Katselin raskausvatsastani
otettuja kuvia yrittäen päättää, mitkä kolme kuvaa teettäisin. Törmäsin noin
rakenneultran jälkeen otettuun kuvaan, jossa kumpu jo erottuu selvästi, mutta
voi, on niin ihanan pieni vielä😊 Muistan silloin jo tuskailleeni mitä voin
enää laittaa päälleni, kun en mahdu enää mihinkään ja voi kuinka vatsani onkaan
niin iso jo. Olisinpa vain tiennyt miten isoksi se voikaan kasvaa!
Toiset ovat sanoneen vatsansa
pienentyneen vauvan laskeuduttua lähtökuoppiinsa. Näin ei käynyt ainakaan
omalla kohdallani. Päinvastoin. Mitä alemmas sikiö päineen laskeutui, sitä
suuremmaksi vatsa kävi. Pikkuinen päätti, ettei tarvitse isoa ja pitkää yksiötä, lattia riittää. Ihmettelen miten hän voikaan viihtyä tuollaisessa
kippurassa keskellä vatsaa. Yläosasto humisee tyhjyyttään. Napaankin on taas
alkanut toisinaan sattumaan, kun nahka keskivartalolla sen kun venyy.
Raskausarvilta silti tähän mennessä vältytty vatsan osalta. Tisseissä on
muutama pirulainen, kun en niitä alusta asti tajunnut rasvailla (nekin pirut ovat varmaan kolminkertaistaneet kokonsa). Tosin
rasvauksestakin ollaan montaa mieltä, toiset ovat sanoneet, ettei rasvailu
lopulta vaikuta raskausarpien syntyyn, sillä rasva vaikuttaa vain
pintakerroksessa (?) ja raskausarvet muodostuvat syvemmällä. Tiedä häntä, mutta
en ainakaan itse jätä tämän takia itseäni rasvaamatta.
Turvotus on nyt tullut kuvioihin.
XS-kokoiset vaatteet ovat vaihtuneet helposti vähintään m:n vaatteisiin.
Sormukset on otettu pois ja jalat ovat iltaisin kuin tukit. Lähtöpainoon on
tullut piirun vajaa 20kg, vaikka liikun yhä edelleen. Selluliittia on
ilmestynyt. Ohje neuvolasta oli juo, juo ja JUO. Mutta mähän juon, vettä kuluu
litroittain.
Sikiön laskeuduttua närästys on
helpottanut, vaikka toisinaan silti tulee ruokailun jälkeen ”happamia röyhyjä”
takaisin suuhun. Pelkäsin mitä tämä ja alkuraskauden oksentaminen on tehnyt
hampailleni. Mutta käydessäni suuhygienistillä ja tarkastuksessa, ei eroa vuoden
takaiseen ollut, onneksi. Ei siis ole lankaan tyhmää harjata hampaitaan
kahdesti päivässä ja käyttää sähköhammasharjaa. Vielä kun saisi rutiineihin
tuon hammaslangan käytön.
Vauvan laskeutuminen aiheuttaa
paineen tunteen alakertaan. Välillä sikiön liikkuessa tuntuu siltä, että se
voisi pudota sieltä hetkenä minä hyvänsä. Näin ei kuitenkaan tietenkään voi
käydä. Tuntuu kyllä epämiellyttävältä. Pää painaa rakkoa entisestään ja
pissalla pitää käydä aivan jatkuvasti. Myöskään hyvää asentoa ei tunnu aina
löytyvän. Jumppapallo on erinomainen!
Väsymys. Tätä on alkanut
tulemaan. En tajua, miksi keho harjoittelee yöllä valvomista, varsinkin kun
saisi nukkua. Kuitenkin vessareissujen jälkeen saatan viettää hereillä
helposti parikin tuntia, koska ei vain kerta kaikkiaan väsytä silloin kun
pitäisi. Isimies pohdiskeli yksi päivä, että kun hän jää lomalle, hän nukkuu
kaikki univelkansa pois. Entä minä? Milloin minä nukun pois univelkani? Ehkä
kun lapset on tehty.
Olen kuitenkin selvinnyt niin
vähäisillä oireilla, kivuilla ja kolotuksilla, etten koe, että olisin
oikeutettu valittamaan juuri mistään. Tiedän monia, joiden raskaus on ollut
yhtä oireesta toiseen etenemistä. Oma seesteinen ja onnellinen keskiraskaus
alkoi toisen kolmanneksen alusta ja on kestänyt aivan viime metreille saakka.
Olemisen helppous on aivan yllättänyt itsenikin. Ja on jopa petollista, sillä voin
vain sanoa, että olen pystynyt (pelkoa lukuun ottamatta) nauttimaan
raskausajastani ja sitä tulee ikävä.
Nyt välillä mahaan tulee
sellaista menkkamaista juilintaa. En silti odota, että tämä käynnistäisi
synnytystä vielä hetkeen. Tuo se kuitenkin ajatusta lähemmäs ja lähemmäs. Niin
lähelle, että pistin jo lakanan alle varmuuden vuoksi vauvalta lainaamani sänkysuojan,
mikäli lapsivedet sattuisivat menemään sänkyyn. En halua, että uudet patjamme
ovat heti pilalla. Ja totta tosiaan, nythän ollaan jo sellaisilla viikoilla,
että enää ei oikeastaan hirveästi haittaa, vaikka vauva ponnahtaisikin maailmaan. Aamukampa
on aseteltu käyttöönottoa varten ja odottaminen on tiiviimmillään😊
Hetki vielä, olkaa hyvät, sitten toivottavasti kaikki odottaminen palkitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti