Äitiä vähän väsyttää


Koska meidän vauva on erinomaisen hyvä nukkuja, olenkin paljon miettinyt sitä, että onko minulla oikeutta valittaa väsymyksestä. Tätä pähkäiltyäni, tulin siihen lopputulokseen, että on. Toki ymmärrän, että tilanteeni ei ole ollenkaan samankaltainen, kuin sellaisten äitien, jotka eivät valvo ns. omasta tahdostaan. Vaikkakin omasta tahdosta valvominen ei nyt kyllä aivan vastaa omaakaan todellisuuttani. Omasta tahdostanihan nimittäin haluaisin ehdottomasti nukkua!

Taustana hieman, että meidän menninkäinen on erinomainen yönukkuja. Hän menee nukkumaan viimeistään kahdeksalta ja herää nyt valoisuuden lisäännyttyä siinä seitsemän kieppeillä, usein hieman aikaisemminkin. Useimmiten syötän hänet vain kerran yöllä. Miksi ihmeessä minua sitten väsyttää?

Selkeyttääkseni tilannetta mainitsen vielä, että kyse ei ole siis minkään sortin babybluesista. Väsymys ei ole henkistä laatua vaan puhtaasti fyysistä ja johtuu täysin siitä, etten nuku riittävästi. Miten tämä siis on mahdollista? No niinpä! Koska minulla olisi kuitenkin kaikki maailman mahdollisuudet erinomaisiin yöuniin. Mutta sekös tieto se vasta pänniikin!

Asiaa hieman googleteltuani, havaitsin, etten onneksi ole alkuunkaan ainut äiti, joka kärsii unettomuudesta. Syyt unettomuuteen voivat olla moninaisia. Minulla tämä alkoi jo melko varhain. Alku viikkoina pikku menninkäinen piti aivan perämoottorilta kuulostavaa ääntä nukkuessaan. Siinä metelissä ei vain kerta kaikkiaan pystynyt nukkumaan. Kun tämä rauhoittui, meni pari viikkoa ihan kivasti. Sitten tuli rs-virus ja taas valvoin öitä tai nukuin vähintäänkin koiranunta, koska huoli vauvan hengityksestä oli liian kova. Tämän jälkeen tuli rota-rokote ja vatsavaivat ja nyt jo odotellaankin pian seuraavia rokotteita. 

Tämän kaiken ansiosta unettomuus vain jäi jotenkin päälle. Ironista kyllä, olen ollut aina hyvä nukkuja, mutta nyt vietän enemmän ja vähemmän yöni pyörien kyljeltä toiselle tavoitellen unta. Tälle tilalle on olemassa kuulemma nimikin; synnytyksenjälkeinen unettomuus. Unettomuus voi ilmaantua tällöin nukahtamisvaikeutena illalla tai yöllä imetyksen jälkeen. Syy voi olla se, että jatkuva vastuussa oleminen aiheuttaa ylivireystilan, jolloin nukahtaminen voi olla vaikeaa. Myös hormonaaliset tekijät vaikuttavat. Kiitos vaan imetyshormonit, jotka autatte minua jaksamaan päivän, estätte minua nukkumaan yöllä! Lisäksi aamuyön syötön jälkeen nukahtaminen on jo fysiologisestikin usein haastavampaa, sillä keho alkaa valmistautumaan aamuun ja melatoniinin luontainen eritys vähenee. Usein tähän lisää vettä myllyyn vielä stressi ja suorituspaineet unen saannin onnistumisesta.

Minulla synnytyksenjälkeinen unettomuus ilmenee todella pahana ainoan yöimetykseni jälkeen. Yösyöttöni sijoittuu vaihdellen kello 2-5 välille, enkä useimmiten enää tämän jälkeen nuku yhtään tai saan unen päästä kiinni, vasta juuri ennen kuin vauva herää. Ensimmäisinä viikkoina en edes huomannut väsymystä, mutta nyt olen huomannut sen vaikuttavan suorituskykyyni. En myöskään halua antaa unettomuuden kroonistua! Tästä syystä otin tilapäiseen käyttöön melatoniinin ja toivon sen auttavan alkuun aamuyön nukahtamisen helpottamisessa. Lisäksi isimies ottaa viikonloppuisin aamuvuoron vauvan kanssa, jotta saan nukkua pitkään ja tarvittaessa menee vielä päivällä vauvan kanssa asioille, että saan päiväunet. Tärkeitä arjen boostaajia ovat myös vitamiinit sekä KAHVI! Tsemppiä kaikille yökukkujille, toivottavasti teillekin löytyy toimivia ratkaisuja arjen helpottamiseksi!

Menninkäinen 3kk


On se oma ensimmäinen lapsi vaan huikea asia! Toki varmasti kaikki lapset tämän jälkeenkin ovat huippuja, mutta ensimmäisessä lapsessa on sitä jotakin. Ehkä se liittyy siihen, että tämä on meidän molempien kasvutarina. Kaikki on myös itsellekin uutta ja kokee äitiyden taivalta ensimmäistä kertaa. Koemme ensimmäistä kertaa ensikatsekontaktin, ensihymyn, ensimmäisen bussimatkan vaunuilla, ensimmäisen ravintolakäynnin perheenä, ensimmäisen julki-imetyksen ja niin edelleen ja niin edelleen. Ensimmäisten asioiden lista tuntuu loputtoman pitkältä ja sisältää valtavasti niitä huippu hetkiä, mitä on jo odottanut sekä niitä jännittäviä, jopa pelottavia, ensi kertoja, joista kummikin on kunnialla selvinnyt. Huono äiti yhteisö julkaisi juuri hauskan ensimmäinen lapsi vs useamman äiti kirjoituksen.

Tyttö kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Enää hän ei näytä vain vauvalta, vaan on saanut lihaa luidensa ympärille (reilusti😊) ja näyttää ihmiseltä, itseltään, hieman isimieheltä, paljon minulta (jonkun mielestä myös toisinpäin).

Millainen hän on? Melko tyytyväinen, aurinkoisesti hymyilevä, touhottaja ja höpöttöjä, oman tahdon omaava, toisinaan jopa dramaattinen, ympäristöstä kiinnostunut ja utelias lapsi. Hän nukkuu yönsä 20-7 heräten useimmiten vain kerran. Vihdoinkin hän on myös ymmärtänyt, että kehittyminen on väsyttävää puuhaa ja on alkanut nukkumaan myös päiväunia. Ensimmäiset parin tunnin päiväunet aamupäivällä parvekkeella, toiset koiran kanssa vaunulenkillä ja joskus kolmannet nopeat iltatorkut äidin olkapäällä.

Helppo olisi kai oikea sana kuvaamaan häntä. Mikä onkin pelottavaa, sillä hän saa todellisuudentajun hämärtymään ja uuden vauvan ajatuksen nousemaan mielen päälle. Totuushan kuitenkin on, että seuraava vauva voi olla aivan jotain muuta.

Jottei elämä kuulostaisi liian ruusuiselta, valaistakoon, että toki arkeen kuuluu myös niitä hetkiä, milloin otsanahkaa kiristää. Muun muassa pari kertaa kesken kauppareissun tyty on herännyt huutamaan, eikä ole rauhoittunut muuta kuin syliin. Ja laskepas takaisin vaunuihin esimerkiksi pakkaamisen ajaksi, niin kuuntelet koko toimituksen ajan hyytävää meteliä. Myös mahavaivat ovat ikäviä. Niitä ilmestyi tosi pahoina reilu viikon ensimmäisen rota-rokotteen jälkeen. Ja tietysti on myös niitä päiviä milloin teet kaikki osaamasi temput ja kikka kolmoset, ja silti vaan tuntuu, että toinen ei ole tyytyväinen mihinkään. Ja joskus toinen saattaa alkaa huutamaan keuhkojensa täydeltä, ilman että sinulla on hajuakaan, mistä on kysymys. Tämä kaikki kuitenkin unohtuu, kun illalla viimeisenä toivottaessasi hyvää yötä, tyttö tarttuu peukaloon, katsoo silmiin ja hymyilee rakastavasti ja vastaa takaisin.

Olen tässä lähiaikoina käyttänyt aikaa, energiaa ja rahaa löytääkseni pikku menninkäiselleni sopivaa tuttia. Alkuun hän saattoi huolia tutin aina muutamiksi hetkiksi kerrallaan. Nykyään tutit ovat ihan OUT. Hän vain hermostuu huutamaan, että äiti, tutit ovat vauvoille, en halua! Tässä eräs otos olemassa olevasta arsenaalistani.


Näistä mikään ei pysy suussa muutamaa sekuntia kauempaa. Yritän ajatella positiivisesti. Säästynhän tutin vieroituksesta. Mutta toisinaan on vain tilanteita, milloin toivoisi, että jossakin olisi se taikatutti, joka pelastaisi tilanteen.

Mistä tyty pitää? Parasta edelleen on tissi. Imetyskorukin otettiin käyttöön, koska tissittelyn ohessa kiinnostaa moni muukin asia ja pienet kädet eivät malta rauhoittua aloilleen. Kylpeminen, se on huippua. Yhtään ei haitannut, että kylpyveden lämpötilaa laskettiin vauvauinnin lämpötiloja vastaavaksi. Päinvastoin, kylpyammeessa on mukava peuhata ja plutia. Vaipanvaihto on huippuhauskaa, varsinkin jos äiti pussailee jalkapohjia. Kirahvi unilelu. Sitä on mukava hipertää ja koittaa tunkea suuhun. Oma nyrkki ja sen lutuuttaminen! Hymyilevät ihmiset. Ne saavat pienen tytön onnesta soikeaksi. Pieni tyttö tykkää hymyilevistä ihmisistä, koska silloin voi itsekin hymyillä. Ja sitä hän tykkääkin tehdä paljon. Itse odotan innolla, milloin ensimmäinen ääneen nauraminen tapahtuu. Pieniä yrityksiä on jo ollut.

Mitä tyty inhoaa? Ulkovaatteet ja niiden pukeminen. Joka paikasta saa aina poistua huutokonsertin säestyksellä. Huuto alkaa, kun kädet pitää pistää haalariin ja jatkuu niin kauan kunnes vaunut liikahtavat ensimmäisen kerran. Tähän kuluu siis useita tuskaisia minuutteja, kun yrität pikavauhtia vaatettaa itsesi korvat soiden. Tutti! Sellaista tuttia ei olla löydetty, jonka tyyppi enää kelpuuttaisi. Sama uhkaa koskea tuttipullon tutteja. Pumpattua maitoa on tarjolla, kun äiti on omilla menoillaan. Kyllä vielä pahimmassa nälässä suostuu pitkin hampain käyttämään tuttipulloa, mutta kuinka pitkään. Mahallaan olo on pienissä määrin siedettävää, mutta pitemmän päälle saa neidin hermoraunion partaalle. Epäonnistuminen. Tyty on alkanut harjoittelemaan kääntymistä. Mutta yrittäminen usein päättyy hermojen menettämiseen. Enää ei myöskään viihdytä vauva-asennossa sylissä, koska maailma on kiinnostava. Ison tytön täytyy saada nähdä maailmaa pystyasennosta, niin kuin ihmiset konsanaan!

Samalla kun lapsi kasvaa ja kehittyy päivä päivältä, sitä itse kasvaa ja kehittyy äitiyteen. Sitä on oppinut tunnistamaan vauvansa kulloisetkin tarpeet hänen ääntelystään ja käytöksestään. Toisinaan sitä katselee omaa lastaan silmäkulmat märkinä meinaten pakahtua onnesta. Niin huippu tyyppi on meidän menninkäinen! On ihana seurata, kuinka pieni ihminen imaisee itseensä päivän kerrallaan, oppii koko ajan uusia taitoja ja kasvaa sekä kehittyy päätä huimaavaa vauhtia😊

Asiaa julki-imetyksestä


Julki-imetys on ollut asia, joka on mietityttänyt itseäni paljon. Jotenkin asia on kuulostanut kamalan vaivaannuttavalta, en tiedä miksi. En arastele imettää tilaisuuksissa, missä on muita samassa tilanteessa olevia vieraita äitejä, enkä sukulaisteni tai ystävieni nähden, mutta täysin ventovieraat ihmiset ovat jostain syystä mietityttäneet minua.

Rintaruokailu nyt kuitenkin on luonnollisinta vauvan toimintaa, eikä siinä pitäisi olla mitään hävettävää tai arasteltavaa. Siitä huolimatta aiheesta käytiin taannoin keskustelua, pitäisikö julki-imettäminen taata lailla. Mielestäni tämä kuulostaa vähintäänkin oudolta! Olen kuitenkin pohtinut, miten reagoisin esimerkiksi tuijotukseen tai negatiivissävytteisiin kommentteihin. En todennäköisesti mitenkään kamalan rakentavasti😊 Itseni tuntien, minulta todennäköisesti kaatuisi muki välittömästi.

En myöskään ymmärrä, miksi ihmeessä minun pitäisi mennä esimerkiksi vessaan lastenhoitohuoneeseen imettämään. Enhän minäkään syö vessassa. Jos joku sitten kokee julki-imettämisen häiritsevänä, niin suosittelen miettimään omaa asennettaan. Jos julki-imetykseni häiritsee, suosittelen siirtämään katseen muualle (tarvitseeko sitä muutenkaan toljottaa) ja jos sinulla on siihen joku naseva kommentti heitettäväksi, suosittelen pitämään sen omana tietonasi. Muutoinkin, rintaruokinnassa ei ole mitään seksististä, eikä se ole itsensä paljastelua.

Nyt päätin rohkaistua ja muuttaa asennettani tämän suhteen. Ensimmäinen julki-imetykseni sujui mutkattomasti ja vaivattomasti, eikä tehnyt itselleni vaivaannuttavaa oloa, kuten olin pelännyt. Tästä on helppo jatkaa tulevaisuuden saralla. Peukku julki-imetyksen puolesta!

Tulevaisuuden tuulten puhallusta


Tänään se taas alkaa. Tänään on taas se aika antaa ajatusten lentää ja unelmoida. Tänään on aika jälleen pohtia loppuelämän kulkusuuntaa. Tänään nimittäin alkaa monien koulujen (ainakin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen) yhteishaut.
Täytyypi varmaan kokeilla onnea. Itse liikuskelen heikoilla jäillä yhteishauissa. Vuosi vuodelta jo aikaisemman korkeakoulututkinnon suorittaneen henkilön valintamahdollisuuksia ajetaan ahtaammalle. Kohta se on sama todennäköisyys voittaa lotossa, kun päästä enää opiskelemaan.
Mikään ei kuitenkaan estä yrittämästä. Suosittelen samaa sinulle, joka olet työssäsi ehkä pattitilanteessa tai et etene sinne, minne toivoisit eteneväsi. Itseäni uusi uravalinta on mietityttänyt jo kovin pitkään. Nyt on aika yrittää pistää tuumasta toimeen, mikäli haluan loppuelämästäni jotakin uutta ja mielenkiintoista. Tsemppiä kaikille uusiin tuuliin!

Btw, ai että pisti vihaksi. Taas tunnin lenkillä keräsin usean kymmentä patukan kääreroskaa. MIKÄ SIINÄ ON NIIN VAIKEAA? MIKSI NE PITÄÄ HEITTÄÄ MAAHAN? Niin pieni ja kevyt roska, ei  luulisi olevan paha nakki pistää taskuun ja tiputtaa seuraavaan vastaantulevaan roskikseen. OIKEASTI! ÄLÄ OSTA SUKLAAPATUKKAA, MIKÄLI ET JAKSA VIEDÄ ROSKIASI ROSKIKSEEN!

Mitä vauva-arkeen kuuluu?


Vihdoin ja viimein päästiin kaksikuukautis neuvolaan. Pari viikkoa myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Siirsin neuvola-aikaa, koska jälkitarkastuksessani lääkäri sanoi ettemme voisi kuitenkaan ottaa rota rokotetta, koska olimme antibioottikuurilla rsv:n jälkitautina saadun korvatulehduksen takia. Siirsin siis suosiolla koko käynnin myöhempään ajankohtaan. Menninkäinen on kasvanut ja kehittynyt hyvin täysimetyksellä ja ensimmäinen rokote (rota liuos) saatiin. Sen seurauksena pari yötä oli hieman itkuisia ja vatsaa väänsi huomattavasti normaalia enemmän. Muuta poikkeavaa ei tästä meille seurannut.

Isimieskin lähti taas maailmalle hommiin ja siirtyi näin viikonloppuisän rooliin. Toistaiseksi tämä on ainakin sujunut melkoisen hyvin, vaikka tietenkin rajoittaa omaa vauva-vapaatani paljon. Onneksi innokkaita hoitajiakin löytyy lähipiiristä ja muutamaan kertaan vauva onkin ollut hoidossa muutaman tunnin verran. Olemme soitelleet videopuheluita. Vauva ei oikein tajua tästä paljon muuta kuin, että isin ääni kuuluu jostain, mutta ukko ei ole täällä.

Vauvauinnin aloitamme tämän kuun lopulla ja odotan sitä jo innolla, vaikka se onkin aivan naurettavan aikaisin aamulla. Onneksi likka nyt noin muutoinkin on siihen aikaan jo hereillä, niin sopii kyllä hyvin hänen päivärutiiniinsa. Kylpyveden lämpötilaa olemme alkaneet alentamaan aste kerrallaan, ettei tule sitten shokkina vauvauinnissa oleva viileämpi vesi.

Anopilta sain tällaisen vempeleen lahjaksi, kun oli kuulemma ostanut niitä kaksin kappalein. Liekkö se sitten oli vinkki, että minun pitäisi siivota useammin😊 Nyt sitten kiiltää liesikin!


Mutta kaiken rehellisyyden nimissä, vaikken mikään siivousintoilija olekaan, niin olen kyllä jaksanut vauva-arjesta huolimatta pitää asuntomme suhteellisen siistinä ilman, että kokisin sen hirvittävän raskaana. Enkä nyt tarkoita, että höyryäisin joka ilta imurin kanssa täällä, mutta pidän kyllä siitä, että tavarat ovat omilla paikoillaan. Tavaroiden paikoillaan pitäminenkin onnistuu huomattavasti paremmin, kun isimies ei ole täällä siirtelemässä niitä pois paikoiltaan😊

Sain myös ensimmäisen kosketuksen vauvakahvila elämään. Jännittyneenä hiippailin paikalle ensimmäistä kertaa, mutta yllätykseni kokemus olikin aika miellyttävä. Ehdottomasti voi mennä toistekin!

Summasummaarun, Yle uutisoi tässä eräs päivä vauvojen vähäisestä syntyvyydestä ja siitä, miten ihmiset keskimäärin ajattelevat vauvavuoden olevan ankea ja riitaisa. Itsekin voin myöntää odottaneeni vauvavuotta pelonsekaisin tuntein. Tämä kulunut pari kuukautta on kuitenkin ylittänyt kaikki odotukseni (positiivisessa mielessä) ja ollut huomattavasti helpompaa kuin olin ikinä uskaltanut edes toivoa. Parisuhdekaan ei vielä natise liitoksistaan, joten vauvakuplassa kaikki hyvin. Karman on kuitenkin ollut tapana vaania selkäni takana, joten odottelen jännityksellä mitä se seuraavaksi pääni menoksi oikein keksiikään.
PS. Kansallisen rokotusohjelman puolesta! Niiden teho perustuu laumatorjuntaan, joten kannattaa noudattaa kansallista rokoteohjelmaa. Niin monet vaaralliset kulkutaudit on onnistuttu kitkemään tämän ilmaisen rokoteohjelman ansiosta, mutta jos jätämme lapsemme rokottamatta, on suuri riski sille, että nämä taudit palaavat. Muun muassa hinkuyskä tapauksia on ollut Suomessa nyt liikkeellä.

Sometempaus: Muoviton maaliskuu!


Muoviton maaliskuu on uusin somehitti kierrätyksen saralla. Täysi muovittomuus on vähintäänkin haastavaa, ellei mahdotonta, mutta toisinaan on hyvä herätellä itseään miettimään hetki kierrätystä ja kulutustottumuksiaan. Muovittomasta maaliskuusta voi lukea paljon erilaisista blogeista ja lehdistä, mutta tässä ja tässä  nyt alkuun pari artikkelia aiheesta. Monet tahot haastavat sinut mukaan yritykseen, niin teen minäkin😊

On ennustettu, että vuoteen 2050 mennessä maailman merissä pyörii enemmän muoviroskaa, kuin kaloja. Muovin päätyminen vesistöihin ja tätä myötä eläinten vatsaan ja meidän ruokaketjuumme, on maailmanlaajuinen ongelma. Ratkaisua ongelman kehittämiseen on haettu mm. biohajoavasta muovista, mikromuovien vähentämisestä sekä muovin kierrättämisestä. On kuitenkin muistettava, että kaikesta päädytyksestä huolimatta, muovi voi olla myös hyödyllistä. Se usein pidentää mm. tuotteiden säilyvyyttä ja vähentää täten mm. hävikkiä. Myös biomuoviin pakattu ruoka todennäköisesti nostaisi ruoan hintaa ja toisaalta sen laajamittainen valmistaminen voi olla kallista ja tuottaa osaltaan taasen muun kaltaisia ympäristöongelmia. Kuitenkaan en väheksy sitä, etteikö muoviroskan vähentäminen olisi tärkeää!

Muovia voi olla vaikea vältellä, mutta arjen valinnoilla voi vaikuttaa kertyvään jätekuormaansa. Näillä keinoin itse pyrin vähentämään muovijalankälkeäni:

·         Tehostan kestovaippojen käyttöä.

·         Kauppaan lähden aina kestokassin kanssa, myös vihannekset ja hedelmät voi pakata kestokassiin. Koirankakat joudun silti keräämään (paitsi ihan metsästä), ellen halua suututtaa kanssa ihmisiäni. Kakkapusseiksi valitsen biohajoavia pusseja.

·         Kiinnitän huomiota pakkausvalintoihini, mm. maitotölkissä tai ruokakermassa on muovikorkki, miksi? Entä miksi monet vihannekset ovat kääritty muoviin?

·         Kerään puhtaan muoviroskan syrjään ja kierrätän sen. Kierrätän myös biojätteen, niin en kuluta roskapusseja niin paljoa.

·         Hyödynnän uusiotäyttömahdollisuuksia.

·         Valitsen kosmetiikkaa joka ei sisällä mikromuovia (hyvä sovellus tähän on esimerkiksi CosmEthics) ja suosin luonnonkuituja vaatetuksessa.

·         Pidän autoni seisonnassa ja suosin joukkoliikennettä (sillä liikenteestä valuu huomattavat määrät mikromuovia vesistöihin).

·         En roskaa luontoa ja kerään roskan maasta, kun sellaisen havaitsen.

·         Mietin kulutustottumuksiani!

            Tsemppiä kaikille, jotka innostutte kokeilemaan muovin vähentämistä! Toivottavasti siitä tulee tapa, eikä pelkkä kuukauden kestävä tempaus.

Raskaudesta palautuminen


Koska keräsin raskausaikana +20kg, en koskaan ajatellutkaan, että näyttäisin entiseltäni heti synnytyksen jälkeen (tai edes jonkin ajan kuluttua siitä). Laitokselle jätin noin -5kg, eli sinne ei paljon muuta jäänyt kuin vauvan, istukan ja lapsiveden paino.

Kolme viikkoa synnytyksestä tulos oli -8kg, eli ei edelleenkään mitenkään huimasti täysimetyksestä huolimatta. Tähän painoni onkin sitten jämähtänyt. Nähtävästi olen löytänyt tieni ruokapöydän äärelle vauva-arjesta huolimatta😊 Ja tottahan tämä onkin. Huolehdin siitä, että syön riittävästi ja itseasiassa imettämisestä kyllä tulee myös kamala nälkä😊 Pakko myös myöntää, että isimiehen ollessa kotona, on tullut herkuteltuakin huomattavasti tavallista enemmän. Ei siinä paljon tunnin päivittäiset vaunulenkit auta. Kun syö päivän mittaan muutaman rivin suklaata, on tilanne täysin plus miinus nolla.

Siitä huolimatta peilikuva näyttää yllättävän siedettävältä. Toki olin ja olen sitä mieltä, että voisin jättää kroppaani muutaman raskauskilon. Se nimittäin näyttää tätä nykyä enemmän naisellisemmalta kuin ikinä. Jos nyt tietysti vaatii hieman (paljon) kiinteytystä, etenkin keskivartalon kohdalta😊 Turvotusta tuntuu olevan kovasti, liekö johtuu hiilareista, joilla pyrin takaamaan maidon tuloa.


Muutoinkin synnytyksestä palautuminen on sujunut hyvin. Ensimmäisen viikon kävely oli kummallista, koska alapää tuntui kipeältä ja keskivartalo tuntui lähinnä löysältä spagetilta. Kesti tottua siihen, että painopiste kehossa on jälleen muuttunut ison mahan poistuttua. Aloitin kuitenkin sitkeästi vaunulenkkeilyn ja touhuamisen heti kotiuduttuani ja nopeasti liikkuminen alkoikin tuntua melko normaalilta. Tietenkään mitään vaativaa saliurheilua tai vastaavaa on turha haaveilla vielä hetkeen. Samoin vatsalihastreenit saavat jäädä erkauman pahenemisen pelossa.

Kohtu- ja rintatulehduksiltakin on tullut vältyttyä. Kop,kop,kop. Hyvä hygienia ja rintojen pitäminen lämpimässä ja riittävän tyhjinä koko ajan ovat varmasti auttaneet asiaa. Paras asia ikinä oli, että olimme paria viikkoa aikaisemmin asentaneet kylpyhuoneeseemme käsisuihkun, sillä ilman sitä en olisi pystynyt käymään vessassa kahteen ensimmäiseen viikkoon ollenkaan. Mutta ei se sentään ollut niin vaikeaa, kun olen kuullut, että jotkut ovat joutuneet käyttämään istumiseen jopa uimarengasta.
Otinpa tässä osaa Maikki Marjamäen ilmaiseen litteä vatsa -verkkomateriaalin tilaamiseen. En ole vielä aloittanut kyseiseen verkkomateriaaliin tutustumista, koska en tiedä, miten se sopii yhteen imetyksen kanssa. Feelmaman verkkokurssiin osallistumista olen miettinyt paljonkin. Lisäksi vuoden alusta paikkakunnallemme avattiin uusi joogastudio, joka toteuttaa mammapilatesta. Tähän osallistuin oikopäätä. Siellä treenataan lantionpohjaa (mikä on nyt tärkein asia saada ensimmäisenä kuntoon) ja syviä lihaksia. Ja mikä on plussaa, jos en onnistu saamaan vauvaa hoitoon, voi sen ottaa mukaan. Samoin otin osaa paikkakunnallamme järjestettävään äiti-vauva jumppaan, joka on siis äidin treeni, mutta mahdollistaa vauvan mukaan tulon. Tämän lisäksi olen käynyt uimassa ja hiihtämässä. Hiihtäminen oli varsinkin ensimmäisellä kerralla (mutta myös muilla) enemmän ja vähemmän koomisen näköistä räpelöintiä. Kroppa ei tuntunut yhtään hallitsevan koko asiaa ja olin aivan puhki ensimmäisen kilometrin jälkeen. Mutta sitkeästi kun kävin viikoittain itseni nolaamassa hiihtoladuilla, alkoi hommakin luistamaan hieman paremmin.

Toivon, että raskaus ja synnytys on aiheuttanut pysyvästi sen, että lantioni näyttää hieman leveämmältä ja keskivartalolla on kivaa kaarevuutta (enkä tarkoita tällä pömppövatsaa😊). On se silti todella ihmeellistä, miten hyvin keskivartalo on parissa kuukaudessa kuroutunut kasaan. Tokihan siinä on edelleen löysää nahkaa, eikä esimerkiksi napani näytä todellakaan entiseltään, mutta siihen nähden miten valtava se oli, olen positiivisesti yllättynyt. Toki jatkuva hiilareiden puputtaminen imettämisen turvaamiseksi näkyy turvonneena uimarenkaana vatsan alueella😊 Löysät vaatteet pelastavat siihen saakka, kunnes voi taas ilman erkauma pelkoa harrastaa vatsalihaksia.

Jälkitarkastuksessa otettiin kantaa erkauma asiaan. Itselläni sitä ainakin siinä kohtaa oli, niin kuin olin epäillytkin. Neuvolalääkäri kuitenkin sanoi, ettei vielä olisi siitä kovin huolissaan, sillä ei sitä niin paljoa ollut. Voisin kuitenkin ottaa asian puheeksi sitten vauvan 4 kuukautis neuvolan yhteydessä, mikäli erkauma ei ole kuroutunut kiinni. Hän lupasi sitten kirjoittaa lähetteen fysioterapiaan.

Yksi asia mitä piti alkaa miettimään, oli ehkäisy. Toki tuo alta metrin mittainen toimi hyvin ehkäisynä ensimmäiset viikot😊 Kortsut ovat meillä aika NO. Imettäminen ei ole myöskään mikään ehkäisykeino, ellei halua ottaa tarpeettoman suurta raskautumisen riskiä. Kierukkaa en halua vielä, vaikka se pitkässä juoksussa tuleekin paljon halvemmaksi kuin esimerkiksi pillerit. Kapseliakin ehkä voisin kokeilla. Hormoniton ehkäisykin kiehtoisi paljon, sillä en ole mikään hormonien ystävä. Teini-iässä minun oli vaikeaa löytää itselleni sopivaa ehkäisypilleriä ja viimeksi kun lopetin pillereiden syönnin, kesti pitkään ennen kuin hormonitoiminta tasaantui ja lähes puolitoista vuotta raskautua.

Haaveissa on tulevaisuudessa yrittää pikkusisarusta menninkäiselle, mutta ei ehkä ihan heti tähän perään. Siksi ajattelinkin kokeilla nyt caya pessaaria. Näitä ei aikoinaan ole suomen apteekeista edes saanut. Nyt kuitenkin saa ja ajattelin antaa tälle mahdollisuuden. Toki se saattaa viedä hieman sponttaaniutta seksiltä, mutta pitäähän ne kortsutkin asentaa paikoilleen😊 Tämä olisi kuitenkin hormoniton, eikä ole kierukka. Katsotaan nyt miten pitkään sen kanssa jaksaa räpeltää. Se on kuitenkin käyttöikäänsä nähden suht edullinen. Itse pessaari maksoi viidenkympin luokkaa ja siihen pistettävä ehkäisygeeli jotain 15 euron pintaan. Käyttöiäksi luvattiin kahta vuotta. Varmuuden vuoksi pyysin myös pillerireseptin.

Nyt kun on todettu, että kaikki on muutoin kunnossa ja elämä soljuu eteenpäin normaaleja uomiaan pitkin, niin ei muuta kuin asettamaan itselleen kesä kuntoon -tavoitetta. Jospa sitä kesään mennessä saisi edes -5kg, niin olisin jo melkoisen iloinen. Toki nyt kun isimies lähtee maailmalle töihin ja oma autoni on seisonnassa, tulee varmaan melkoisesti askelten määrä kasvamaan. Myös herkut jäävät vähemmälle😊 Tsemppiä vaan kaikille, keillä on kesä kuntoon tavoite, let´s do this shit!

Rutiineista apua arkeen


Nukutaanko teillä miten sattuu? Niin meilläkin nukuttiin. Mutta hallitus voitti, jälleen kerran, ja nyt meillä nukutaan jo melkoisen hyvin😊 Alkujaanhan vauvoilla ei ole tietoa kuusta eikä maasta, ei yöstä eikä päivästä. Ja jostain kummallisesta syystä ne tuntuvatkin useimmiten olevan aluksi melkoisiakin yöeläjiä. Rytmistä ja rutiineista ei tietoakaan. Ja on oltava itselle ja vauvalle armollinen, ei rutiinien muodostuminen tapahdukaan yhdessä yössä, vaan on sitkeän toiminnan tulosta.

Meidän vauva on ollut melkoisen hyvä yönukkuja jostakin kolme viikkoisesta saakka. Tiedän, meillä on käynyt tuuri. Monet vauvat syövät ja heräilevät pitkin yötä ja se on vauvoille täysin normaalia käyttäytymistä. Aluksi käytinkin paljon aikaa pohtiessani, mikä meidän vauvassa on vikana, kun se ei syö tai heräile öisin. Toki on poikkeus öitä joskus, mutta pääsääntöisesti ensimmäinen unipätkä on 7-9 tuntia, ruokatauko ja sitten vielä unille.

Miksi sitten kirjoitan rutiinien tärkeydestä, kun meillä kuitenkin nukutaan? Noh, olen minä sentään joutunut työskentelemään sen eteen, että nämä unijaksot ovat päätyneet meitä kaikkia miellyttävään aikamarginaaliin.

Aluksi meillä nukuttiin 24-10. Sitten 22.30-9. Sitten 22-9. Sitten 21.30-8.15. Ja lopulta 20-8. Tuo viimeinen alkaa jo olemaan ihan mukava nukkumaanmenoaika lapselle, että jää sitten vanhemmillekin hetki aikaa illasta olla ihan aikuisten kesken. Niin paljon kuin lastani rakastankin, pidän kuitenkin niistä pienistä hetkistä, jolloin saan jutella ihan aikuisten asioita, ilman että jaan keskittymiseni vauvan kesken.

Miten tämä kaikki sitten tapahtui? Toki mainittakoon, että useimmiten lapsilla on joka tapauksessa taipumuksena alkaa nukkumaan paremmin, mitä vanhemmiksi ne tulevat. Ja mainittakoon myös se, että vaikka mitä kikka kolmosia tekisi, kaikki asiat eivät vain toimi joka vauvalle, eivätkä varsinkaan koliikkivauvoille. Moneen asiaan tehoaa valitettavasti vain aika.

En myöskään ota kantaa siihen mikä on paras nukkumisratkaisu. Onko se perhepeti, sivuvaunu vai vauvan oma sänky? Minulle on yhden tekevää miten kukakin haluaa nukkumisjärjestelynsä ratkaista. Jokaisessa näissä on varmasti omat hyvät puolensa. Ja olipa se mikä tahansa, niin tärkeintä on, että vauva tuntee siinä olonsa turvalliseksi. Turvallisuuden tunne auttaa vauvaa nukahtamaan helpommin, siksi ne niin kovin usein nukahtavat juurikin syliin tai tissille. 
Meillä nukkumisjärjestelynä on vauvan oma sänky ja siellä hän nukkuukin erinomaisesti. Mutta mainitsen vielä sen, että meillä ei muita vaihtoehtoja koskaan ole ollutkaan, koska me aikuiset nukumme parvella. Olisi silkkaa hulluutta raahata vauvaa sinne. En kuitenkaan usko, että nukkumisratkaisuilla on aivan valtavaa merkitystä nukkumisasioihin, vaikkakin ehkä lähellä nukkuessaan vauva saattaa helpommin haistaa äidin maidon tuoksun tai reagoida esimerkiksi vanhempien öiseen liikehdintään. Normaaliolosuhteissa nukahtamiselle varmasti tärkein merkitys on päivästä toiseen toistuvilla iltarutiineilla, sillä vauvat ehdollistuvat verrattaen nopeasti.

Tärkeää vanhemmilta on siis vauvan unirytmin kehittymisen tukeminen. Siihen auttaa säännöllinen rytmi ja samana toistuvat iltatoimet, yön ja päivän erottaminen toisistaan, se että viimeinen iltasyöttö tapahtuu hämärässä, ei aleta seurustelemaan väsähtävän vauvan kanssa, ja lapsi nukutetaan sinne, missä hänen on tarkoitus nukkua yönsä. Hyvä vinkki on myös iltarutiineilla (tyynnyttely, syöttö yms. mikä se teillä onkin) saada lapsi nukahtamiskuntoon, mutta ei kokonaan nukahtamaan. Olisi hyvä, että hän tietäisi mihin menee nukkumaan ja nukahtaa sinne. Tämä tukee hänen itsesäätelyään nukahtamisen suhteen.

Meillä iltarutiineihin kuuluu seurustelu ja tissin tihenevä syöminen. Kuuden jälkeen on aika iltapesujen (pikku pesut tai kylpy, kuiva vaippa ja pyjama päälle). Tämän jälkeen jatketaan vielä hetken aikaa seurustelua ja usein otetaan alkupala (jos toinenkin) tissistä. Puolen kahdeksan paikkeilla vaihdetaan vielä yöksi puhdas vaippa ja siitä sitten vetäydyn pimeään makuuhuoneeseen iltasyötölle. Ennen nämä syötöt olivat melkoisia maratonsyöttöjä. Saattoivat kestää helposti toista tuntia, mutta nykyään selviän hommasta useimmiten alta puolen tunnin. Vauva syö molemmat tissit, tässä kohtaa hän on aivan nukahtamisen rajamailla. Asetan vauvan kelarasiaan tai nyttemmin pinnasänkyyn, peittelen ja asettelen unikaverin (kirahvirätti) vatsan päälle ja mikäli vauva ei heti rauhoitu, pidän rauhoittavasti kättä hetken vatsanpäällä. Usein viimeistään viiden minuutin kuluttua tuhina alkaa kuulumaan. Joskus harvoin vauva saattaa herätä vielä tämän jälkeen, mutta tutin asettaminen suuhun pimeässä, ilman mitään seurustelutoimenpiteitä ja rauhoittava käsi vatsalla saavat hänet nukahtamaan nopeasti uudestaan. Kun hän on nukahtanut, nappaan usein tutin pois, ettei se jää painamaan minnekään niskan alle pudotessaan. Ja muutenkin olen huomannut, että vauva usein herää, kun tutti putoaa suusta, joten selviän helpommalla kun poistan sen ennen sitä😊

En ota kantaa nyt unikouluihin, teen sen ehkä joskus myöhemmin, mutta sen verran sanon, että vaikken kannatakaan lasten ”huudattamista”, vanhempina kuitenkin tunnistamme, että lapsella on monenlaisia erilaisia itkun muotoja, joilla hän kommunikoi. Niistä on tunnistettava ne, jotka oikeasti ilmaisevat hätää ja nälkää niistä, jotka ovat vain enemmänkin pikkuista kiukuttelua ja menevät ohi helposti pelkällä rauhoittelulla ja tyynnyttelemällä. 

On myös muistettava se, että vaikka perheessä saavutetaan tietyt nukkumisenrytmit, ne ovat silti hauraita ja kokevat usein  muutoksia kiihkeissä kehitysvaiheissa, kuten uusien taitojen oppiminen, hampaiden teko, kiinteään ruokaan siirtyminen, elämäntilanteen muutokset, rokotukset ja vaikkapa sairastuminen. Täten siis voin todeta että kyllä meillekin varmasti unettomia öitä on vielä tiedossa. Ja tsemppiä kaikille, jotka vielä kamppailevat unirytmien kanssa! Ei juuri nyt lohduta, että ennemmin tai myöhemmin se useimmiten helpottaa. Nyt ei auta kuin nauttia niistä arjen muista hyvistä hetkistä ja ammentaa niistä voimaa öihin😊 Muistakaa yrittää nukkua silloin, kun vauvakin nukkuu😊

Häähumua korona-arjen keskellä?

Pakko myöntää, että pariin viime kuukauteen häärintamalla ei ole tapahtunut juuri mitään. Onneksi kaiken ei tarvitse olla lukkoon lyötyä ...