Kun äiti oksennustautiin sairastui

Kaivakaa popcornit esille ja sirkus alkakoon!

Eräänä pääsiäisiltana olin taas nukahtanut sohvalle yrittäessäni leikkiä hyvää vaimomateriaalia ja valvoa isimiehen kanssa vähän myöhempään. Siitä siirtyessämme sänkyyn tunsin jo vatsassa oudon tunteen. Ehdin ehkä juuri ja juuri nukahtaa, kun heräsin kovaan vatsakipuun ja siitä tulikin kiire vessaan. Seuraavan tunnin vietinkin huuto-oksentaen. Tarkoitan kirjaimellisesti, sillä toimituksen jälkeen jouduin kuuraamaan reilusti muualtakin, kuin vessanpöntöstä.

Tottahan tässä hötäkässä vauva ottaa ja herää. Kuinkas muutenkaan. Siinä sitten tuore äiti tuskailee, että kannattaako tässä imettää vai. Isimies häärää ympärillä tukka pystyssä ja yrittää keksiä kuinka olla hyödyksi. Siinä sitä alkaa taas otsanahkaa kiristämään ja isimies päättää ottaa homman hallintaan. Kuinka vaikeaa muka voi olla vauvan nukuttaminen, kun äidiltäkin se käy vain nappaamalla kapalo syliin, syöttäen ja pistäen sänkyyn, niinpä niin, vaikeaa, ei toki...

Mutta entä kun lisäämme soppaan pari muuttujaa. Nimittäin vauvan taipumus olla syömättä minkään valtakunnan tuttia, plus uuden taipumuksensa hylkiä tuttipulloa.

Isimies lämmitti ensimmäisen satsin pumpattua maitoa ja se yllätys yllätys upposikin nopeasti vauvan kurkusta alas. Liiankin nopeasti, sillä vauva ei ehtinyt nukahtamaan. Noh, isimieshän näppäränä miehenä lämmittää vajareista kärsivälle vauvalle lisää maitoa. Siinä hötäkässä kumminkin vauva on jo ehtinyt piristymään sen verran, että muistaakin, että minunhan piti hylkiä tuttipulloa. Seuraava satsi ei siis todellakaan enää kelvannut! Isimies yrittää pistää vauvaa pinnasänkyyn, mutta huuto sen kun yltyy. Lopulta makuuhuoneeseen eksyy jumppapallo, sitteri ja tietokone. Show on valmis ja itse hakkaan päätä seinään ja yritän ehdottaa minun hoitavan homman päätökseen. Isimies on kuitenkin toista mieltä. Kyllä hän hoitaa!

Yli tunnin yrittämisen jälkeen isimies vihdoin ja viimein luovuttaa, eikä hetkeäkään liian aikaisin, sillä omat hermoni alkavat jo olemaan täysin riekaleina (naapureista varmasti puhumattakaan). Vauva on täysin hereillä ja juttelee ja riehuu virkeämpänä kuin koskaan! Kääräisen vauvan huovan sisälle kapaloon, nappaan rinnalle ja kuin taikaiskusta ei kulu varmaan kymmentä minuuttiakaan, kun pikkuinen menninkäinen on saateltu höyhensaarille.

Isimies kipuaa uupuneena ja harmistuneena sänkyyn nukkumaan ja itse jään kipeän vatsani kanssa kipristelemään olohuoneen sohvalle. Eikä ole varmaan yllätys, että tuore äiti ei tietenkään nuku enää silmäystäkään!

Ensimmäisenä mieleen tulvahti tietysti ajatus siitä, entä jos vauva saa oksennustaudin. Sehän nukkuu selällään. Tukehtuuko se, jos alkaa oksentamaan vai tajuaako se kääntää päätään? Pitäisikö se kuitenkin laittaa kylkiasentoon ja jos, niin miten sen saa pysymään siinä? Tyynyillä tukemalla? Entä pitääkö sen kylkeä käydä välillä vaihtelemassa, sillä kyllähän omatkin paikat puutuvat, jos on toisella kyljellä liian kauan? Seilailen ympäri kämppää, käyn kuuntelemassa vauvan hengitystä. Välillä menen sohvalle pyörimään yrittäen saada unenpäästä kiinni. Sitten taas toistan kierrokseni. Tunnit kuluvat ja stressi kasvaa.

Lopulta hiippailen puhelimineni parvekkeelle. Soitan lähes paniikissa päivystykseen ja kysyn miten minun tulee toimia, mikäli vauva alkaa oksentamaan. Ihana nainen puhelimen toisessa päässä yrittää lohduttaa, että melko harvoin vauvat saavat oksennustautia ja imettäminen antaa sille suojaa. Kehottaa kuitenkin nukuttamaan vauvaa kyljeltään. Juuri puhelun loputtua parvekkeelle rynnii kiukkuinen isimies. Tämä luulee minun alkaneen polttaa uudestaan tupakkaa, kun kerran olen parvekkeella😊 Lopulta hän nauraa minun hätävarjelunliioittelu puhelulleni ja käskee mennä nukkumaan, hän kyllä heräisi, mikäli vauva alkaa oksentamaan. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä hän ei herää öisin eikä aamuisin siihen kun vauva herää, ellei se sitten itke keuhkojensa täydeltä.

Summasummaarum. Aamulla huushollista löytyy kaksi kuoleman väsynyttä aikuista. Minä siksi koska olen valvonut huolesta soikeana. Isimies siksi, kun on herännyt makuuhuoneessa ravaamiseeni. Vauva on ainoa, joka on yöllisestä episodista huolimatta nukkunut erinomaisesti. Kahvia kiitos ja kohti uusia pettymyksiä. Onneksi päivää kuitenkin piristi vauvan ihka ensimmäinen ääneen nauraminen😊 Suloisin asia ikinä!!!