Hyvää uutta vuotta!

Tänään meillä ollaan 6 päivän ikäisiä. Kaksi yötä kotona takana. Pikkuinen tyttö on kietonut meidät pikkusormensa ympäri. Enimmäkseenhän hän asuu tissillä ja nukkuu.

Viihdyin hyvin sairaalassa kolme ensimmäistä päivää. Hoito oli erinomaista, ymmärtävää ja välittävää sekä sai apua asiaan kuin asiaan. Kahdenhengen huoneessani ei ollut huonetoveria ennen kuin viimeisenä päivänä. Sen yön jälkeen olinkin jo valmis lähtemään kotiin, vaikka he olisivat halunneet, että jäisin vielä yhdeksi päiväksi seuraamaan maidonnousua ja vauvan painoa sekä keltaisuutta. Mutta pysyin kannassani lähteä kotiin. Sairaalaympäristö muuttui huomattavasti stressaavammaksi huonetoverin myötä, kun koko ajan pelkäsi häiritsevänsä toista. Eivätkä meidän vauvat olleet ikinä samaan aikaan hereillä, joten missään kohtaa ei oikein saanut nukutuksi. Lopulta hormonihuuruissa itkin hoitajille, miten kaikki on vaikeaa, varsinkin imetys ja miten en enää pysty olemaan sairaalassa.

Maidon nousu siis kesti pitkään. Oli hilkulla ettei vauvan paino laskenut syntymäpainosta sitä 10%, jolloin oltaisiin jouduttu jatkotutkimuksiin. Toisena päivänä vauvan paino oli laskenut vähän reilut 9% ja saatiin lisämaitoa imetyksen tueksi. Sillä saatiin painoa hieman nousemaan. Kolmantena päivänä maitoa alkoi pikku hiljaa nousemaan, mutta käytettiin silti lisämaitoa tukena, koska halusin päästä seuraavana päivänä kotiin. Opeteltiin myös lypsämään ja pumppaamaan omaa maitoa. Päivällisellä sitten yhtäkkiä maito holahtikin tisseihin ja kasteli vaatteeni. Vihdoinkin😊 Imetys nyt muutoinkin on ihan oma lukunsa. Se on ollut juuri niin vaikeaa, kuin pelkäsinkin, mutta ehkä sinnikkyys palkitaan😊 Kotona kaikki onkin sujunut paljon helpommin ja painokontrollissa eilen oltiin jo vakuuttuneita, että pystyn imetyksellä takaamaan vauvan painon ensimmäiseen neuvolaan saakka.

Joten ei muuta kuin reippain mielin uuteen, erilaiseen vuoteen😊 Paljonhan tässä on kaikenlaista opettelua, mutta ollaan kyllä ihan myytyjä meidän pikku tytölle.

Ja uudenvuoden tipsi. Tinakenkien myynti lopetetaan, sillä tinan sulattaminen vapauttaa myrkkyhöyryjä huoneilmaan. Jos kuitenkin tulevaisuuden ennustaminen kiinnostaa, niin kannattaa hankkia mehiläisvahanappeja. Käyttö eroaa hieman tinakengistä.

·         Älä sulata märkää vahaa uudestaan, vaan kuivaa se ensin.

·         Turvallisinta on sulattaa vaha 75 asteen vesihauteessa. Älä koskaan kuumenna kiehuvaksi (100 astetta), sillä syttyy palamaan.

·         Jos vaha syttyy palamaan, sammuta tukahduttamalla palo palamattomalla kannella tai sammutuspeitteellä. EI VEDELLÄ, koska se roiskuu!

·         Tinakauhaa ei kannata käyttää vahan sulatukseen, sillä tina saattaa lisätä kuumuutta.

·         Pidä lapset ja lemmikkieläimet turvallisen matkan päässä sulasta vahasta.

Eli ei muuta kuin uuden vuoden viettoon. Meillä uusi vuosi onkin erilaisempi kuin koskaan. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vietämme sen kotona😊 Onneksi ystäviä ja sukulaisia on ravannut synnäriltä saakka meitä tervehtimässä, niin ei olo ole käynyt mökkihöperöksi. Hyvää uutta vuotta!

Vihdoin hän on saapunut!

Mistä on pienet tytöt tehty?

Sokerista, kukkasista,

inkivääristä, kanelista.

Niistä on pienet tytöt tehty<3

Niin saapui maailmaan meidän pieni prinsessa 25.12.2017 vähän keskipäivän jälkeen.

Nyt vieressä tuhisee kahden päivän ikäinen pikku käärö ja sairaalassa olo on ollut taivaallista.

Olen nauttinut valmiista pöydästä ja punaisen kutsunapin tuomasta turvasta, kun ihanat hoitajat ryntäävät pelastamaan stressaantuneen ja panikoivan äidin pulasta kuin pulasta. Vieraatkin ovat viihdyttäneet läsnäolollaan.

Synnytys ei todellakaan ollut ihan niin helppo juttu kuin olin etukäteen mielessäni asian kuvitellut, mutta ei siitä nyt varsinaisesti onneksi traumojakaan jäänyt:) Synnytyskertomuksen voin julkaista, kunhan saan sen ensin oksennettua ulos mieleni sopukoista. Yllättävän selväpäisenä kaikista kipulääkkeistä huolimatta olin koko synnytyksen ajan. Muistan kaiken liiankin tarkasti, kun jotkut äidit puolestaan sanovat, etteivät välttämättä muista kovinkaan paljoa synnytyksestään.

Nyt takaisin tissimonsteria viihdyttämään. Toivottavasti alkaisi maitokin kohta nousemaan, ettei raukan tarvitsisi tyhjiä tissejä imeskellä. Yritystä ei onneksi ainakaan puutu.

Sairaalaterveisin ja Onnellista uutta vuotta!

DIY: Helpot lapaset vauvalle ja hyvän joulun terveiset!

Ehdinpä vielä ennen joulua tällaisetkin tekemään😊 Helppo ohje löytyy täältä. Katsotaan mitä kaikkea tässä vielä ehtii, ennen kuin käärö saapuu! Jotakin kivaa pipon ohjetta olen metsästänyt. Yhden englanninkielisen löysinkin, katsotaan saanko siitä pipoa aikaiseksi. Vähän hankalalta vaikutti.

Toivottavasti joulupukki on kuullut toiveeni ja osallistuisi saumurin hankintakuluihin. Olen nimittäin suunnitellut opettelevani ompelemaan.  Katsotaan kuinka käy, toivottavasti saumurista ei tule yksi niistä turhista hankinnoista, joita ei ikinä käytetä😊 Onneksi niissä taitaa olla ihan hyvä jälleenmyynti arvo kuitenkin.

Toissa iltana sain ensimmäiset esimaut kipeistä supistuksistakin. Olimme kavereiden kanssa viettämässä iltaa kaupungilla, kun supistukset alkoivat. Ne kovettivat vauvan pinkeäksi kippuraksi ja lauettuaan tyyppi moukaroi niin vihaisesti mahaa, että oli oikein pideltävä navasta kiinni, ettei se repeäisi. Vähintäänkin olin varma, että saan jotain sisäisiä vammoja.

Automatka kotiin oli aivan kamala. Istuminen oli yhtä tuskaa. Kotona panadoli naamariin ja kuumaan suihkuun helpottamaan oloa.

Isimies oli aivan stressierkkinä ja pelkäsi mun synnyttävän hetkenä minä hyvänsä. Voi toinen😊 Toisaalta hurjan suloista, toisaalta hermoja raastavaa, kun toinen seisoo suihkun vieressä vahtaamassa. Jotten menettäisi hermojani, lopulta komensin isimiehen nukkumaan ja antamaan hieman yksityisyyttä. Tulisin sitten herättämään, jos häntä tarvittaisiin. Vastentahtoisesti hän siirtyi sohvalle odottamaan, koska tulen suihkusta. Lopulta supistelut rauhoittuivat ja päästiin nukkumaan😊 Seuraava päivä oli yhtä normaali, kuin kaikki muutkin päivät tähän mennessä. Ainoastaan lantion seutua särkee. Yöllä tuli taas muutamia kipeitä supistuksia, mutta vähemmän kuin toissa yönä.

Nyt ei muuta kuin joulun viettoon. Edes yhdessä asiassa lapsukaisemme totteli toiveitamme ja pysytteli jouluaattoon saakka mahassa.

OIKEIN IHANAA JOULUA <3

DIY: Vauvan torkkupeitto ja muita kuulumisia

Jotta odottaminen sujuisi nopeammin, päätin taas kyhäillä jotain vauvalle. Jokunen vuosi takaperin tein intopiukassa isoäidin neliöitä (ohje mm. täältä). Näitä kertyikin nopeasti kassillinen, mutta sitten innostus lopahti ja isoäidin neliöt jäivät käyttämättöminä lojumaan.

Nyt päätin yhdistellä neliöt ja tehdä näistä vauvalle torkkupeiton.😊

Mitä muuta raskauteen kuuluu? No ei oikeastaan uutta auringon alla.

Yksiö sen kun pysyy vallattuna. Laskettuaikakin oli ja meni. Toisaalta se oli kivakin asia, sillä nyt ei ole enää mitään tiettyä päivämäärää, mitä odotella. Olenkin pyrkinyt täyttämään päivät touhuilla, menoilla ja ihmisillä, jotta mahdollinen synnytyksen käynnistymisen ajatteleminen pysyisi taka-alalla.

Näin joulun alla ei ole vaikeaa keksiä tekemistä. Hassua, että vielä pari viikkoa sitten arvoin, teenkö joulua kotiin vai en.  Niin paljon kuitenkin alkoi jännittämään jouluruoan väliin jääminen, että tein ensimmäistä kertaa elämässäni kotiin jouluruoat. Ja nam, olipas hyvää😊 Vaikka toki toivonkin, että jatkossakin pääsemme vielä valmiiseen pöytään muutaman vuoden ajan, ennen kuin vanhempamme luovuttavat vetovastuuta eteenpäin.

Isimies oli toivonut synnytyksen käynnistymistä viime yölle, jotta hänen ei tarvitsisi mennä tänään hammaslääkäriin. Mutta ylläripylläri vauva on taas vain tuhahdellut esitetyille toivomuksille. Minä puolestani toivon, että hän on ainakin kaksi päivää vielä mahassa, sillä kammoksun ajatusta joulusta laitoksella. Vaikkakin olen kuullut vain positiivisia kokemuksia sairaalajouluista.

Pyhien jälkeen olisikin sitten vuorossa tämän raskauden ihan varmasti viimeinen neuvola pallomahana. Sieltä sitten lähdetään lähete kourassa yliaikaiskontrolliin ja keskustelemaan synnytyksen käynnistämisestä.  Ihan viimeistään vuoden vaihteen jälkeen sitten pitäisi olla nyytti sylissä.

Olen jo alkanut henkisesti valmistautumaan käynnistykseen. Voin edelleen uskomattoman hyvin. Urheilu maittaa ja jaksan helposti puuhailla koko päivän. Liikunnan tehostamisen myötä olen myös nukkunut paljon paremmin, kuin pitkään aikaan. Siinä missä toiset kärvistelevät loppuajan kipujen, tuskien ja supistuksien kanssa, itse porskutan eteenpäin elinvoimaisena ja terveenä, ilman synnytystä ennakoivia merkkejä.  Silti neuvolasta sanottiin jälleen kerran, että se ei silti tarkoita sitä, ettenkö voisi synnyttää vaikka huomenna. Katsotaan kuinka käy😊 Malttamattomuus on ainoa oireeni, mutta odottamisen tuskakin on pikku hiljaa kallistunut lannistumisen puolelle😊 Kaksi yötä jouluun, jännittävää!

5 faktaa minusta

Koska synnytystä ei näy, ei kuulu, olen jo alkanut toivomaan, että se tapahtuisi joulun jälkeen. Joulu on itselleni tärkeä perinnejuhla isimiehen perheen kesken ja viettäisin sen mielelläni muualla kuin sairaalassa yksinäni. Tai siis vauvan kanssa. Toki olin haaveillut siitä, kuinka pääsen vihdoin syömään graavilohta ja muita kalaherkkuja sekä ahmimaan homejuustolla kuorrutettuja pipareita. Ehkä jopa nauttimaan lasillisen punaviiniä, mutta eihän nämä asiat aina mene niin kuin itse suunnittelee ja se on vain hyväksyttävä.

Niinpä tässä lämpimikseni voin jatkaa kirjoittelua. Raskaudesta ei juuri enää ole kerrottavaa, muuta kuin että se näyttää olevan ja pysyvän sitkeästi kaikesta yrittämisestä huolimatta. Siksipä kerron nyt jotain itsestäni.

FAKTA NRO 1. Olen hieman perfektionisti. Neuvolan ikätasotestissä aikoinaan todettiin, että minulla tulee olemaan hankaluuksia, mikäli en yllä täydellisyyteen. Kaunistelematta sanoen, tulen itkemään mikäli en saa kymppiä kokeesta.

Ihan näin mustavalkoiseksi ei onneksi maailmankuvastani koskaan rakentunut, sillä en todellakaan ole ollut mikään kympin oppilas, vaikkakaan ei kouluni huonosti ole mennyt. Mikäli olen ollut valmis panostamaan koulunkäyntiin (aina en ole ollut), olen pärjännyt kohtuullisen hyvin.

Mutta totta on, että olen itseäni kohtaan todella vaativa, enkä pidä epäonnistumisista. Toivottavasti oma lapseni ei peri minulta aivan näin jyrkkää piirrettä itseensä, vaikka toivonkin hänen menestyvän elämässään ja panostavan koulutukseensa.

FAKTA NRO 2. Eilen tuli adlibrikseltä tilaamani joululahja vauvalle. Minä olen ollut pienestä saakka aivan totaalinen muumihullu! Ollessani itse pieni, muumit olivat lempiohjelmani. Voi sitä itkun määrää, jos joltain viikolta jäi muumien jakso näkemättä. Onneksi nykyään on netti ja monet muut palvelut, niin ettei lapseni ole näin sidottu johonkin tiettyyn kellonaikaan tulevaan ohjelmaan.

Tietysti tässä kohtaa äitinä olen vakaasti päättänyt, että lapsellani ei turhaa ruutuaikaa tule olemaan, mutta todellisuudessa saattaa koittaa se päivä, jolloin juhlistan henkilöitä, jotka ovat keksineet telkkarin, tietokoneen, internetin ja lastenohjelmat😊

Joka tapauksessa, nyt viihtyy äitikin iltasatuja lukien.

FAKTA NRO 3. Rakastin Nalle Puhin Ihaa aasia. Keräilin niitä teini-ikäisenä ja niitä onkin kertynyt itselleni vaikuttavan kokoinen kokoelma. Nämä eivät kuitenkaan asu kotonani, vaan lapsuuden kodissani. Äitini on hamstraaja pahimmasta päästä, eikä hän heitä ikinä mitään pois. Tämä koskee myös lasten leluja.

Nyt toki olen asiasta ihan tyytyväinen, sillä tulen tulevaisuudessa saamaan sieltä monet lapsen lelut aivan ilmaiseksi.

Katselin Ihaa aasi -kokoelmaani ja mietin, mikä niistä sopisi lapseni unikaveriksi. Aluksi ei olisi tehnyt mieli antaa niistä ensimmäistäkään, koska ne ovat niin täydellisessä kunnossa säilyneet ja säilytetyt. Lopulta kuitenkin nielaisin itsekkyyteni ja valitsin lempi-Ihaani unikaveriksi vauvalle.

FAKTA NRO 4. Pienenä unelma-ammattini oli bussikuski, valokuvaaja tai kirjailija. Mikään näistä en kuitenkaan ole. Ja tälläkin hetkellä pohdiskelen vakavasti uran vaihtoa.

Ongelmani on, että olen liian wanna be. Haluaisin olla isona yhtä ja toista. Eilen saatoin haluta olla maanviljelijä, tänään astronautti ja huomenna näyttelijä. Totuus siis taitaa edelleenkin olla se, etten kolmenkympin paremmallakaan puolella aivan tiedä, mitä haluan olla isona.

Toivottavasti oma lapseni ei koe samaa ammatinvalintatuskaa kuin minä. Kuitenkaan minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia löytää tai viihtyä työssäni, vaikkei se olisi ollutkaan unelma-ammattini. Kun teen työtä, olen motivoitunut tekemään sitä, oli se sitten mitä tahansa. Silti kannustan mielelläni ihmisiä tavoittelemaan unelmiaan, niin minäkin tekisin, jos tietäisin mihin tähtäisin.

