuneita rinnoista. Ihan kiva, jos niiden olemassaolo huomioidaan, mutta liika intoilu inhottaa itseäni. Nyt sitten pitäisi olla monta kuukautta jollekin lähinnä rinnat. Noh, ehkä oma vauva nyt on sentään ihan täysin eri asia kuin mies. Eikä imetys tietenkään ole mitään seksuaalista toimintaa, joten onhan se siinäkin mielessä täysin eri asia.

Tietenkin myös mietityttää se, että mitä jos sitä maitoa ei tule. No sittenhän sitä ei tule ja korvikkeet on keksitty. Mutta saako se oloni tuntumaan epäonnistuneelta? Vai olenko helpottunut? En tiedä, eiväthän kaikki äidit imetä, eikä imetyksen nyt pitäisikään olla mikään äitiyden mittari. Mieluummin korvike, kuin se, että vauva näkee nälkää. Luulen kuitenkin, että olisin pettynyt.

Toinen mietteissä ollut asia. Ostanko imetysvaatteita, vai en. Muutama imetystoppi kirppikseltä on tarttunut matkaan, mutta jotain pitkähihaistakin olisi kiva käyttää. Seilasin suomalaisia nettikauppoja taas vain todetakseni, että mallisto on naurettavan suppea ja sitä mitä on jäljellä, on joko todella suuria kokoja tai naurettavan kallista. Niinpä käännyin tekemään ostoksia http://purpless.co.uk/en/ ja tilasin pari imetyshupparia briteistä. Btw, tilaus tuli muuten ihan extranopeasti, nopeammin kuin monesta kotimaisesta verkkokaupasta!

Äidiksi kasvaminen

Tuleva äitiys on alkanut mietityttämään itseäni kovasti. Toisaalta on kovin vaikeaa ajatella, millaista elämä tulee olemaan oman pienen vauvan kanssa. En ole koskaan ollut mikään hullun lapsirakas ihminen, vaikka lapsista pidänkin. Kummilasten ja muiden lasten tapaaminen on ollut mukavaa, mutta myös yhtä mukavaa on ollut palata omaan ihanaan arkeen, johon ei ole lapsia kuulunut. Minulle on kerrottu, että kun oman lapsen saa, kyllä se sitten tuntuu ihan erilaiselta. Toivottavasti, mutta jännä ajatella, että miltä se sitten voisi tuntua😊 Vastuun siirtyminen itsensä huolehtimisesta, jonkun toisen hyvinvoinnista huolehtimiseen jännittää, vaikka olemmekin valmiita siihen.

Olemme aina viettäneet kovin liikkuvaista ja sosiaalista elämää. Teemme asioita isimiehen kanssa yhdessä (kun meillä on aikaa), mutta olemme alusta asti olleet myös kaksi vapaata yksilöä, jotka ovat saaneet vapaasti toteuttaa itseään. Eli olemme aina tehneet paljon asioita myös erikseen. Nautin itseni kehittämisestä ja opiskelen mielelläni uusia asioista. Liikunta on ollut itselleni myös hyvin tärkeää ja siihen olen uhrannut viikosta paljon aikaani. Olen matkustellut mielelläni niin isimiehen kanssa, kuin ilman isimiestäkin. Muutenkin esim. extempore viikonloppumatkat toiselle paikkakunnalle eivät koskaan ole saanut itseäni kieltäytymään. Olen aina ollut halukas kokeilemaan uusia asioita.

Nyt kuitenkin asiat taitavat hieman muuttua. Nyt ainakin aluksi. Olen kyllä tehnyt hieman liikuntaan liittyviä suunnitelmia ystävieni kanssa. On mm. tapahtumia mihin haluan osallistua ja vauva saa sitten mennä siksi aikaa hoitoon. Ensimmäisen kerran kieltäydyin ulkomaan matkasta, kun ystäväni ehdotti viikonloppumatkaa keväälle. Kevät tulee kuitenkin liian pian. Mutta ehkä syksyllä? Katsotaan.

Tuskin tulen haluamaan kotiäidin elämää äitiysloman jälkeen. Eihän sitä tietenkään voi tietää, mutta voisin kuvitella haluavani jo jotakin muutakin tekemistä itselleni. Työn tekeminen on aina ollut minulle tärkeää, joten joko etsin itselleni uuden työn tai pyrin ainakin opiskelemaan. Vapaaehtoistyöstäni jo sanottiinkin, että olen aina tervetullut sinne myös äitiyslomalla. Vauvan voi ottaa mukaan esim. kantoliinassa.

Isimies on talven kanssani kotona, joten silloin itselläni on helppoja mahdollisuuksia toisinaan hengähtää vauva-arjestakin. Keväällä hän taas lähtee toiselle paikkakunnalle töihin ja hänestä tulee viikonloppuisä. Tukiverkkoa meillä kuitenkin on lähellä, joten uskon saavani apua vauvan kanssa, silloin kun sitä tarvitsen. Nykyään myös neuvolasta pitäisi saada ennalta ehkäisevää palvelua lapsiperhearkeen. Eräs ystäväni ainakin on saanut perhetyöntekijän, joka käy vauvan kanssa olemassa pari tuntia silloin tällöin, että kahden lapsen totaali yksinhuoltaja saa hieman aikaa itselleen.

Mietityttää myös se, miten tulen kestämään väsymystä. Olen aina arvostanut riittävää unta ja pyrkinyt pitämään kiinni siitä, että nukun 8 tuntia päivässä, sillä se on se aika, jonka jälkeen koen olevani parhaimmillani koko päivän. Kai kaikkeen sitten tottuu. Myös väsymyksen tuomat mielialavaihtelut jännittävät. Tuleeko minusta kiukkuinen ja vihainen? Toivottavasti ei, sillä koko raskaus on kulunut uskomattomassa zen-tilassa.

Järjestys kaaoksen keskelle?

Meidän koti on ollut kaaoksen vallassa jo useamman viikon ajan, kun olemme alkaneet tekemään tästä kahden aikuisen ihmisen pienehköstä kaksiosta perheasuntoa. Sain ensimmäisen hormoni-itkukohtauksenkin pari viikonloppua takaperin, kun kaikki turhat entiset tavarat oli palasina meidän lattialla, mutta uusiakaan ei ollut. Tuntui, että synnytän ennemmin kuin mikään valmistuu. Nyt asiat näyttävät jo huomattavasti valoisammilta, vaikka tekemistä riittää yhä edelleen.

Kun nyt kerran kaikki oli jo valmiiksi levällään asunnossamme, ajattelin, miksipä en nyt saman tien levittelisi loppujakin asioita ja katsoisi mitä kaikkea asuntoomme on vuosien mittaan kertynyt. Saan kyllä aika ajoin siivouskohtauksia, jossa hankkiudun turhasta tavarasta eroon, mutta nyt voisi olla hyvä hetki tehdä kunnollinen inventaario. Samalla saisin siivottua kaikki paikat perusteellisesti ennen joulua ja vauvan syntymää.

Inspiraatiota hain Ihana maatuska blogista, jota kyllä alan jatkossa muutoinkin seurailemaan sekä Marie Kondon KonMri -siivouksen elämänmullistava voima kirjasta. Isimiehellä tietenkin oli oma skeptinen suhtautumisensa tähän siivousinnostukseeni. Hänestä olin ottamassa osaa vähintäänkin johonkin siivouskulttiin, jonka jälkeen en olisi enää entiseni, emmekä omistaisi enää mitään.

Lupasin olla koskematta hänen tavaroihinsa, sillä niitä on loppujen lopuksi melkoisen vähän. Kalastus ja retkeilyvarusteet ovat enemmän hänen hamstrausaluettaan, mutta niitä me käytämme (ja onneksi ne ovat varastossa poissa silmistäni) joten ne säästyivät. Hän myös stressasi, että heittäisin kaikki hänen vaatteensa pois. Kieltämättä ajatus on houkutteleva, mutta jään odottamaan sitä ihmettä, milloin hän itse tajuaisi tehdä tämän asian.

Ensin kävin lävitse kaikki vaatteeni ja muut kodintekstiilit ja samalla tuli uudistettua vaatekaapin runko-osuus, joka on ollut epäkäytännöllinen muutenkin. Nyt odottelen vielä liukuovia tähän asennettavaksi. Kierrätykseen päätyi aimo annos turhaa vaatetusta ja muuta tekstiiliä, kuten verhoja, lakanoita ja pyyhkeitä!

Sitten kävin läpi kaikki mahdolliset paperit. Jätettä tuli valtavasti. Olen säästänyt paljon vanhoja koulujuttuja joita sitten joskus tarvitsen (eli en ikinä). Nyt ne saivat lähteä. Samoin vanhat kalenterit, koulukirjat, lehdet ja kaikkien "tärkeidenkin" paperien joukossa oli yli kymmenen vuotta vanhoja lappuja, joita rehellisyyden nimissä en enää ikinä tule tarvitsemaan mihinkään! Myös ihan tavallisia kirjoja tuntuu kertyneen kamala määrä!

