Menninkäinen 3kk

On se oma ensimmäinen lapsi vaan huikea asia! Toki varmasti kaikki lapset tämän jälkeenkin ovat huippuja, mutta ensimmäisessä lapsessa on sitä jotakin. Ehkä se liittyy siihen, että tämä on meidän molempien kasvutarina. Kaikki on myös itsellekin uutta ja kokee äitiyden taivalta ensimmäistä kertaa. Koemme ensimmäistä kertaa ensikatsekontaktin, ensihymyn, ensimmäisen bussimatkan vaunuilla, ensimmäisen ravintolakäynnin perheenä, ensimmäisen julki-imetyksen ja niin edelleen ja niin edelleen. Ensimmäisten asioiden lista tuntuu loputtoman pitkältä ja sisältää valtavasti niitä huippu hetkiä, mitä on jo odottanut sekä niitä jännittäviä, jopa pelottavia, ensi kertoja, joista kummikin on kunnialla selvinnyt. Huono äiti yhteisö julkaisi juuri hauskan ensimmäinen lapsi vs useamman äiti kirjoituksen.

Tyttö kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Enää hän ei näytä vain vauvalta, vaan on saanut lihaa luidensa ympärille (reilusti😊) ja näyttää ihmiseltä, itseltään, hieman isimieheltä, paljon minulta (jonkun mielestä myös toisinpäin).

Millainen hän on? Melko tyytyväinen, aurinkoisesti hymyilevä, touhottaja ja höpöttöjä, oman tahdon omaava, toisinaan jopa dramaattinen, ympäristöstä kiinnostunut ja utelias lapsi. Hän nukkuu yönsä 20-7 heräten useimmiten vain kerran. Vihdoinkin hän on myös ymmärtänyt, että kehittyminen on väsyttävää puuhaa ja on alkanut nukkumaan myös päiväunia. Ensimmäiset parin tunnin päiväunet aamupäivällä parvekkeella, toiset koiran kanssa vaunulenkillä ja joskus kolmannet nopeat iltatorkut äidin olkapäällä.

Helppo olisi kai oikea sana kuvaamaan häntä. Mikä onkin pelottavaa, sillä hän saa todellisuudentajun hämärtymään ja uuden vauvan ajatuksen nousemaan mielen päälle. Totuushan kuitenkin on, että seuraava vauva voi olla aivan jotain muuta.

Jottei elämä kuulostaisi liian ruusuiselta, valaistakoon, että toki arkeen kuuluu myös niitä hetkiä, milloin otsanahkaa kiristää. Muun muassa pari kertaa kesken kauppareissun tyty on herännyt huutamaan, eikä ole rauhoittunut muuta kuin syliin. Ja laskepas takaisin vaunuihin esimerkiksi pakkaamisen ajaksi, niin kuuntelet koko toimituksen ajan hyytävää meteliä. Myös mahavaivat ovat ikäviä. Niitä ilmestyi tosi pahoina reilu viikon ensimmäisen rota-rokotteen jälkeen. Ja tietysti on myös niitä päiviä milloin teet kaikki osaamasi temput ja kikka kolmoset, ja silti vaan tuntuu, että toinen ei ole tyytyväinen mihinkään. Ja joskus toinen saattaa alkaa huutamaan keuhkojensa täydeltä, ilman että sinulla on hajuakaan, mistä on kysymys. Tämä kaikki kuitenkin unohtuu, kun illalla viimeisenä toivottaessasi hyvää yötä, tyttö tarttuu peukaloon, katsoo silmiin ja hymyilee rakastavasti ja vastaa takaisin.

Olen tässä lähiaikoina käyttänyt aikaa, energiaa ja rahaa löytääkseni pikku menninkäiselleni sopivaa tuttia. Alkuun hän saattoi huolia tutin aina muutamiksi hetkiksi kerrallaan. Nykyään tutit ovat ihan OUT. Hän vain hermostuu huutamaan, että äiti, tutit ovat vauvoille, en halua! Tässä eräs otos olemassa olevasta arsenaalistani.

Näistä mikään ei pysy suussa muutamaa sekuntia kauempaa. Yritän ajatella positiivisesti. Säästynhän tutin vieroituksesta. Mutta toisinaan on vain tilanteita, milloin toivoisi, että jossakin olisi se taikatutti, joka pelastaisi tilanteen.

Mistä tyty pitää? Parasta edelleen on tissi. Imetyskorukin otettiin käyttöön, koska tissittelyn ohessa kiinnostaa moni muukin asia ja pienet kädet eivät malta rauhoittua aloilleen. Kylpeminen, se on huippua. Yhtään ei haitannut, että kylpyveden lämpötilaa laskettiin vauvauinnin lämpötiloja vastaavaksi. Päinvastoin, kylpyammeessa on mukava peuhata ja plutia. Vaipanvaihto on huippuhauskaa, varsinkin jos äiti pussailee jalkapohjia. Kirahvi unilelu. Sitä on mukava hipertää ja koittaa tunkea suuhun. Oma nyrkki ja sen lutuuttaminen! Hymyilevät ihmiset. Ne saavat pienen tytön onnesta soikeaksi. Pieni tyttö tykkää hymyilevistä ihmisistä, koska silloin voi itsekin hymyillä. Ja sitä hän tykkääkin tehdä paljon. Itse odotan innolla, milloin ensimmäinen ääneen nauraminen tapahtuu. Pieniä yrityksiä on jo ollut.

Mitä tyty inhoaa? Ulkovaatteet ja niiden pukeminen. Joka paikasta saa aina poistua huutokonsertin säestyksellä. Huuto alkaa, kun kädet pitää pistää haalariin ja jatkuu niin kauan kunnes vaunut liikahtavat ensimmäisen kerran. Tähän kuluu siis useita tuskaisia minuutteja, kun yrität pikavauhtia vaatettaa itsesi korvat soiden. Tutti! Sellaista tuttia ei olla löydetty, jonka tyyppi enää kelpuuttaisi. Sama uhkaa koskea tuttipullon tutteja. Pumpattua maitoa on tarjolla, kun äiti on omilla menoillaan. Kyllä vielä pahimmassa nälässä suostuu pitkin hampain käyttämään tuttipulloa, mutta kuinka pitkään. Mahallaan olo on pienissä määrin siedettävää, mutta pitemmän päälle saa neidin hermoraunion partaalle. Epäonnistuminen. Tyty on alkanut harjoittelemaan kääntymistä. Mutta yrittäminen usein päättyy hermojen menettämiseen. Enää ei myöskään viihdytä vauva-asennossa sylissä, koska maailma on kiinnostava. Ison tytön täytyy saada nähdä maailmaa pystyasennosta, niin kuin ihmiset konsanaan!

Samalla kun lapsi kasvaa ja kehittyy päivä päivältä, sitä itse kasvaa ja kehittyy äitiyteen. Sitä on oppinut tunnistamaan vauvansa kulloisetkin tarpeet hänen ääntelystään ja käytöksestään. Toisinaan sitä katselee omaa lastaan silmäkulmat märkinä meinaten pakahtua onnesta. Niin huippu tyyppi on meidän menninkäinen! On ihana seurata, kuinka pieni ihminen imaisee itseensä päivän kerrallaan, oppii koko ajan uusia taitoja ja kasvaa sekä kehittyy päätä huimaavaa vauhtia😊