Millainen olen?
Tällä hetkellä olen kärsinyt hieman eroahdistuksesta ja
suoritan vaihteeksi jotakin kehitysvaihetta. Hetkellisesti aamu puoleen kahdeksaan
kestäneet yöunet ovat taas normalisoituneet kello kuuden herätyksiksi, huoh! Ja
aamulla (ja päivällä ja illalla) roikutaan aika paljon lähinnä äitin lahkeessa
kiinni😊 Nyt alkaa ehkä pikku hiljaa taas
helpottamaan. Olen myös alkanut testailemaan rajojani ja kokeilen aina silloin tällöin sopivalla hetkellä hieman uhmata äitiä ja isiä. Mutta lähtökohtaisesti olen kyllä todella kiltti tyttö yhä edelleen.
Olen oppinut laululeikkejä ja niillä tykkään hauskuttaa
ihmisiä. Pikkuiset kultakalat, ihhahhaa, hämähämähäkki ja tuikituikitähtönen ovat hitti
kappaleita ja niitä yritän laulaa ja laululeikkiä. Muutoinkin kaikenlainen
musiikki saa minut tanssimaan. Harmi kun muskari loppui ja vielä on epävarmaa
päästäänkö uuden kodin läheiseen muskariin vai ei. Pidetään peukut pystyssä😊
Osaan muutamia sanoa kuten: äiti, kiikka (keinua), iihaa
(hevonen), aito (maito), is (isi), iito (kiitos), esi (vesi), tyttö, namnam (ruoka) ja appu (lamppu) nyt ainakin tulee heti
mieleen, lisäksi toistelen perässä useita erilaisia sanoja. En vielä uskalla
seistä ilman tukea (niin että tiedostaisin seisovani ilman tukea) tai yrittää ottaa askelia. Heti jos meinaa tulla tilanne,
että pitäisi kokeilla heittäydyn polvilleni. Muutoin kyllä tykkäisin, jos joku
jaksaisi kävelyttää käsistä kiinni pitäen vaikka maailman tappiin saakka. Nyt parina päivänä olen alkanut harjoitella seisomaannousua.
Nukun kahdet päiväunet, ensimmäiset aamulla 9.20-10.20 ja
toiset 14.30-15.30 ja yöunet nukun 20-6(7.30, jos kuun ja tähtien asento on
oikea). Nukun heräämättä, paitsi jos on jotakin kehityksessä meneillään tai hampaita pukkaa. Nyt on ollut jotkin yhden vuoden hulinat viikon verran käynnissä taas. Ja jouluna poikettiin tutusta unirytmistä ja mentiin myöhempään nukkumaan, mikä kostautui välittömästi. Seuraavana päivänä oli sellainen känkkäränkkä, että oksat pois.
Ruoka maistuu (vaikka olen oppinut hieman nirsoilemaankin) ja opettelen
mielelläni itse syömään (vielä se on lähinnä sotkemista😊)
Äidiltäkin haluan vielä huikat noin kolmesti päivässä, kahdesti aamulla ja
kerran illalla, enkä näe että ainakaan lähitulevaisuudessa luopuisin siitä. Ehkä kesään mennessä jos toinen toivottavasti vieroittaisi itsensä, tai sitten täytyy itse katsella asiaa. Isimies oli kyllä että ei kai vielä, kun yksi päivä pohdiskelin asiaa ääneen...
Minulla on kuusi hammasta ja kuolaan aivan hullun tavalla.
Lisää siis on odotuksissa ja ikenetkin kutisee ja pullottaa. Nyt olen ottanut
hurjan kasvupyrähdyksen. Tuntuu, että suurin piirtein yhdessä yössä tapahtui iso
venähtäminen. Ikuisuuden sopivana käytetyt 74 sentin vaatteet alkavat vihdoin
käymään pieniksi ja saa alkaa kaivelemaan 80 koon vaatteita esille. Pukkikin toi aika läjän vaatteita.
Vauvavuosi on
mennyt hurjan nopeasti, oikein sydäntä kylmää ajatella, että miten nopeasti se
todellisuudessa menikin. Onneksi on valtava läjä kuvia ja muistoja. Niitä aina
toisinaan pieni kyynel silmässä katselen ja muistelen pientä tuhisevaa nyyttiä,
joka kotiutui meille melkein vuosi takaperin. Aika aikaansa kuitenkin ja
ilomielin otetaan vastaan iloinen ja reipas (uhmakas) taapero <3