Tämän jälkeen oli kaikkien laatikoiden vuoro. Uskomaton määrä jotain ihme roskaa! Valokuviakin olemme näköjään joskus teettäneet. Nyt oli sopiva hetki katsoa mitä kaikkea niissä on. Ja aivan mielettömästi täysin turhanpäiväisiä kuvia! Cd-levyjä, vaikka meillä ei ole edes soitinta. Vanha ompelukone, joka ei ole toiminut varmaan sitten 70-luvun. Vessan kaapeista löytyi vaikka mitä aarteita, vaikka tiedän hyvin, ettei kosmetiikka säily kovinkaan kauaa. Lisäksi löytyi valtavat määrät erilaisia johtoja ja piuhoja, vanhoja puhelimia ja modeemeja, kaukosäätimiä ja niin edelleen. Siis ihan järjettömästi kaikkea turhaa roinaa, vaikka olen mielestäni vuosien varrella yrittänyt säännöllisesti hankkiutua roinasta eroon. En ole vain tehnyt sitä tarpeeksi uutterasti, tai olen kuvitellut joskus vielä tarvitsevani jotain näistä.

Lopuksi vielä innostuin pesemään kaikki ikkunamme ja verhomme ja pesemään kaikki sälekaihtimet. Ikkunoiden pesu olikin tainnut jäädä viime keväältä alku raskauden väsymyksen takia tekemättä, sillä ero oli niin huomattava. Viimeiseksi vielä kuurasin kaikki patterienvälitkin pölystä ja koirankarvoista. Nyt kun saisimme vielä vauvan tavarat koottua ja muutaman muutostyön vielä hoidettua, niin sitten ei tarvitsisi kuin hyvillä mielin odotella nyyttiä saapuvaksi.

Saako tästä edes puhua?

Niin sitä vaan yhtäkkiä huomaa, että porskutetaan viimeistä kolmannetta hyvää vauhtia. Aika on kulunut kuin siivillä! Alun kamalaakin kamalien raskausoireiden jälkeen elämä palautui suhteellisen normaaliksi ja tavalliseksi. Klassisesti toinen kolmannekseni oli aktiivista aikaa, eikä minua vaivanneet mitkään raskausajan ongelmat. En kipuillut, ei supistellut eikä muutenkaan mitkään krempat vaivailleet.

Vaan tervetuloa viimeinen kolmannes. Jo taas raskaus hehkuu. Sitä pysähtyy useammin kuin kerran päivässä peilin eteen miettimään, mihin entinen vartaloni oikein katosi? Olen pitänyt kasvavaa kumpuani kauniina ja ollut ylpeä siitä, mutta pakko silti myöntää haaveilevani entisestä olomuodostani. En odottanutkaan että vartaloni olisi entisellään lapsen saannin yhteydessä, enkä odota että se on sitä synnytettyänikään. Yllätti kuitenkin miten paljon sopeutumista muuttuva kehonkuva vaatii. Tässä muutama esimerkki.

1. Sheivaus! Ei enää niin helppoa! Kasvava kumpu ottaa vastaan, yritti sitten mistä asennosta hyvänsä. Myöskään näkyvyyttä varsinkaan intiimialueille ei ole ollut enää miesmuistiin! Luojan kiitos ystäväni luovutti minulle isoksi käyneen lahkeellisen uimapukunsa, että kehtaan käydä uimahallissa! Omaan uikkariini ahtautuminen olikin aivan toivotonta jo joskus viikon 15 jälkeen.

2. Ilmavaivat. Jep, ihan sama mitä syön tai jätän syömättä. Syönkö terveellisesti vai epäterveellisesti. Ja vaikka joisin kymmenen litraa vettä päivässä. Iltaa kohden olen kuin kävelevä kaasupallo. Onneksi se mies on siellä muualla töissä😊

3. Märehtiminen. En tiedä liittyykö tämä närästykseen. Varsinainen oksentelu ei ole tullut takaisin, mutta hieman jotain refluksin kaltaista on havaittavissa. Olen kuin lehmät, aterian jälkeen osa pyrkii palaamaan ylä kautta takaisin.

4. Painon nousu. Joo aivan luonnollinen asia raskaudessa. Kuitenkin raskausajan liikuntani on ollut hieman erilaista kuin normaali liikuntani. Kävelen päivittäin ja käyn uimassa sekä äitiysjoogassa viikoittain. Lisäksi treenaan lantionpohjaa Bailamaman tahtiin. Teen jopa lihaskuntoakin. Siitä huolimatta saan reiteni kipeäksi pienestä kyykkäämisestä. Laitoin lämpörullia eräs päivä päähäni. Kyykkäsin lattialta aina vuorotellen harjaa, lämpösuihketta ja rullia ja tadaa, hyvä kun seuraavana päivänä pystyi portaita laskeutumaan! Enpä olisi uskonut, jos joku olisi tullut puoli vuotta sitten sanomaan, että menetät lihaskuntosi. Nyt tosin parin viime viikon aikana painonnousu on pysähtynyt.

5. Pakit makuuhuoneessa. Joo, tiedetään, kyllähän seksielämä voi muuttua raskausaikana ja sen jälkeen. Ei ole aina aikaa, eikä halujakaan. Vaan eipä silti tuntunut kivalta saada ensimmäistä kertaa elämässään pakkeja makuuhuoneessa.

6. Hyvä syy pistää pikkariosasto aivan uuteen kuosiin raskauden jälkeen. Kaikki päälle mahtuvat pikkuhousut ovat enemmän tai vähemmän pilalla. Ovat venyneet, vanuneet tai runsastuneen valkovuodon ja ehkä virtsankarkailun (?) polttamia. Tätä tuskin kuitenkaan kannattaa tehdä aivan heti synnytyksen jälkeen. Ehkä sitten, kun paikat ovat palautuneet😊

7. Hengästyminen. Sitä puuskuttaa kuin höyryveturi. Sikiö on alkanut jo hieman laskeutumaan, sen tuntee ikävänä paineena alapäässä, mutta tilaa on silti niin vähän. Ei kovaa tarvitse touhuta, kun syke kohoaa ja hengitys vaikeutuu. Lenkilläkään ei tarvitse kovin kummoista ylämäkeä kiivetä kun joutuu jo läähättämään.

Noh, muutama hassu viikko vielä. Tiedän kuitenkin, että minun tulee ikävä raskausaikaa ja vatsakumpua. Raskausaikani on yllättänyt nimittäin niin positiivisesti itseni😊

Vadelmanlehtitee = tehokkaampi synnytys?

Vadelmanlehdet sisältävät monia mineraaleja ja vitamiineja, kuten c-vitamiinia ja kalsiumia sekä fragariini-yhdisteitä, joiden uskotaan vahvistavan kohdun ja lantionpohjan lihaksia. Tämä saattaa mm. tehostaa supistuksia synnytyksen ollessa käynnissä.

Olen kuullut tarinoita vadelmanlehtiteestä niin hyödykkeenä kuin turhakkeenakin. Itse ajattelin myös alkaa nyt juomaan vadelmanlehtiteetä. Mitä voin menettää? Asiasta ei tunnu olevan ainakaan haittaa ja parhaimmillaan, mikäli se toimii, se voisi auttaa saamaan tehokkaamman ja nopeamman synnytyksen. Lisäksi tee maistuu hyvältä! Ajattelin nyt aloittaa ensin juomalla vaikkapa kupillisenkin päivässä ja tässä viimeisten viikkojen edetessä sitten nostaa annosta kahdesta kolmeen kuppiin per päivä.

Eli ei muuta kuin luontaistuotekauppaan mars. Clippon vadelmanlehtiteestä on oltu montaa mieltä, ehkä kokeilen jotain muuta. Ihaninta olisi ollut, jos olisin herännyt ajatukseen hieman aiemmin ja käynyt itse poimimassa ja kuivannut vadelmanlehdet. Noh, myöhäistä enää harmitella.

Lisäksi innostuin ostamaan Mammateetä, toisin sanottuna imetysteetä. Tämän aniksen, kuminan, fenkolin ja sarviapila siemeniä sekä sitruunarautayrttiä sisältävä koostumus lupaa edistää harmonista imetystä. Tuleva imetys onkin ollut asia, joka jännittää kovasti. Näinköhän teestä on apua siihen?

Ja kun nyt kerran tuli puheeksi synnytystä helpottavat uskomukset, niin päätinpä myös alkaa suihkauttelemaan öljyä välilihaan, jos se olisi yhtään elastisempi synnytyksessä ja vältyttäisiin epparileikkaukselta. Netistä löytyy kyllä kaiken maailman venytysvinkkejä, jotka itselleni ovat jo vähän liikaa, mutta rasvaamalla en ainakaan menetä mitään. Jännityksellä siis odottamaan onko näistä tukitoimista yhtään mitään hyötyä tulevissa koitoksissa😊