Menninkäinen kokonaisen vuoden!


Millainen olen?


Tällä hetkellä olen kärsinyt hieman eroahdistuksesta ja suoritan vaihteeksi jotakin kehitysvaihetta. Hetkellisesti aamu puoleen kahdeksaan kestäneet yöunet ovat taas normalisoituneet kello kuuden herätyksiksi, huoh! Ja aamulla (ja päivällä ja illalla) roikutaan aika paljon lähinnä äitin lahkeessa kiinni😊 Nyt alkaa ehkä pikku hiljaa taas helpottamaan. Olen myös alkanut testailemaan rajojani ja kokeilen aina silloin tällöin sopivalla hetkellä hieman uhmata äitiä ja isiä. Mutta lähtökohtaisesti olen kyllä todella kiltti tyttö yhä edelleen.

Olen oppinut laululeikkejä ja niillä tykkään hauskuttaa ihmisiä. Pikkuiset kultakalat, ihhahhaa, hämähämähäkki ja tuikituikitähtönen ovat hitti kappaleita ja niitä yritän laulaa ja laululeikkiä. Muutoinkin kaikenlainen musiikki saa minut tanssimaan. Harmi kun muskari loppui ja vielä on epävarmaa päästäänkö uuden kodin läheiseen muskariin vai ei. Pidetään peukut pystyssä😊

Osaan muutamia sanoa kuten: äiti, kiikka (keinua), iihaa (hevonen), aito (maito), is (isi), iito (kiitos), esi (vesi), tyttö, namnam (ruoka) ja appu (lamppu) nyt ainakin tulee heti mieleen, lisäksi toistelen perässä useita erilaisia sanoja. En vielä uskalla seistä ilman tukea (niin että tiedostaisin seisovani ilman tukea) tai yrittää ottaa askelia. Heti jos meinaa tulla tilanne, että pitäisi kokeilla heittäydyn polvilleni. Muutoin kyllä tykkäisin, jos joku jaksaisi kävelyttää käsistä kiinni pitäen vaikka maailman tappiin saakka. Nyt parina päivänä olen alkanut harjoitella seisomaannousua. 

Nukun kahdet päiväunet, ensimmäiset aamulla 9.20-10.20 ja toiset 14.30-15.30 ja yöunet nukun 20-6(7.30, jos kuun ja tähtien asento on oikea). Nukun heräämättä, paitsi jos on jotakin kehityksessä meneillään tai hampaita pukkaa. Nyt on ollut jotkin yhden vuoden hulinat viikon verran käynnissä taas. Ja jouluna poikettiin tutusta unirytmistä ja mentiin myöhempään nukkumaan, mikä kostautui välittömästi. Seuraavana päivänä oli sellainen känkkäränkkä, että oksat pois. 
Ruoka maistuu (vaikka olen oppinut hieman nirsoilemaankin) ja opettelen mielelläni itse syömään (vielä se on lähinnä sotkemista😊) Äidiltäkin haluan vielä huikat noin kolmesti päivässä, kahdesti aamulla ja kerran illalla, enkä näe että ainakaan lähitulevaisuudessa luopuisin siitä. Ehkä kesään mennessä jos toinen toivottavasti vieroittaisi itsensä, tai sitten täytyy itse katsella asiaa. Isimies oli kyllä että ei kai vielä, kun yksi päivä pohdiskelin asiaa ääneen... 

Minulla on kuusi hammasta ja kuolaan aivan hullun tavalla. Lisää siis on odotuksissa ja ikenetkin kutisee ja pullottaa. Nyt olen ottanut hurjan kasvupyrähdyksen. Tuntuu, että suurin piirtein yhdessä yössä tapahtui iso venähtäminen. Ikuisuuden sopivana käytetyt 74 sentin vaatteet alkavat vihdoin käymään pieniksi ja saa alkaa kaivelemaan 80 koon vaatteita esille. Pukkikin toi aika läjän vaatteita.

Vauvavuosi on mennyt hurjan nopeasti, oikein sydäntä kylmää ajatella, että miten nopeasti se todellisuudessa menikin. Onneksi on valtava läjä kuvia ja muistoja. Niitä aina toisinaan pieni kyynel silmässä katselen ja muistelen pientä tuhisevaa nyyttiä, joka kotiutui meille melkein vuosi takaperin. Aika aikaansa kuitenkin ja ilomielin otetaan vastaan iloinen ja reipas (uhmakas) taapero <3  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Taapero ruokailee... Vai ruokaileeko?

Me olimme lähes viisi viikkoa anoppilassa evakossa, kun kotonamme remontoitiin kylpyhuonetta. Taustana lisään, että menninkäinen on ollu...