Niin sitä vaan yhtäkkiä huomaa, että porskutetaan viimeistä
kolmannetta hyvää vauhtia. Aika on kulunut kuin siivillä! Alun kamalaakin
kamalien raskausoireiden jälkeen elämä palautui suhteellisen normaaliksi ja tavalliseksi.
Klassisesti toinen kolmannekseni oli aktiivista aikaa, eikä minua vaivanneet
mitkään raskausajan ongelmat. En kipuillut, ei supistellut eikä muutenkaan
mitkään krempat vaivailleet.
Vaan tervetuloa viimeinen kolmannes. Jo taas raskaus hehkuu.
Sitä pysähtyy useammin kuin kerran päivässä peilin eteen miettimään, mihin
entinen vartaloni oikein katosi? Olen pitänyt kasvavaa kumpuani kauniina ja
ollut ylpeä siitä, mutta pakko silti myöntää haaveilevani entisestä
olomuodostani. En odottanutkaan että vartaloni olisi entisellään lapsen saannin
yhteydessä, enkä odota että se on sitä synnytettyänikään. Yllätti kuitenkin
miten paljon sopeutumista muuttuva kehonkuva vaatii. Tässä muutama esimerkki.
- Sheivaus! Ei enää niin helppoa! Kasvava kumpu ottaa vastaan, yritti sitten mistä asennosta hyvänsä. Myöskään näkyvyyttä varsinkaan intiimialueille ei ole ollut enää miesmuistiin! Luojan kiitos ystäväni luovutti minulle isoksi käyneen lahkeellisen uimapukunsa, että kehtaan käydä uimahallissa! Omaan uikkariini ahtautuminen olikin aivan toivotonta jo joskus viikon 15 jälkeen.
- Ilmavaivat. Jep, ihan sama mitä syön tai jätän syömättä. Syönkö terveellisesti vai epäterveellisesti. Ja vaikka joisin kymmenen litraa vettä päivässä. Iltaa kohden olen kuin kävelevä kaasupallo. Onneksi se mies on siellä muualla töissä😊
- Märehtiminen. En tiedä liittyykö tämä närästykseen. Varsinainen oksentelu ei ole tullut takaisin, mutta hieman jotain refluksin kaltaista on havaittavissa. Olen kuin lehmät, aterian jälkeen osa pyrkii palaamaan ylä kautta takaisin.
- Painon nousu. Joo aivan luonnollinen asia raskaudessa. Kuitenkin raskausajan liikuntani on ollut hieman erilaista kuin normaali liikuntani. Kävelen päivittäin ja käyn uimassa sekä äitiysjoogassa viikoittain. Lisäksi treenaan lantionpohjaa Bailamaman tahtiin. Teen jopa lihaskuntoakin. Siitä huolimatta saan reiteni kipeäksi pienestä kyykkäämisestä. Laitoin lämpörullia eräs päivä päähäni. Kyykkäsin lattialta aina vuorotellen harjaa, lämpösuihketta ja rullia ja tadaa, hyvä kun seuraavana päivänä pystyi portaita laskeutumaan! Enpä olisi uskonut, jos joku olisi tullut puoli vuotta sitten sanomaan, että menetät lihaskuntosi. Nyt tosin parin viime viikon aikana painonnousu on pysähtynyt.
- Pakit makuuhuoneessa. Joo, tiedetään, kyllähän seksielämä voi muuttua raskausaikana ja sen jälkeen. Ei ole aina aikaa, eikä halujakaan. Vaan eipä silti tuntunut kivalta saada ensimmäistä kertaa elämässään pakkeja makuuhuoneessa.
- Hyvä syy pistää pikkariosasto aivan uuteen kuosiin raskauden jälkeen. Kaikki päälle mahtuvat pikkuhousut ovat enemmän tai vähemmän pilalla. Ovat venyneet, vanuneet tai runsastuneen valkovuodon ja ehkä virtsankarkailun (?) polttamia. Tätä tuskin kuitenkaan kannattaa tehdä aivan heti synnytyksen jälkeen. Ehkä sitten, kun paikat ovat palautuneet😊
- Hengästyminen. Sitä puuskuttaa kuin höyryveturi. Sikiö on alkanut jo hieman laskeutumaan, sen tuntee ikävänä paineena alapäässä, mutta tilaa on silti niin vähän. Ei kovaa tarvitse touhuta, kun syke kohoaa ja hengitys vaikeutuu. Lenkilläkään ei tarvitse kovin kummoista ylämäkeä kiivetä kun joutuu jo läähättämään.
Noh, muutama hassu viikko vielä. Tiedän kuitenkin, että
minun tulee ikävä raskausaikaa ja vatsakumpua. Raskausaikani on yllättänyt
nimittäin niin positiivisesti itseni😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti