11 kuukautta synnytyksestä koitti päivä, jolloin vedin ensimmäistä
kertaa ennen raskautta käyttämäni farkut jalkaan. Joo, hieman puristaa ja
päivän päätteeksi varmaan jalat olivat tyyliin kuoliossa, mutta kumminkin😊 Eli pääsi joulupöytään mässäämään hyvällä
omalla tunnolla.
Lähtöpainoon on tällä hetkellä noin 4kg. Ihan ok omaan mieleeni, koska
lähtöpainoni oli melko alhainen. Ehkä pari kiloa voisi vielä pudota. Viimeisellä fyssarikäynnilläni mittailtiin
vielä erkauma ja todettiin sen olevan jo melko hyvällä mallilla. Jatkan
kuitenkin edelleen jumppaamista asian tiimoilta. Saapahan samalla hieman
tuntumaa keskivartaloon, ennen kuin lähtee kovemmille treeneille. Salilla olen
kyllä käynyt ja muutamalla ohjatulla tunnilla. Mutta ohjatut tunnit tuntuvat
edelleen vähän kohtuuttoman raskailta omalle vartalolle. Täytyy vielä hankkia vähän lisää
peruskuntoa.
Myös lantionpohja on onnistuttu treenaamaan kuntoon
fysioterapian avulla. Ongelmana oli liiallisen kireyden tuomat ongelmat, kuten
virtsankarkailu ponnistuksia vaativissa tilanteissa ja esim. liikuntaa
harrastaessa sekä yhdyntäkivut. Näitä ei enää juurikaan ole, onneksi.
Enpä tiedä onko viimeisten sitkeiden kilojen syynä
vähentynyt imetys. Koulun takia nimittäin imetän enää n. 3 kertaa päivässä,
kaksi aamulla, kerran illalla. Koska ennen tätä kaikesta liikunnasta ja
terveellisestä ruokavaliosta huolimatta kilojen tiputtaminen oli erittäin
haastavaa. Tai ehkä kyse on hormoneista. Johtui mistä hyvänsä, niin olen ihan tyytyväinen,
että viimeinkin pääsen käyttämään taas vaatekaappini sisältöä. Tein nimittäin
periaatepäätöksen, etten osta kamalasti uusia vaatteita siksi, etten mahdu vanhoihin😊
Toki vartalo on vain muisto siitä, mitä se oli ennen
raskautta, synnytystä ja imetystä, mutta mitäpä tuosta. Tähän ikään mennessä
osaa jo olla tyytyväinen itseensä, vaikkei kaikki niin sileää ja täydellistä
olisikaan. Vartaloni on täyttänyt sen fysiologiset tehtävänsä ja itsekin
viihdyn siinä, vaikka se ei ihannevartalon mittoja täyttäisikään. Se on
pääasia, että itse viihtyy omassa nahassaan😊 Vielä on tekemistä, mutta olkoon, kaikki
aikanaan😊
Uudenvuodenlupauksena voisin kylläkin aloittaa jonkin ryhtiä parantavan harrastuksen. Olen ajatellut mahdollisesti pilatesta. Toinen uuden vuoden lupaus voisi olla pitää enemmän yhteyttä ystäviin. Välillä tuntuu siltä, että tulee kaiken kiireen keskellä välillä laiminlyötyä. Lisäksi tavoite voisi olla loppu vuoteen mennessä terästäytyä työrintamalla. Ellei sitten kävisi niin onnekkaasti, että loppu vuodesta olisi taas äitiyslomalla. Saahan sitä haaveilla. Toinen joulukuinen siis tilaukseen... Vaikkakin ensimmäisestä jo tiedänkin, ettei niitä vauvoja meidän perheessä ihan niin vain tilaillakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti