Menninkäinen 4 kuukautta

Millainen hän on? Äitin rakas. Utelias (erittäin), tarkkaavainen ja taitava käyttämään käsiään. Varsinainen hymytyttö, varsinkin aamuisin. Varsinainen aamuihminen😊 Itselläkin karisee unihiekat silmistä, kun nostaa pinnasängystä iloisesti uudelle päivälle hymyilevän pikku ihmisen. Temperamenttia löytyy tarvittaessa ja osaa ilmaista tahtoaan. Myös äänijänteitä on alettu testailemaan uusilla tavoilla. Riemuissaan kiljutaan kaikille, äidille, makuuhuoneen tapetille, leikkimatolla köllöttävälle Minni-hiirelle, aivan kaikelle. Ehkä alan pian kulkea kuulosuojaimet korvilla? Myös pärisyttäminen on tosi pop. Sitä tehdään niin että kuola ja räkä roiskuu😊

Uusia taitoja harjoitellaan kovasti. Varsinkin nyt kun omat kädet ja niiden toiminta on tullut riittävän tutuksi, voi alkaa harjoittelemaan muutakin, kuten kääntymistä😊 Ai että sitä hermojen menetyksen määrää, kun ei homma vielä suju. Myös ääneen nauraa hekotetaan, se on niin suloista. Hauskinta on, kun äiti pussailee jalkapohjia ensin hitaasti, sitten nopeampaa ja lopulta niin täysiä, että koko tyttö heiluu. 

4 kuukauden hulinat ovat myös rantautuneet meidän talouteen. Yöhulinoista voi lukea enemmän täältä. Meillä se tarkoittaa sitä, että kun menninkäinen jää iltasadun jälkeen klo 20 nukahtamaan sänkyynsä, hän saattaa heräillä 2-4 kertaan tunnin välein itkeskelemään, niin että häntä on hyssyteltävä ja autettava takaisin uneen. Tätä voi jatkua parin tunnin ajan. Myös yösyöttö kertoja on ollut nyt enemmän. Nyt jopa kaksi tai kolme. Mutta kaikki tietysti tuntuu paljolta sen jälkeen, kun niitä oli niin pitkään nolla tai yksi. Kai nämä sitten ovat niitä ns. vaiheita, joita tämä vauvavuosi on pullollaan😊 Vaihe, vaihe, vaihe… Yhtä vaiheesta toiseen kulkemista😊 Eilen viimeiseen pariin viikkoon oli taas oikein mukava yö. Ei yhtään iltakitinää ja vain yksi syöttö. Tuli kyllä tarpeeseen, varsnkin kun nukahtaminen yösyöttöjen välissä on minulle välillä erittäin vaikeaa.

Mistä menninkäinen pitää? Hymyilevät ihmiset, ai että miten ihanaa yhä vieläkin. Huomio ja seurustelu on kaikkein parasta maailmassa. Lukeminen, ihanaa kuunnella äidin ääntä. Kaikki leikit missä ensin tehdään jotain hitaasti, sitten kovempaa ja lopulta täysiä. Ja kaikki leikit missä hytkytään. Myös toiset vauvat ovat alkaneet kiinnostamaan. Aikaisemmin hän ei lotkauttanut juuri korvaansa toisten lasten äänille, mutta nyt ne ovat niin kiinnostavia, ettei malta edes syödä rauhassa. Olemmekin alkaneet käymään vauvakahvilassa, muskarissa ja muualla missä vain voi toisiin vauvoihin törmäillä.

Mitä menninkäinen inhoaa? Pukeminen. Vaippasiltaan olisi kaikkein kivointa. Myös ulkovaatteiden pukeminen aiheuttaa usein närkästystä. Jos pipo menee silmille, ei hyvä, sitten tulee huuto! Väsymys, kitinästä huomaa milloin on aika siirtyä unille ja silloin kannattaa toimia välittömästi. Myös jos asiat eivät suju juuri sillä ripeydellä ja niin kuin pieni menninkäinen sen haluaa tapahtuvan, on palaute useimmiten melko välitön. Esimerkiksi auton seisottaminen punaisissa valoissa on aivan myrkkyä, ellei menninkäinen ole ehtinyt nukahtamaan.

Päivät vierivät eteenpäin hurjan nopeata vauhtia. On välillä vaikea pysyä perässä pienen lapsen kasvun vauhdissa. Oma mieli vasta alkaa hyväksymään, että se pieni vastasyntynyt tuhisia on poissa. Siitä ruttuisesta ruipelosta on kasvanut iloinen, touhukas, kaunis ja tarmokas pikkuneiti 4 kuukautta. Uusia taitoja harjoitellessa parissa päivässäkin saattaa tapahtua aivan mielettömästi. Tämä herättää ristiriitaisia tunteita. Toisaalta on aivan innoissaan ja hihkuu, kannustaa ja kehuu toista. Toisaalta silmänurkat kostuvat ajatuksesta, että taas hän on jo hieman isompi.

Sitten ei muuta kuin hyvää vappua! Taas pääsee esittelemään lapselleen uuden perinteen. Ihanaa!

8 myyttiä imetyksestä

Kyllä sullakin kohta maito loppuuu… Mä olen nyt reilut 4kk imettänyt, eikä tähän mennessä ole kyllä ainakaan vaan yhtäkkiä loppunut. Toki maidon herumiseen vaikuttaa paljon se, mitä syön ja varsinkin kuinka paljon juon. Ja tietysti on myös huomioitava se, että toisilla ihmisillä on ihan oikeastikin fysiologisia ongelmia imettämisen suhteen. Tämä ei silti tarkoita sitä, että kaikilta ”loppuu” maito. Ja useinpa vielä maidon alasajo on prosessi, harvemmin se vain loppuu.

Imettäminen sattuu…. Todellakin. Kaikilla ei tosin niin paljon kuin esimerkiksi minulla. Nännit yleensä tottuvat kulutukseen parissa viikossa. Meiltä leikattiin kireä kielijänne neljän päivän iässä ja siitä huolimatta imetyksen tukena oli lähes pari kuukautta rintakumi ja imettäminen sattui aivan hullun tavalla lähes koko tämän ajan. Eräänä päivänä vauvan suu kuitenkin oli kasvanut, ote parantunut ja rintakumi historiaa. Mietin vähintäänkin sataan kertaan, että kuka hullu ikinä lapsiaan imettääkään. Silti jokaisen hammasta purrun imetyskerran jälkeen, vaikka olin vannonut, ettei enää ikinä, niin aina palasin imettämään. Ja nykyään olen onnellinen siitä, että olin sitkeä. Nämä hetket vauvan kanssa ovat vain jotain niin ainutlaatuisia.

Imetätköhän sä liikaa…. Rintaruokittua lasta ei voi imettää liikaa. Vastaan vain vauvan tarpeeseen.  Vauvani on suloisen pyöreä, tämä tasaantuu kun hän alkaa liikkumaan. Lapsentahtisesti tässä mennään, en todellakaan ala rajoittamaan vauvan syömistä!

Isoista rinnoista tulee enemmän maitoa kuin pienistä rinnoista… Tällä ei ole tekemistä vauvan riittävän ravinnonsaannin kannalta. Maitorauhaskudoksen määrä ei ole suoraan verrannollinen kuppikoon kanssa.

Imetys on kauhean sitovaa…. Tältä se todellakin tuntui varsinkin aluksi, kun tuntui, että vauva ei muuta tehnytkään kuin syönyt tissiä tunnista toiseen. Sitten vielä tiheät imut ynnä muut rintahörhöilyt. Usein uusille äideille rankinta on ensimmäiset 5-12 viikkoa. Ennen vanhaan tätä kutsuttiin lapsivuodeajaksi, eikä turhaan. Mutta usein kasvaessaan vauvan imu tehostuu. Nykyään imettäminen kestää meillä 5-10 minuuttia. Pumppaan myös päivittäin maitoa pakastimeen. Tätä käytetään silloin, kun itselläni on menoja ja joku muu hoitaa menninkäisen syöttöpuuhat.

Imetys laihduttaa…. Joo ei, mun hormonitoiminta piti ainakin huolen siitä, että grammaakaan ei lähtenyt synnytyksen jälkeen. Vasta joskus neljä kuukautta synnytyksen jälkeen paino alkoi pikku hiljaa laskemaan.

Imetys pudottaa hiukset… Imetys ei itsessään vaikuta hiusten lähtöön. Hiukset lähtevät yhtä lailla korvikevauvojen äideiltäkin jos ovat lähteäkseen. Tämä sulkasato liittyy hormonitoiminnan tasaantumiseen raskauden jälkeen. Raskauden aikana hiuksia usein lähtee vähemmän kuin normaalisti. Näillä kutreilla on kuitenkin tapana poistua ennemmin tai myöhemmin. Minulla hiusten lähtö alkoi noin neljä kuukautta synnytyksen jälkeen. Ja tosiaan, sitä tukkaa lähti, PALJON!

Imettäessä ei voi tulla raskaaksi… Toivottavasti kukaan ei pidä imettämistä ehkäisykeinona! Nimittäin abortteja tehdään prosentuaalisesti aika paljon juuri vastikään synnyttäneille naisille.

DIY: Ruskamekkoa pikku menninkäiselle

Ehkä kerroinkin, että sain taannoin perintönä ompelukoneen itselleni. Ilo ei kuitenkaan ollut kovin pitkäikäinen, sillä olisihan se pitänyt arvata, että vanha voi todellakin olla joskus todella vanhaa. Harmi, sillä tämä ompelukone oli kyllä erittäin hiljainen. Sitä pystyi käyttämään iltaisinkin menninkäisen mentyä nukkumaan.

Eräs ilta kuitenkin koin kauhun hetkiä. Ompelukone sai jonkun merkillisen sähkövian ja oli vain nanosekunneista kyse, että sain sormeni vedettyä ajoissa pois alta, kun neula alkoi itsellään hakkaamaan hullua vauhtia. Savu vain nousi. Ei auttanut muu, kuin vetää töpseli pois seinästä. Luulin jo että räjähtää koko kapine. Suoraan jostain ompelukoneiden hyökkäys kauhuelokuvasta!

Noh, isimies kuitenkin pelasti tilanteen ja osti ompelukuumeesta kärsivälle naiselleen uuden ompelukoneen (vaikka anoppi tietysti oli sitä mieltä, että vanha konehan korjataan). Mutta rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, etten halua sitä kapistusta enää meidän huusholliin ollenkaan.

Joka tapauksessa menninkäiselle syntyi kaksi Ruskamekkoa. Kaavat tilasin Pikku Piltistä.

Ja viikonloppuna vierailimme lapsimessuilla ja mukaan tarttui lisää ihania kankaita. Katsotaan mitä seuraavaksi ompelen!

DIY: Sitterin pimppaus

Olen jo monesti miettinyt sitterin hylkäämistä, vaikka se onkin ollut kullan arvoinen kapine helpottamaan arkisia askareita. Nyt meidän menninkäinen on kuitenkin alkanut punnertamaan sitterissä niin paljon, että sen käytöstä on tullut melkoisen jännittävää. Eräskin päivä ruokaa tehdessäni huomasin toisen tavoittelevan varpaitaan niin tunteella, että pää melkein hipoi lattiaa. Tätä ei paljon edesauta kulahtanut, virttynyt ja venynyt kangas. Sain siis meidän sitterimme ilmaiseksi ja se on kyllä siihen nähden palvellut meitä erinomaisen hyvin, vaikka hieman kulahtanut olikin.

Ensin ajattelin kapineen hylkäämistä, kunnes tulinkin toisiin aatoksiin. Ehkä voisin hieman parannella sitä? Ja siitä se ajatus sitten lähtikin. Kaupasta Marimekon suomi 100 kangasta ja ei kun toimeen. Maija Louekarin suunnittelemassa Veljekset-nimisessä kuviossa näkyy suomalaisen metsän villieläimiä ja eksoottista Pohjolaa. Aikas hieno, vaikka itse sanonkin😊

Taas kelpaa kiikkua siinä😊

Sairastupa vol 3

Toiset ne kertovat tarinaa, kuinka täysimetys on antanut hyvää suojaa liikkeellä olevia tauteja vastaan. Vauva on säästynyt kaikilta taudeilta ja äiti itse on ollut elämänsä kunnossa. Minä voin kertoa toisenlaista tarinaa. Alustukseksi siis, että ennen olen ollut kipeä ehkä kerran seitsemässä vuodessa, eli mielestäni melko harvoin!

Minulla on ollut vauva nyt 3,5 kuukautta, täysimettänyt olen saman ajan ja tämän on jo kolmas kerta, kun meillä ollaan kipeinä. Ensimmäisen kerran sairastimme rs -viruksen parin kuukauden iässä. Silloin sairastui ensin isimies, sitten vauva ja lopulta minä. Onneksi tauti oli silloin suhteellisen lievä, verrattuna niihin kaikkiin kauhukertomuksiin, mitä rs -viruksen sairastaneista lapsista liikkuu.

Toisella kerralla itse sairastuin mahatautiin. Tämä ei onneksi tarttunut vauvaan, vaikka niin pelkäsinkin. Ja nyt taas! Tämäkin on varmaan rs. Ainakin itselläni on perus nuhakuume oireiden lisäksi aivan sairas yskä ja oireet ovat kestäneet jo monta päivää. Rs:llehän tyypillistä on, että oireet ovat pahimmillaan 3-5 päivän paikkeilla.

Oi niitä aikoja, kun kipeänä sai maata sohvannurkassa tukka likaisena ja tuijottaa sarjoja. Nyt sairastaminen on kaikkea muuta. Tietysti pienen vauvan kanssa täytyy tehdä tätä, tätä, tätä ja tuota. Lisäksi tuntuu, ettei vauva haluaisi olla missään muualla kuin sylissä, vaikka itse haluaisin pitää sen mahdollisimman kaukana itsestäni, jottei tauti tarttuisi häneen. Turha toivo tietenkin, kun tässä samassa tautipesässä muhimme. Yhtään ei tekisi mieli ruokaa, mutta pakko vaan väkisin syödä, että pysyy maidontuotanto käynnissä. Viime tautiin erona, voin yrittää tuudittautua siihen toivon rippeeseen, että tauti tulisi lievempänä vauvalle, koska itse sairastuin siihen ensin ja elimistöni kaiken järjen mukaan pitäisi koko ajan teettää vasta-aineita tautia vastaan. Niinpä olen imettänyt, imettänyt, imettänyt ja toivonut parasta.

Kuultavissa kuitenkin on alkavaa yskää ja aivastuksia. Ei siis ole ollut helpoin alku meilläkään, kun taas saa alkaa jännittämään, millaisena tämä tauti tulee meillä esiintymään. Itselläni tänä on ainakin ollut paljon pahempi kuin viimeksi. Toivottavasti tämä ei enteile sitä, että vauvakin saa taudin paljon pahempana! Ei siis auta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Onneksi on viikonloppu ja isimies tulee kotiin hoitamaan meitä. Kaikkein kurjinta on yksin pelätä pahinta, silloin mielikuvitus luo niitä kaikkein pahimpia kauhuskenaarioita vauvan sairastumisesta.

Neuvolasta terveisiä

Kolmekuukautis neuvola on takana. Piikit tuli molempiin reisiin ja niin tuli iso itkukin. En tiedä kummalta tuli isompi, äidiltä vai tyttäreltä😊 Onneksi lohdutteluilla saatiin nopeasti asia unohtumaan ja lopuksi vielä vähän hymyiltiin neuvolan kivalle tädillekin.

Pikku menninkäisellä kaikki hyvin ja kasvaa omalla käyrällään. Refleksit alkavat olla kadonneet ja valmiudet kääntymiseen olemassa. Ehkä hetkenä minä hyvänsä. Kääntymistä jo harjoiteltiinkin kovasti, kunnes löydettiin omat kädet. Ne ovatkin nyt erittäin mielenkiintoiset ulokkeet. Niillä tartutaan asioihin ja viedään asiat suuhun. Vau! Ja miten kivaa on kun äiti kehuu, kuinka taitava tyttö sitä onkaan!

Kuolaaminen on ollut jo jonkin aikaa ihan mieletöntä. Mutta yhtään hammasta ei onneksi vielä näy! Toivottavasti ei vielä hetkeen tulekaan. Vaikka kohtahan tässä ollaan jo siinä pisteessä, että tissimaidon rinnalle aletaan maistelemaan muutakin ruokaa. Hui, miten tämä aika meneekään näin nopeaan?

Piikeistä ei seurannut mitään sivuoireita, ei kuumetta eikä mitään, vaikka suppoja oli varmuuden vuoksi ostettu kotiin. Toiset tosin sanovat liuoksen toimivan paremmin kuin suppojen. Joka tapauksessa emme tarvinneet kumpaakaan. Rota -rokotteesta tuli taas kovasti ilmavaivoja. Ja sitä ei yhtään edesauta asia, että pikku menninkäinen on niitä vauvoja, jotka tykkäävät kakata mieluiten kerran viikossa, toisinaan jopa harvemmin.

Tähän vaivaan ollaan käytetty mallasuutetta, mutta sitä joutuu käyttämään monta päivää putkeen. Nyt otsin testiin duphalac ulostuslääkettä, mutta eipä sekään autuaaksi tee. Useamman päivän sitäkin saa antaa. Lisäksi uutin luumuista ja keitetystä vedestä pienet maistiaishuikat vauvalle. Rintaruokituilla vauvoillahan on yhtä normaalia olla kakkimatta reilu viikko, kuin kakkia monta kertaa päivässä. Silti yli viikon kakkaamattomuus alkaa vaikuttamaan meillä jo huomattavasti käytökseen sekä etenkin yöunien laatuun.

Tuttipullon käyttöä pumpatulla maidolla olemme kovasti opetelleet, koska menninkäinen päätti alkaa hylkimään tuttipulloja. Tarvitsemme kuitenkin aika ajoin lastenhoitoapua, joten pullon käyttö on välttämätöntä. Tehotreenien ansiosta se on alkanut taas sujumaan. Tytöstä on niin hauskaa, kun voi myös itse pitää pullosta kiinni.

Onpas hän oppinut myös uuden taidonkin. Nimittäin vierastamisen. Isimies sai siitä ensimmäiset maistiaiset palattuaan viikonloppua viettämään. Ensimmäisenä iltana tyttö huusi kuin raivohullu isimiehelle. Tästä tuli tietenkin paha mieli meille kaikille, vaikka asia tietysti täysin luonnollista onkin. Onneksi muut päivät sujuivat normaaliin tapaan.

Ensi viikonloppuna pitäisi olla koko viikonloppu ensimmäistä kertaa poissa kotoa. Jännittää. Miten sitä osaa pakata kaikki oikeat tarvikkeet mukaan ja mitenköhän kaikki asiat sujuvat jossakin muualla? Vaikuttaako se yöuniin tai muuhun käytökseen? Se jää nähtäväksi😊

DIY: kaukalopussi vauvalle turvakaukaloon

Minä fanitan kaukalopusseja todella kovasti. Ostin raskausaikana alennusmyynneistä talvipussin turvakaukaloon ja se on ollut yksi parhaimpia ostoksiani. Se on erittäin lämmin. Niin lämmin, että talvellakin alle riittää esimerkiksi fleece- tai villa kerrasto, pipo, villasukat ja hanskat. Ja kuinka kätevä, koska esimerkiksi kauppaan mennessä voi tarpeen tulle avata vain vetoketjua ja näin estää toista tukahtumasta kuumuuteen. Sitä paitsi pikkuinen menninkäisemme nukahtaa aina välittömästi auton startatessa liikenteeseen, on perille päästyä helppo antaa toisen nukkua, kun ei tarvitse muuta kuin avata pussin vetoketju😊

Siksipä aloinkin pähkäilemään kevätpussin hankintaa. Seilasin lastentarvikeliikkeiden verkkokauppoja, vain todetakseni, että saisin maksaa melko paljon kyseisestä pussukasta. Muistuipa siinä asiaa pähkäillessäni mieleen, että anoppihan oli useaan otteeseen yrittänyt tyrkyttää minulle isimiehen edesmenneen mummin ompelukonetta ja siitä se ajatus sitten lähtikin.

Nettisurffailun tuloksena löysin helpon ja kivan oloisen kaavan kaukalopussin toteutukseen. Kangaskaupasta hain metrin kevyesti topattua kangasta sekä vetoketjun ja päällimmäinen kangas on marimekon lokkikuosisesta verhosta, joka minulla on lojunut käyttämättömänä kaapin pohjalla.

Lopputulokseen ole suhteellisen tyytyväinen, vaikka saumoja lähemmin tarkasteltuna huomaakin, että ompelukoneajokorttini suorittamisesta on kulunut jo jokin tovi aikaa😊

Tästä se lähtee! Ostinkin taannoin käsityömessuilta ihania kankaita, aikalailla kai lähinnä ostamisen ilosta, koska kuosit olivat niin ihania. Toki minulla on eräs kiva mekon kaava olemassa, mutta saahan nähdä onnistunko luomaan kaavojen mukaisen tuotoksen vai en😊

Kun äiti oksennustautiin sairastui

Kaivakaa popcornit esille ja sirkus alkakoon!

Eräänä pääsiäisiltana olin taas nukahtanut sohvalle yrittäessäni leikkiä hyvää vaimomateriaalia ja valvoa isimiehen kanssa vähän myöhempään. Siitä siirtyessämme sänkyyn tunsin jo vatsassa oudon tunteen. Ehdin ehkä juuri ja juuri nukahtaa, kun heräsin kovaan vatsakipuun ja siitä tulikin kiire vessaan. Seuraavan tunnin vietinkin huuto-oksentaen. Tarkoitan kirjaimellisesti, sillä toimituksen jälkeen jouduin kuuraamaan reilusti muualtakin, kuin vessanpöntöstä.

Tottahan tässä hötäkässä vauva ottaa ja herää. Kuinkas muutenkaan. Siinä sitten tuore äiti tuskailee, että kannattaako tässä imettää vai. Isimies häärää ympärillä tukka pystyssä ja yrittää keksiä kuinka olla hyödyksi. Siinä sitä alkaa taas otsanahkaa kiristämään ja isimies päättää ottaa homman hallintaan. Kuinka vaikeaa muka voi olla vauvan nukuttaminen, kun äidiltäkin se käy vain nappaamalla kapalo syliin, syöttäen ja pistäen sänkyyn, niinpä niin, vaikeaa, ei toki...

Mutta entä kun lisäämme soppaan pari muuttujaa. Nimittäin vauvan taipumus olla syömättä minkään valtakunnan tuttia, plus uuden taipumuksensa hylkiä tuttipulloa.

Isimies lämmitti ensimmäisen satsin pumpattua maitoa ja se yllätys yllätys upposikin nopeasti vauvan kurkusta alas. Liiankin nopeasti, sillä vauva ei ehtinyt nukahtamaan. Noh, isimieshän näppäränä miehenä lämmittää vajareista kärsivälle vauvalle lisää maitoa. Siinä hötäkässä kumminkin vauva on jo ehtinyt piristymään sen verran, että muistaakin, että minunhan piti hylkiä tuttipulloa. Seuraava satsi ei siis todellakaan enää kelvannut! Isimies yrittää pistää vauvaa pinnasänkyyn, mutta huuto sen kun yltyy. Lopulta makuuhuoneeseen eksyy jumppapallo, sitteri ja tietokone. Show on valmis ja itse hakkaan päätä seinään ja yritän ehdottaa minun hoitavan homman päätökseen. Isimies on kuitenkin toista mieltä. Kyllä hän hoitaa!

Yli tunnin yrittämisen jälkeen isimies vihdoin ja viimein luovuttaa, eikä hetkeäkään liian aikaisin, sillä omat hermoni alkavat jo olemaan täysin riekaleina (naapureista varmasti puhumattakaan). Vauva on täysin hereillä ja juttelee ja riehuu virkeämpänä kuin koskaan! Kääräisen vauvan huovan sisälle kapaloon, nappaan rinnalle ja kuin taikaiskusta ei kulu varmaan kymmentä minuuttiakaan, kun pikkuinen menninkäinen on saateltu höyhensaarille.

Isimies kipuaa uupuneena ja harmistuneena sänkyyn nukkumaan ja itse jään kipeän vatsani kanssa kipristelemään olohuoneen sohvalle. Eikä ole varmaan yllätys, että tuore äiti ei tietenkään nuku enää silmäystäkään!

Ensimmäisenä mieleen tulvahti tietysti ajatus siitä, entä jos vauva saa oksennustaudin. Sehän nukkuu selällään. Tukehtuuko se, jos alkaa oksentamaan vai tajuaako se kääntää päätään? Pitäisikö se kuitenkin laittaa kylkiasentoon ja jos, niin miten sen saa pysymään siinä? Tyynyillä tukemalla? Entä pitääkö sen kylkeä käydä välillä vaihtelemassa, sillä kyllähän omatkin paikat puutuvat, jos on toisella kyljellä liian kauan? Seilailen ympäri kämppää, käyn kuuntelemassa vauvan hengitystä. Välillä menen sohvalle pyörimään yrittäen saada unenpäästä kiinni. Sitten taas toistan kierrokseni. Tunnit kuluvat ja stressi kasvaa.

Lopulta hiippailen puhelimineni parvekkeelle. Soitan lähes paniikissa päivystykseen ja kysyn miten minun tulee toimia, mikäli vauva alkaa oksentamaan. Ihana nainen puhelimen toisessa päässä yrittää lohduttaa, että melko harvoin vauvat saavat oksennustautia ja imettäminen antaa sille suojaa. Kehottaa kuitenkin nukuttamaan vauvaa kyljeltään. Juuri puhelun loputtua parvekkeelle rynnii kiukkuinen isimies. Tämä luulee minun alkaneen polttaa uudestaan tupakkaa, kun kerran olen parvekkeella😊 Lopulta hän nauraa minun hätävarjelunliioittelu puhelulleni ja käskee mennä nukkumaan, hän kyllä heräisi, mikäli vauva alkaa oksentamaan. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä hän ei herää öisin eikä aamuisin siihen kun vauva herää, ellei se sitten itke keuhkojensa täydeltä.

Summasummaarum. Aamulla huushollista löytyy kaksi kuoleman väsynyttä aikuista. Minä siksi koska olen valvonut huolesta soikeana. Isimies siksi, kun on herännyt makuuhuoneessa ravaamiseeni. Vauva on ainoa, joka on yöllisestä episodista huolimatta nukkunut erinomaisesti. Kahvia kiitos ja kohti uusia pettymyksiä. Onneksi päivää kuitenkin piristi vauvan ihka ensimmäinen ääneen nauraminen😊 Suloisin asia ikinä!!!