FAKTA NRO 5. Luonto on itselleni yksi tärkeä elementti. Liikunnan, käsitöiden ja itseni kehittämisen lisäksi harrastan perhokalastusta😊 tätä ei moni uskoisi. Kaikista harrastuksista juuri se, miksi?! Koska siinä yhdistyy moni asia. Se on yhteistä tekemistä isimiehen kanssa, se on luonnossa samoilua, rentoutumista ja mielen lepuuttamista. (Se on myös hitosti hyttysiä, vesisadetta, välillä jopa jäätävää palelemista, kastumista ja pääosin tyhjänpaiskontaa, eli turha yrittää romantisoida asiaa liiaksi, vaikka nautinkin siitä). Mutta toivon, että omasta lapsestani kasvaisi luonnonläheinen ja ympäristöä kunnioittava kansalainen. Omat harrastuksensa hän saa silti valita itse😊

Kiitos ei ole kirosana

Tänä jouluna päätimme isimiehen kanssa, että emme osta toisillemme sen kummempia joululahjoja. Miksi? Siksi, että vauvan tarvikkeisiin on palanut ihan kiitettävästi rahaa ja paikat (kaikesta karsinnastani huolimatta) tuntuvat pursuavan tavaraa. Onko syy pienen asunnon vai turhan tavaran. Hmm, varmasti molempia.

Jotenkin kuitenkin halusin isimiestä muistaa, sillä joulu on läheisten muistamisen aikaa ja varsinkin meille aivan erinomaisen täydellinen hetki sanoa toisillemme KIITOS! Joulun kynnyksellä on nimittäin tapahtuneet kaikki meidän elämämme suuret asiat. Kuten kihlat muutama vuosi takaperin ja nyt esikoisen syntymän odotetaan tapahtuvan aivan tässä kinttaalla.

Vaikka raskausaika onkin sujunut helposti, on meitä erottanut joka viikko lähes 500 kilometriä. Nyt tämä on (taas tältä kaudelta) ohitse ja voimme alkaa harjoitella perhe-elämää saman katon alla. Nämä ensimmäiset viikot ovatkin aina kovin jännittäviä pitkän kauden jälkeen, sillä erossa oloon on jo tottunut ja joutuu uudestaan sopeutumaan siihen, että asuukin yhdessä toisen ihmisen kanssa. Mutta vähintään yhtä omituiselta tuntuu taas, kun toinen keväällä lähtee ja jättää tyhjän aukon kotiin.

Nyt on kuitenkin aika yrittää nauttia yhdessä olosta ja tulevista jännittävistä hetkistä perheenä.  Fyysisesti helppo raskaus, ei ole sitä kuitenkaan aina henkisesti ollut. Isimies on onnistunut olemaan loistava tukipilari kaikki nämä kuukaudet, kun olen pelännyt jonkin menevän vikaan. Kun me tapasimme vuosia vuosia takaperin, enpä olisi uskonut miten hienoksi mieheksi isimies vuosien varrella kasvaa. Kiitos on ehdottomasti vähintä, mitä isimies on ansainnut tästä kuluneesta vuodesta. Ja mikään muu ei tuntunut paremmalta vaihtoehdolta toteuttaa kiitosta, kuin DIY Karkkikortti😊

Toinen ekologinen ja eettinen lahjavalintani tänä vuonna oli tukea kirkon ulkomaan avun kautta köyhyydessä eläviä ihmisiä toisenlaisella lahjalla.. Tämä on hyvä keino ratkaista ikuinen joululahjaongelma varsinkin aikuisten ihmisten kesken, kuten vaikkapa vanhemmat tai isovanhemmat, joilla on jo kaikkea. Lahjoja on monenlaisia 5 eurosta 30 euroon ja siitä yli. Ostoksesta saat kiitoskortin, jonka voit antaa joululahjaksi saajalle.

Muutoin olo alkaa olemaan jo aika ke(vi)ttuuntunut. Olen puunannut, siivonnut, lenkkeillyt, saunonut ja tehnyt vaikka mitä, ilman synnytystä😊 Kaikenlaisia tuntemuksia kyllä on ollut. Sukkapuikkokipuja kohdunsuulla, paineen tunnetta, kipua toisella lonkalla, jomottelua, ennakoivia supisteluja, mutta se oleellinen, eli synnytyssupistukset tai vesien meno edelleenkin puuttuvat. Seuraavaksi ajattelinkin nostaa jalat sohvalle, syödä suklaata ja rypeä itsesäälissä, koska lähes kaikki muut joulukuiset, jopa ne keillä oli laskettu aika jälkeeni, ovat pian syntyneet. Yritän parhaani olla olematta kateellinen, mutta pakko myöntää, se on todella vaikeaa!

DIY: Norsumobile vauvalle

Teinpä aikani kuluksi tällaisen vauvan mobilen jämälangoista😊

Alla virkkausohjeet. 

http://onnelinhopeareunuksia.blogspot.fi/2016/12/luukku-2-jotain-itse-tehtya-vauvalle.html

Sydämen ohje:

http://marineuloo.blogspot.fi/2015/04/virkattu-sydan-seka-rusetti-ohje.html

Puuhenkarin virkkausohje:

https://www.meillakotona.fi/artikkelit/virkkaa-henkareille-pitsipaalliset

Henkareiden tuunaus kuulostaa mielestäni muutoinkin hauskalta idealta, joka pitää joskus toteuttaa kun on tylsää 😊

Samoja virkkausohjeita voi käyttää myös esimerkiksi vaunulelun tekemiseen😊

Tänään sitten uusi yritys vyöhyketerapiaa ja synnytyksen luontaista käynnistymistä. Akupisteiden painannalla olen yrittänyt kotonakin herätellä kohtua, mutta aika vähän mitään kuitenkaan tuntuu tapahtuvan. Onkin alkanut jännittämään, mitä jos kehoni ei osaakkaan luontaisesti synnyttää. Noh, sittenhän se synnytys lopulta käynnistetään ja jos ei sekään tehoa, niin keisarinleikkauksella sitten viimeistään. Siihen kyllä saatetaan muutoinkin joutua, sillä lääkäri hieman väläytteli, että lantioni saattaa olla hieman ahdas. Ei häntä kuitenkaan ahtaus niin paljoa huolettanut, että olisin saanut lähetettä tarkempiin jatkotutkimuksiin. Totesi vaan, että selviäähän se sitten siinä synnyttäessä mahtuuko vai ei. Tämä hieman laski synnytysfiilistä, mutta yritän olla ajattelematta asiaa.

Yksi vinkki vitonen vielä tähän loppuun. Monet tekevät valmiiksi pakasteeseen ruokaa, jotta väsyttävän vauva-arjen alkutaipaleella ei tarvitse käyttää kamalasti aikaa ruoanlaittoon. Itse en ensin ajatellut näin tehdä. Ei siksi, että se olisi huono ajatus, vaan siksi, että pakastin on jo valmiiksi täynnä satokauden tuotteita. Isimieskin meni vielä ostamaan työkaveriltaan valtavasti hirvenlihaa pakastimeen. Mutta lopulta ajattelin kuitenkin edes vähän helpottaa tulevaa taivalta. Parhaillaan lantut, porkkanat yms. vihannekset ovat joulun takia kohtuullisissa hinnoissa. Ostin sitten muutaman pussillisen vihanneksia ja tein niistä valmiita keittojuurespusseja pakastimeen.

Olin myös päättänyt, etten osta enää mitään vauvaan liittyvää ennen kuin hän sitten on täällä ja todella tiedän mikä on tarpeellista ja mikä ei. Mutta niin vain jouduin pyörtämään tämänkin päätöksen. Eilen kirpputorilla mukaan tarttui pullonlämmitin ja sterilisointikone. Ajattelin alun perin näitä turhakkeina, mutta ostinpa nyt sitten kun kerran halvalla sain. Ihan vaan jos nämä kuitenkin helpottaisivat arkeani. Periaatteet siis rakoilevat kulutuksen osalta. Hormonit! Tule jo vauva, ennen kuin ostan vielä jotain muutakin:)

Raskaus ja vyöhyketerapia

Vyöhyketerapia on tuhansia vuosia vanha hoitomuoto, jonka juuret ovat mm. Etelä-Amerikassa, Egyptissä ja Kiinassa. Suomessa vyöhyketerapia on kuitenkin verraten nuori hoitomuoto.

Vyöhyketerapian perusteet ovat anatomiassa, fysiologiassa, patologiassa ja immuunibiologiassa. Siinä uskotaan, että kehon alueiden ja elimien heijastinpisteet löytyvät jalkateristä. Heijastinpisteitä painelemalla lähetetään signaaleja muualle kehoon.

Raskausviikkojen tullessa täyteen (37 viikkoa), voi vyöhyketerapiaa kokeilla synnytyksen käynnistävänä menetelmänä. Yleensä arviolta 1-2 hoitokäyntiä riittää käynnistämään synnytyksen.

Vyöhyketerapialla uskotaan olevan seuraavia positiivisia vaikutuksia raskaudessa:

·         luonnollinen synnytyksen käynnistyminen

·         nopeampi kohdunsuun avautuminen

·         helpompi synnytyksestä palautuminen

·         maidon nousun helpottuminen

Hoidon tarkoitus on herätellä äidin kehoa tulevaan synnytykseen käsittelemällä tehokkaasti synnytystä käynnistäviä heijastinpisteitä.

Itse kävin vyöhyketerapiassa eilen. So far, NOTHING. Muutama ennakoiva supistus tuli eilen päivällä, ei mitään synnytykseen johtavaa tähän mennessä. Hoito oli kylläkin kiva, siinä käsiteltiin niskanseutua, korvat sekä jalat polviin saakka. Näistä paineltiin kohtua aktivoivia pisteitä. Perjantaina sitten uusi yritys ellei ennen sitä ole alkanut tapahtumaan. 

Vauvakin on ollut pari päivää poikkeuksellisen rauhallinen. Hän on ollut kääntyneenä selkä napaani vasten ja on ollut outoa, kun joku ei yritäkään väkivalloin runnoutua navastani ulos. Eilen hetken mietin jo, lähtisinkö käymään synnärillä tsekkaamassa vointia. Liikelaskennassa kuitenkin tuli sen 10 liikettä tuntiin ja aamuun mennessä vauva olikin jo kääntynyt takaisin tuttuun asentoon ja taas on napa koetuksella. Hän siis antoi vain armoa minulle muutaman päivän ajan. Ei siis auta kuin jatkaa odottelua. 

Kirjeitä vauvalle

Rakas lapseni. H-hetken lähestyttyä yllätän itseni yhä useammin miettimistä, millainenkohan mahdat olla. Ei sillä sinänsä ole mitään merkitystä millainen olet, tulet silti aina olemaan täydellinen. Hauska kuitenkin tehdä ajatusleikkiä.

Tällä hetkellä olet ainakin sitkeä, päättäväinen ja peräänantamaton. Olet päättänyt syntyä äitisi navan kautta, et normaalia reittiä pitkin. Napani ei ehkä kestä raskauden loppuun saakka repeämättä.

Olet myös vilkas. Lepää lapseni, nauti ajasta, meillä ei ole kiire minnekään. Vaikka loputtoman kiireen tunnun ja uteliaisuuden tuletkin ehkä perimään molemmilta vanhemmiltasi.

Et pidä autossa istumisesta, etkä istumisesta ylipäätänsä. Parempi äiti, kun pysyt liikkeellä, turha jämähtää paikoilleen. Myöskin sähköhammasharjan pörinä saa sinut villiintymään. Samoin syöminen ja lukuisat muut asiat.

Toivottavasti perit äitisi nenän ja isäsi silmät. Äitisi posket ja isäsi leuan. Hauska pohtia miltähän tulet näyttämään. Kauneimmillasi olet kuitenkin omana itsenäsi! Muista se aina.

Vaikka emme varmuudella tiedäkään, kumpi vauva sisälläni kasvaa, olemme alkaneet ajatella sinua tyttönä. Katsotaan kuinka käy😊 Poikana tulet olemaan aivan yhtä rakas kuin tyttönäkin.

Kaikki sinua jo odottavat. Jatkuvasti joku kysyy, oletko jo saapunut maailmaan. Mutta sinä annat odottaa itseäsi. Ei se mitään lapseni. Hyvää kannattaa odottaa. Vaikka kärsimättömyys ajoittain piinaakin vanhempiasi.

Tervetuloa astumaan uuteen, yhteiseen seikkailuun lapseni. Me odotamme sinua. Pian me jo näemmekin.

Sinun, Äitisi

Kotikonstit synnytyksen käynnistämiseen?

Alle on listattuna netistä poimittuja kikka kolmosia synnytyksen käynnistämiseen kotikonstein. Siitä toimivatko kikat, en ota vastuuta😉

·         Perinteinen kolmen s:n kombo: seksi, siivous ja sauna. Seksin ainakin itse voin unohtaa, toivottavasti isimies saa lipidonsa vielä takaisin, kun vauvamaha on poissa… Siivonnut olen jo monta viikkoa ja saunonutkin muutaman kerran viikossa, mutta kerta kiellon päälle😊 Synnytystä ei kuitenkaan näy, ei kuulu! Tiedä sitten tätä s-kombon toimivuutta, vaikkakin sperman prostaglandiinien on todettu VOIVAN edesauttaa synnytyksen käynnistymistä. Samoin äidin orgasmin vapauttava oksitosiini voi edesauttaa supistuksia.

·         Lenkkeily. Tätä voi harrastaa muutenkin, mutta yleisesti sillä haetaan myös boostia supistuksiin. Lenkkipoluilla on tullut huhkittua päivittäin, ei synnytystä!

·         Akupainanta. http://www.babyidea.fi/aidille/akupainanta.html

·         Puolikas siideri (?), kuulemma kätilön neuvo. Tästähän varmaan menisi ihan känniin, kun on ollut niin kauan ilman😊 Mutta kai tehon uskotaan ennemminkin perustuvan rentoutumiseen. Niin ja tulinen ruoka.

·         Alapään räpläilyä on ehdotettu useasti, mutta itsestäni tämä ainakin kuulostaa lähinnä tulehdusriskiltä! Nännien veto tai hieronta, ei oikein kiinnosta tämänkään. Lääkärin tekemä sisätutkimus sai supistelut alkamaan. Niitä tulee aina jonkun aikaa päivittäin, ei kuitenkaan mitään synnytykseen johtavaa toistaiseksi. Sisätutkimus sai aikaan myös epämääräistä vuotoa, liekkö sitten sitä limatulppaa, vai mitä?

·         Hieronta. Voimakkaat, pyörivät liikkeet alaselällä. Itse kävin hierojalla joku kolmisen viikkoa ennen laskettua aikaa. En siitä syystä, että toivoisin synnytyksen käynnistyvän, vaan ihan rentoutumismielessä ja selkäkipujen takia😊 Muutoinkin ajattelin, että hemmotellaan itseä nyt, kun vielä voi (ja on taatusti sen ansainnut). Ei synnytystä!

·         Vyöhyketerapia. Tähän itseasiassa varasin ajan lähellä laskettua aikaa. En nyt ihan täysin siitä syystä, että uskon sen käynnistävän synnytyksen, vaan uteliaisuudesta ja kokeilunhalusta. Katsotaan ehdinkö käyttämään ajan ennen synnytystä. Toisaalta toivon niin, toisaalta en.

·         Vadelmanlehtitee. Tätä olenkin litkinyt jo kohta kaksi kuukautta. Kohdunsuu on ollut pehmeä ja sormelle auki ainakin synnytystapa-arviossa viikolla 37+, synnytystä ei näy, ei kuulu.

On hyvä muistaa, että laskettuaikahan on vain arvio synnytyksen ajankohdasta. Myös jokaisen naisen elimistö on erilainen. Synnytys käynnistyy silloin, kun oma keho on valmis siihen tai viimeistään käynnistämällä. Mutta näin raskauden viime hetkillä sitä vain odottaa jo synnytystä, vaikka yritänkin keskittää tekemiseni muuhun kuin synnytyksen alun kyttäämiseen. Valitettavasti kyttään kuitenkin!

Odottamisen tuska vai ihanuus?

Yhtäkkiä sitä ollaankin sitten aivan loppusuoralla. Enää hujaus laskettuun aikaan ja vaikka mentäisiin yli lasketun ajan, niin ihan viimeistään kuukauden sisään en enää ole raskaana. Raskausaika on mielestäni kulunut todella nopeasti!! Välillä iskee paniikki, ei vielä! Mutta toisaalta odotan jo todella kovasti tulevaa vauvavuotta😊 Mihin kaikki aika katosi? Kuin varkain, raskausviikko vaihtui seuraavaan ja lopulta olet jo melkein täällä.

Oikeastaan olen tehnyt raskaustaivalta enemmän ja vähemmän viimeiset puolitoista vuotta. Ensimmäisen positiivisen raskaustestin tein vuosi sitten lokakuussa. Silloin kuvittelin olevani 12 viikkoa raskaana, ennen kuin niskapoimu-ultrassa todettiin raskaus tuulimunaksi viime vuoden joulukuun alulla. Kävimme läpi kivuliaan, mutta myös opettavaisen ja antoisan toipumisjakson, ja tämä tyyppi tarttui matkaan maaliskuun lopulla.

Molemmat raskaudet ovat koetelleet minua, mutta lähinnä henkisesti. Ensimmäinen raskaus herätti paniikin, olemmeko valmiita vanhemmiksi, vaikka olimmekin olleet ilman ehkäisyä siihen mennessä jo puolitoista vuotta. Ajattelin kauhulla kaikkea tulevaa! Sitä, mitä tapahtuu omalle ajalle, saati yhteiselle ajalle, onko isimies valmis, olenko minä valmis, millaisia kasvattajia olemme, millaiset puitteet voimme tarjota, ynnä muuta ynnä muuta. Paniikkilista oli loputon. Meidän koti oli väärä, työt vääriä, autot vääriä ja kaikki jotenkin enemmän tai vähemmän väärin.

Ajatuksissa kuulsi sellainen saduista saatu ydinperheen malli (ehkä siksi, koska minulla ei koskaan ole ollut sellaista) ja loppujen lopuksi olimmekin mielestäni aika kaukana tästä (vaikkemme kai loppujen lopuksi olekaan). Kuitenkin kun menetimme vauvamme, tai ajatuksen vauvastamme, se oli kova paikka meille molemmille ja herätti itsenikin tajuamaan, että kyllä me olisimme sittenkin olleet jo aivan valmiita vanhemmuuteen. Ei meidän tarvitse olla täydellisiä tai tismalleen samanlaisia, me olimme parhaita juuri sellaisena kuin olemme ja tuomme näin perheeseemme erilaisia asioita ja täydennämme toinen toistamme.

Tässä toisessa raskaudessa en siis olekaan murehtinut juurikaan, miten me itsekkäät ihmiset tulemme kasvatusvastuusta selviytymään. Uskon meidän selviytyvän vallan mainiosti. Tätä raskautta puolestaan on varjostanut menetyksen, epäonnistumisen, keskenmenon ja kuoleman pelko. Siinä mielessä raskausaika on tuntunut tuhottoman pitkältä ajalta odottaa milloin oma vartalo taas pettääkin minut. Olemme kuitenkin selviytyneet jo näin pitkälle. Nyt on enää viime metrit käsillä ja sitten loppuhuipennus. Viimeiset mahdolliset sudenkuopat ylitettäväksi, sitten olet täällä.

Toisaalta olen kyllä nauttinut raskaana olosta. Se ei ole rajoittanut kipujen ja kremppojen puolesta elämääni juuri lainkaan. Hyvin myöhäisille viikoille asti jaksoin touhuilla lähes entiseen malliin. Olen pystynyt harrastamaan liikuntaa ja saanut ja eritoten jaksanut tehdä asioita, jotka ovat tuoneet itselleni hyvää mieltä ja iloa. En ole kokenut raskauden rajoittaneen itseltäni mitään ja kasvava vatsakin on ollut enimmäkseen ihana. Olen nauttinut liikkeistä, etenkin hikka on mielestäni valtavan suloinen asia. Vauvan kantaminen sisälläni on luonut minulle tiiviin siteen häneen ja isimieskin on ollut odotuksessa mukana hellyyttävällä innolla.  

Nyt tietenkin loppu viikoilla olo on käynyt valtavaksi ja sikiön liikkeet tuntuvat lähinnä kivuliailta. Nyt ihan lopulla tuntuu aika tuskaisen pitkältä, sillä lähes kaikenlainen tekeminen alkaa aiheuttaa supisteluja, mutta synnytystä ei kuulu, ei näy. Kyllä ihmiskeho on rakennettu niin viisaaksi, että lasketun ajan lähestyessä olen jo aivan valmis pusertamaan tulevan ihmisenalun maailmaan.

Toisaalta on silti todettava, että taitaa minulle jäädä raskausaikaa ikäväkin. Toivottavasti saan sen vielä joskus toistamiseen kokea. Silloin tosin raskausaika saattaakin olla jotain ihan muuta mitä tämä raskaus on ollut. Onneksi tästä raskaudesta jäi todella positiiviset fiilikset. Toivon kaiken menevän loppuun saakka hyvin. Kotikin saatiin kuin saatiinkin kuntoon ennen vauvan syntymää, vaikka jossain kohtaa asiaa uskalsin epäilläkin😊 Nyt ei puutu enää kuin vauva, TULE JO!

DIY: Virkatut tossut vauvalle

Kävin tutustumassa synnytyssairaalaan. Oli mukavaa nähdä etukäteen paikat, jossa (toivottavasti) pian tulee viettämään muutaman päivän aikaa elämästään. Kolkon näköistähän siellä jotenkin oli, niin kuin kai sairaalassa aina, mutta kai siellä muutaman päivän selviää. Tuli taas koko synnyttäminen hieman konkreettisemmaksi.  

Tästä innostuneena selailin taas googlea pohdiskellen, mitä helppoa voisin vielä vauvalle tehdä. Löysin tällaisen helpon ohjeen vauvan tossujen tekoon täältä. Lopputulos komeilee alla😊

Sitten ei kun jännittämään tuleeko itsenäisyyspäivän vauva vai ei. Todennäköisesti kuitenkin ei, mutta toivoahan aina sopii!

Synnytystä ennakoivat merkit?

Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Ja niin se taitaa vähän olla omallakin kohdalla, että mieli on alkanut käydä malttamattomaksi. Toisaalta tuleva synnytys ja sen jälkeinen vauva-arki jännittää, mutta toisaalta sitä odottaa jo todella kovasti. Ja olisihan se ollut kiva synnyttää itsenäisyyspäivän vauva ja saada Saulilta ja Jenniltä kirje vauvalle. Vaan enpä usko, että olen tässä lähipäivinä kuitenkaan synnyttämässä. Siksi kai googlen hakusanoiksi etsiytyy yhä useammin, synnytyksen käynnistyminen, synnytystä ennakoivat oireet ja synnytyskertomukset😊 

·         Kohdunpohjan laskeutuminen, mikä ilmeisesti tapahtuu keskimäärin 2-3 viikkoa ennen synnytystä. Itselläni kyllä vauva on ollut lähtökuopissaan viikosta 34 alkaen.

·         Ennakoivat supistukset, ensisynnyttäjillä keskimäärin 2 viikkoa ennen laskettua aikaa. Mulla tuli näitä joskus 36+ viikoilta saakka.

·         Limatulpan irtoaminen, yleensä tulppa irtoaa 1-10 päivää ennen synnytystä. Tästäkin olen kuullut ristiriitaista tietoa, että toisilla limatulppa on lähtenyt irtoamaan osittain jo aikaisilla viikoilla esim. 32, mutta ei merkkiäkään synnytyksestä.

·         Lapsivedenmeno. No se nyt ainakin on täysin ilmeinen juttu. Jollei synnytys siitä sitten käynnisty, niin se käynnistetään tietyn ajan kuluttua tulehdusriskin takia.

·         Suolen tyhjentyminen. Tämähän olisi kiva jos tapahtuisi itsestään, vaikka olenkin toivonut tyhjennystä ennen synnytystä, mikäli näin ei ole käynyt. Suoli on kuitenkin toiminut poikkeuksetta joka päivä normaalisti, että en sitten tiedä, millaista tyhjentymistä tällä tarkoitetaan.

·         Sukkapuikkokivut, voivat kertoa kohdunsuun kypsymisestä. Rusehtava vuoto voi myös liittyä tähän. Näitä molempia alkoi esiintymään mulla 36+ viikolla. Ei synnytystä.

·         Kivuliaat synnytykseen johtavat supistukset. 

·         Sitten on tietysti liuta uskomuksia, kuten siivousvimma, vauvan rauhoittuminen, energisyys tai hillitön väsymys jne. täysin epätieteelliset faktat ja uskomukset. Lisäksi on liuta vanhankansan uskomuksia nenän kasvamisesta tai huulien turpoilusta. Myös hormonifinnien tulo on jollain enteillyt synnytystä. Toivottavasti ei niitä nyt enää, kun vasta alkuraskauden hormonisyöksystä iho on palautunut ennalleen.

Yhtäkaikki, tuskin synnytystä ennustavista oireista välttämättä voi paljoakaan päätellä. Ehkä on parasta vain olla ja odottaa. Kyllä kait hän sieltä sitten tulee, kun on valmis tullakseen… Tai viimeistään käynnistämällä sitten. Toivottavasti kuitenkaan siihen ei tarvitse mennä.

Tehtävä sairaalakassin pakkaus

Koska minähän en vielä yhtään odota synnytystä, niin pitäähän tämäkin tehdä hyvissä ajoin. Sairaalakassin pakkaus! Mitä mukaan? Mikä on liikaa? Mikä on liian vähän? Todennäköisesti näin ensimmäisellä kerralla tämä menee kuitenkin metsään😊

• kamera+puhelin
• laturit
• hygieniatavarat (pesuaineet, hammastahna + harja, kasvojen puhdistusaineet, rasva)
• markkinalakuja, NAM!! Vihdoin syön koko pussillisen näitä!!
• neuvolakortti + synnytystoivelista
• välipalaa/syötävää iskälle
• tossut/villasukat
• imetysliivit+legginsit
• kirja
• tutti

Vauvan kotoutumisvaatteet (pitkähihainen body, puolipotkari, villlahaalari, myssy ja toppahanskat+ -tossut ja kaukalopussi) ja turvakaukalon isimies saa sitten tuoda tullessaan, kun pääsemme lähtemään vauvan kanssa kohti kotia😊

Nyt kun synnytys alkaa olla näin lähellä, että sairaalakassi on pakattu, kerronpa vielä yhden pienen vinkin. Ostin tässä taannoin Tigerista jumppapallon, hinta taisi olla kympin, eli ei kallis. Ihan paras keksintö ikinä.

Paitsi että sitä on pystynyt hyödyntämään liikunnassa, sitä kehutaan myös synnytysapuvälineenä.

Tällä hetkellä jumppapallo toimii myös istuimenani. Tavallinen tuoli alkaa tuntua nopeasti kovalta ja epämiellyttävältä. Sovalla istuminenkaan ei tunnu pidemmän päälle hyvältä, kun asento muuttuu väistämättäkin rötväämiseksi ja tuntuu että joka paikkaa painaa. Mutta jumppapallon päällä on hyvä istua. Siinä saa pidettyä ryhdin kivana ja sen päällä on joustava istua. Ihan parasta ikinä!

DIY: Ryhmä Hau ja Marimekko villasukat

Pidän käsitöiden tekemisestä, se on mielestäni rentouttavaa puuhaa. Kuitenkaan normaaleissa olosuhteissa minulla on useimmiten liian vähän aikaa tehdä mitään. Nyt olenkin sitten tehnyt kaikennäköistä monen vuoden edestä😊

Tänä vuonna, kun minulla on kerran ollut aikaa, päätin ilahduttaa kummilapsiani villasukilla. Kummitytölleni tein marimekkovillasukat ja kummipojalle Ryhmä Hau villasukat.

Kumpaankin käytin Novitan perus villasukan ohjetta. 

Marimekkokuosiin googlettelin kuvahaulla neulonta vinkkejä. Niitä löytyy kivasti erilaisia. Alla näkyy lopputulos.

       Ryhmä Hau sukkiin otin ohjeen täältä. Ja tällaiset niistä sitten tuli.

Joulukuun ensimmäistä päivää piristi myös ilmaiseksi tilattava tonttulakki Bredenkidsiltä. Tämä vaati kirjautumisen ja koodin JOULU2017. Nyt eikun joulusiivousta tekemään, jos saisi synnytyksenkin vaikka käynnistymään. Täysiaikaisuuden vauva on jo saavuttanut, joten nyt ei ole enää niin väliksi milloin hän haluaa maailmaan saapua. Mieluiten ennen joulua, on vanhempien toive!

Kantoliinat ja kestovaipat

Kantoliina on ikiaikainen keksintö ja tätä harrastetaan laajalti monissa maissa, kuten Afrikassa ja Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Itsekin innostuin ostamaan trikoisen kantoliinan tarjouksesta. Meillä on kyllä vaunutkin, mutta kantoliinan käyttö kiinnostaa kovasti. Lisäksi vauvan kasvettua tulemme hankkimaan kantorepun, jolla pääsemme kesällä luontoon vaeltamaan.

Miksi kantaminen sitten kiinnostaa? Noh, ainakin siksi, että aina jonnekin mentäessä ei tarvitse pakata vaunuja mukaan. On myös paikkoja, jossa vaunut ovat epäkäytännöllisiä. Lisäksi kantoliinan uskotaan rauhoittavan vauvaa, vahvistavan vauvan ja vanhemman sidettä ja vapauttaa kantajan liikkumaan vapaammin.

Kantoliinoja on hurjasti erilaisia, osa soveltuu jo aivan vastasyntyneiden käyttöön. Kannattaa melkein mennä liikkeeseen tutkimaan vaihtoehtoja, parhaassa tapauksessa saa kantoliinan vuokrattua koekäyttöön. Tällöin ei tarvitse ostaa sikaa säkissä, jos kantaminen ei jostain syystä olekaan yhtään oma juttu tai ei sovi vauvalle. Liikkeistä saa myös opetusta näiden käyttöön.

Kestovaipat ovat toinen asia, joka meidän perheeseen on tulossa koekäyttöön, vaikka isimies onkin koko ajatusta vastaan. Hän ei vain vielä ymmärrä, että kakka on aivan yhtä inhottava asia, oli se sitten tavallisessa kertakäyttövaipassa tai kestovaipassa. Lisäksi kertakäyttövaippoja on jatkuvasti kiikutettava ulos roskikseen ja ne pahimmassa tapauksessa haisevat paljon enemmän kuin kestovaipat.

Osakestoilu tukee omaa ekologisuus periaatettani. En väitä käyttäväni kestovaippoja aina. Uskon käyttäväni kertakäyttövaippoja mm. reissunpäällä ja ehkäpä myös öisin. Miksi kestovaippailu sitten on minulle tärkeää? Koska lapsiperheiden suurin yksittäinen jätelaji on kertakäyttövaipat. Jos ajattelee vaikkapa näin. Yksikin kestovaippa päivässä vähentää vuotuista vaippajätekuormaani 365 vaippaa, kaksi jo 730 vaippaa, kolme 1095 vaippaa. Siinä on valtava määrä vaippoja. Lisäksi kertakäyttövaipat ovat lähinnä selluloosakuitua ja erilaisia muoviyhdisteitä. Ei kuulosta liian terveelliseltä.

Lisäksi tämä on myös kustannuskysymys. Esimerkiksi vuoden kertakäyttövaipat maksavat helposti paljon rahaa. Rahankulua ei ehkä huomaa samalla tavalla, kun sitä kuluu pikkuhiljaa, kun taas kestovaippa voi maksaa kerralla paljon, mutta tulee paljon edullisemmaksi pitkässä juoksussa. Lisäksi esimerkiksi torista saa ostettua ja myytyä käytettyjä kestovaippoja. Kestovaipat ovatkin parhaimmillaan itseasiassa käytettyinä, sillä täysin uusia kestovaippoja on pestä muutamia kertoja, että imuteho alkaa vaikuttaa.

Kestovaippoja on vaikka minkälaisia. Niihin kannattaa hetki perehtyä ennen käyttöä. Itse lainasin mm. kirjan kantoliina ja kestovaippa. Lisäksi netistä löytää kattavasti tietoa. Tietenkin tässä kohtaa, kun vauvaa ei vielä ole, on helppoa suunnitella mitä kaikkea sitä sitten joskus tulee tekemään ja käyttämään. Käytäntö kuitenkin osoittaa sitten, miten hyvin suunnitelmat tulevat pitämään.

Motiivit lapsen hankinnalle?

Mitä sinä vastaisit kysymykseen miksi hankit lapsia? Lapsien hankinnalle voi olla lukemattomia erilaisia syitä. Toiset pörröisiä ja vaaleanpunaisia, toiset enemmän käytännönläheisiä. Toiset syyt ovat itsekkäitä, toiset jopa epätoivoisia ja toisilla ei ole syytä, vaan se vain tapahtuu, jopa täysin toivomatta. Onneksi mikään yksittäinen syy ei tee vanhemmuudesta sen huonompaa tai parempaa, vanhemmat PÄÄSÄÄNTÖISESTI rakastavat pyyteettömästi lapsiaan, hankkivatpa he niitä mistä syystä tahansa.

Syyt voivat olla esimerkiksi biologisia, kuten vaikkapa vauvakuume. Lasten hankinnan päätöksiin voi myös vaikuttaa (puolesta tai vastaan) oma lapsuus tai vaikkapa geenit. Syy voi olla ajatus siitä, että lapsi tekee kokonaisen perheen tai jokin muu parisuhteeseen liittyvä asia. Sukupuolen rakentumisen voi nähdä vanhemmuuden kautta. Tai sitten lapsien hankinta voi tuntua hyvältä ajatukselta pitää välivuosi töistä. Lasten hankinta saattaa myös tapahtua sosiaalisesta painostuksesta ja ajatuksesta, että niin vain kuuluu tehdä.

Miksi me sitten halusimme lapsia? Sitä on vaikea sanoittaa, osin myös siksi, että tavallaan emmehän me halunneetkaan vaikka halusimmekin. Omasta lapsuudestani minulla on kummunnut kauan ja vahvana ajatus siitä, että en koskaan haluaisi omia lapsia. Äitini itki onnesta ja isäni oli pakahtua, kun kuuli vauvauutisemme, sillä he olivat aivan varmoja, että en tule heille yhtään lapsenlasta tekemään. Eli en ole koskaan peitellyt sitä tosiasiaa, että biologisten lasten hankinta ei ole ollut minulle hirvittävän tärkeä asia. Tämä toisaalta on johtanut myös moneen yllättyneeseen (toisinaan jopa aavistuksen loukkaavaan) kommenttiin lastenhankinnastani, mitä ei koskaan uskottu tulevan.

Mitä sitten tapahtui? Kai sitä sitten voisi sanoa biologiseksi kelloksi. Kun ikää alkoi kertyä mittariin, tuli tunne siitä, että jos päätän olla hankkimatta lapsia, se on sitten lopullinen päätökseni ja elän sen päätöksen kanssa lopun elämäni. Pelästyin. Haluanko sitä? Ja siitä ajatus sitten lähti jalostumaan. Mikäli vauva olisi tullakseen, se saisi tulla. Ei kuitenkaan olisi maailmanloppu mikäli niin ei tapahtuisi, sillä olen aina viettänyt tavoitteellista elämää, eikä yksin lapsen saaminen täytä näitä tavoitevaatimuksiani. Myöskin parisuhde oli kunnossa ja meillä oli hyvä ja sisältörikas elämä kahdestaankin. Myöskään isimies ei ole painostanut lastenhankintaan, vaikka onkin ollut ajatuksesta aina itseäni myötämielisempi.

Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen sitten lopulta tein plussatestin. Kuitenkin ensimmäinen raskaus todettiin tuulimunaksi niskapoimu ultrassa ja raskauden keskenmeno tuntui hirvittävältä. Usko omaan naiseuteen ja vartaloon oli kovalla koetuksella. Olimme molemmat musertuneita ja yllämme leijui sanomaton kysymys, entä jos tämä olikin ainoa mahdollisuutemme? Silloin tajusin syyn olevan loppujen lopuksi melkoisen yksinkertainen. Meillä taisi sittenkin olla vauvakuume, vaikkemme sitä myöntäneetkään😊

Joulukorttipaja ja pieni DIY lahja

Tänä vuonna on kerrankin ollut hyvä syy olla hyvissä ajoin liikenteessä, mitä jouluun tulee. Eilen tein viimeiset joululahjaostokseni! En ikinä ole näin varhain valmis! Koska en voi tietää milloin synnytän, niin tänä vuonna teen myös perinteisen joulukierrokseni hyvissä ajoin. Tänä viikonloppuna käyn kyläilemässä kummilapset sekä oman äitini (vietämme perinteisesti joulun anoppilassa).

Joululahjani ovat useimmiten enemmän tai vähemmän DIY lahjoja. Usein leivon, mutta koska tämän joulun saatan viettää synnytyssalissa, saa leipominen jäädä. Jotain pientä DIY juttua sentään päätin tänäkin jouluna värkkäillä. Nimittäin heijastinkorentoja. Alla lopputulos.

Joulusiivouksenkin olen jo aloittanut ja joulukoristeet panen esille viikonloppuna. Pian voinkin nostaa jalat sohvalle ja vain odottaa tulevaa synnytystä. Alkaakin olo käymään jo malttamattomaksi.

Millainen on hyvä koti lapselle?

Tässä odotusaikana varmasti monikin kipuilee sen asian kanssa, kuinka voi tarjota parhaan mahdollisen elämän omalle lapselleen.

Siihen ei loppujen lopuksi mielestäni tarvita kovinkaan paljoa. Oikeastaan asia on kovin yksinkertainen. Lapsi tarvitsee rakastavan ja hänen tarpeensa huomioivan, turvallisen kodin ja huoltajan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö vauva tarvitsisi joitain tiettyjä välineitä ja mm. vaatteita, mutta näiden asioiden vaikkapa hinta tai määrä, ei välttämättä ratkaise sitä, kuka on paras vanhempi lapselleen. Myös riittävä ravinnonsaanti on totta kai aivan ensiarvoisen tärkeää. Ja muutoinkin perushoidosta on huolehdittava.

Perushoito ei kuitenkaan yksinään riitä, on tarjottava myös läsnäoloa. Mutta rakastava ja tarpeet huomioonottava ympäristö ei myöskään tarkoita rajatonta rakkautta. Rakkaus ei myöskään tarkoita sitä, etteikö joskus saisi suututtaa tai etteikö oma lapsi saisi tuntua maailman vaikeimmalta tyypiltä.

Parasta alkua ei määrittele maallinen mammona tai kuinka hieno koti tai auto on. Tai onko vaikkapa autoa ollenkaan. Katto pään päällä nyt on aika oleellinen asia, mutta se voi olla iso tai pieni, kunhan on toimiva. Sinulla voi olla paljon rahaa tai vähän rahaa, mutta olet silti mahdollisesti yhtä hyvä vanhempi. Yleisesti ottaen itseensä ja elämäänsä tyytyväisen ihmisen on helpompi jakaa hyvää eteenpäin.

Parhaan mahdollisen alun tarjoaa mielestäni se, että yrittää rakentaa toimivan kiintymys- ja vuorovaikutussuhteen oman vauvansa kanssa. Joten parhaan mahdollisen vanhemmuuden saavuttamiseen ulkoiset tekijät liittyvätkin kovin vähän.

Hyvään tai huonoon vanhemmuuteen ei automaattisesti vaikuta ikä, ulkonäkö, taustat, status, uskonto, kulttuuri tai etnisyys. Uskon että jokainen pystyy olemaan hyvä vanhempi omalla tavallaan. Toisilla se tulee luonnollisemmin kuin toisilla, mutta jokainen voi vähintäänkin oppia. Ja sitähän se hyvä vanhemmuus myöskin on, oppimista. Ei kaikkea voi, eikä kuulukaan tietää tai osata etukäteen.

Kliseistä ehkä, mutta ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa olla hyvä vanhempi, vaan tapoja on monia. Vinkkejä toki satelee ovista ja ikkunoista. Välillä informaatiotulva vaan humisee päässä, mutta on muistettava, että maalaisjärki kaikessa ja se mikä jollain yhdellä toimii, ei välttämättä toimi toisella. Vinkkien kuuntelussa on sekin hyvä puoli, että sieltä voi poimia ne parhaimmat ja omaan perheeseen sopivammat käytänteet käyttöön ja jättää muut omaan arvoonsa.

Raskauden viimeinen kolmannes -Vielä muutama viikko h-hetkeen?

Katselin raskausvatsastani otettuja kuvia yrittäen päättää, mitkä kolme kuvaa teettäisin. Törmäsin noin rakenneultran jälkeen otettuun kuvaan, jossa kumpu jo erottuu selvästi, mutta voi, on niin ihanan pieni vielä😊 Muistan silloin jo tuskailleeni mitä voin enää laittaa päälleni, kun en mahdu enää mihinkään ja voi kuinka vatsani onkaan niin iso jo. Olisinpa vain tiennyt miten isoksi se voikaan kasvaa!

Toiset ovat sanoneen vatsansa pienentyneen vauvan laskeuduttua lähtökuoppiinsa. Näin ei käynyt ainakaan omalla kohdallani. Päinvastoin. Mitä alemmas sikiö päineen laskeutui, sitä suuremmaksi vatsa kävi. Pikkuinen päätti, ettei tarvitse isoa ja pitkää yksiötä,  lattia riittää. Ihmettelen miten hän voikaan viihtyä tuollaisessa kippurassa keskellä vatsaa. Yläosasto humisee tyhjyyttään. Napaankin on taas alkanut toisinaan sattumaan, kun nahka keskivartalolla sen kun venyy. Raskausarvilta silti tähän mennessä vältytty vatsan osalta. Tisseissä on muutama pirulainen, kun en niitä alusta asti tajunnut rasvailla (nekin pirut ovat varmaan kolminkertaistaneet kokonsa). Tosin rasvauksestakin ollaan montaa mieltä, toiset ovat sanoneet, ettei rasvailu lopulta vaikuta raskausarpien syntyyn, sillä rasva vaikuttaa vain pintakerroksessa (?) ja raskausarvet muodostuvat syvemmällä. Tiedä häntä, mutta en ainakaan itse jätä tämän takia itseäni rasvaamatta.

Turvotus on nyt tullut kuvioihin. XS-kokoiset vaatteet ovat vaihtuneet helposti vähintään m:n vaatteisiin. Sormukset on otettu pois ja jalat ovat iltaisin kuin tukit. Lähtöpainoon on tullut piirun vajaa 20kg, vaikka liikun yhä edelleen. Selluliittia on ilmestynyt. Ohje neuvolasta oli juo, juo ja JUO. Mutta mähän juon, vettä kuluu litroittain.

Sikiön laskeuduttua närästys on helpottanut, vaikka toisinaan silti tulee ruokailun jälkeen ”happamia röyhyjä” takaisin suuhun. Pelkäsin mitä tämä ja alkuraskauden oksentaminen on tehnyt hampailleni. Mutta käydessäni suuhygienistillä ja tarkastuksessa, ei eroa vuoden takaiseen ollut, onneksi. Ei siis ole lankaan tyhmää harjata hampaitaan kahdesti päivässä ja käyttää sähköhammasharjaa. Vielä kun saisi rutiineihin tuon hammaslangan käytön.

Vauvan laskeutuminen aiheuttaa paineen tunteen alakertaan. Välillä sikiön liikkuessa tuntuu siltä, että se voisi pudota sieltä hetkenä minä hyvänsä. Näin ei kuitenkaan tietenkään voi käydä. Tuntuu kyllä epämiellyttävältä. Pää painaa rakkoa entisestään ja pissalla pitää käydä aivan jatkuvasti. Myöskään hyvää asentoa ei tunnu aina löytyvän. Jumppapallo on erinomainen!

Väsymys. Tätä on alkanut tulemaan. En tajua, miksi keho harjoittelee yöllä valvomista, varsinkin kun saisi nukkua. Kuitenkin vessareissujen jälkeen saatan viettää hereillä helposti parikin tuntia, koska ei vain kerta kaikkiaan väsytä silloin kun pitäisi. Isimies pohdiskeli yksi päivä, että kun hän jää lomalle, hän nukkuu kaikki univelkansa pois. Entä minä? Milloin minä nukun pois univelkani? Ehkä kun lapset on tehty.

Olen kuitenkin selvinnyt niin vähäisillä oireilla, kivuilla ja kolotuksilla, etten koe, että olisin oikeutettu valittamaan juuri mistään. Tiedän monia, joiden raskaus on ollut yhtä oireesta toiseen etenemistä. Oma seesteinen ja onnellinen keskiraskaus alkoi toisen kolmanneksen alusta ja on kestänyt aivan viime metreille saakka. Olemisen helppous on aivan yllättänyt itsenikin. Ja on jopa petollista, sillä voin vain sanoa, että olen pystynyt (pelkoa lukuun ottamatta) nauttimaan raskausajastani ja sitä tulee ikävä.

Nyt välillä mahaan tulee sellaista menkkamaista juilintaa. En silti odota, että tämä käynnistäisi synnytystä vielä hetkeen. Tuo se kuitenkin ajatusta lähemmäs ja lähemmäs. Niin lähelle, että pistin jo lakanan alle varmuuden vuoksi vauvalta lainaamani sänkysuojan, mikäli lapsivedet sattuisivat menemään sänkyyn. En halua, että uudet patjamme ovat heti pilalla. Ja totta tosiaan, nythän ollaan jo sellaisilla viikoilla, että enää ei oikeastaan hirveästi haittaa, vaikka vauva ponnahtaisikin maailmaan. Aamukampa on aseteltu käyttöönottoa varten ja odottaminen on tiiviimmillään😊 Hetki vielä, olkaa hyvät, sitten toivottavasti kaikki odottaminen palkitaan.

Synnytystoivelistani

Sain vihdoinkin näpyteltyä oman synnytystoivelistani Ipana- verkkopalveluun. Lisäksi tulostin vielä listan neuvolakortin väliin varmuuden vuoksi. Isäni sattui soittamaan sopivasti listaa luodessani. Hän ihmetteli, mitä varten sellainen tehdään, enkö vaan mene huutamaan ja kiroilemaan sairaalaan. Tämä on nimenomaan se kauhuskenaario, jonka haluan välttää😊 Toki synnyttämisestä myös tiedetään enemmän nykyään kuin kolmekymmentä vuotta takaperin ja synnyttämisestä on tullut enemmän äiti ja vauva lähtöistä toimintaa.

Miksi sitten tein synnytystoivelistan? Ennen kuvittelin synnytyksen olevan vain rutiinitoimenpide, enemmän juuri ajatuksella, että minä olen potilas ja synnytys on toimenpide. Tutustuttuani paremmin synnytykseen ja sen kulkuun tajusin kuitenkin, että synnytys voi olla paljon muutakin ja voin yrittää myös itse vaikuttaa siihen, minkälainen synnytyksestäni tulee, mikäli kaikki sujuu ”normaalisti”.

Bebesinfo.fi löytyy valmiina tulostettava versio synnytystoivelistasta, mutta tämä lista ei jotenkin istunut omaan tarkoitukseeni. Lisäksi netistä löytyy kyllä ihmisten julkaisemia synnytystoivelistoja, mikäli niihin haluaa tutustua. Tässä on oma listani:

·         Toivoisin synnytyksen käynnistyvän luonnollisesti. Ymmärrän kuitenkin, että aina se ei onnistu. Olisin kuitenkin halukas kokeilemaan muita käynnistystä edistäviä vaihtoehtoja (kuten akupunktio, vyöhyketerapia tai ballongi) ennen kalvojen puhkaisua ja oksitosiinitippaa.

·         Toivon, että minulle ja miehelleni kerrotaan mahdollisimman ymmärrettävästi erilaisista toimenpiteistä ja perustellaan niiden käyttö. Haluaisin tietää missä mennään, mitä tehdään, miksi ja mitä vaihtoehtoja on. Tämä luo itselleni turvallisuutta.

·         Toivon peräruisketta ennen synnytystä, mikäli tarvetta.

·         Toiveena olisi alatiesynnytys, mutta haluaisin viipyilemättä sektioon, mikäli tilanne alkaa yhtään vaikuttamaan sellaiselta.

·         Toivon rentoa ilmapiiriä, synnytysrauhaa ja mieluummin hieman hämärämpää valaistusta.

·         Kokeilisin mielelläni ammetta ja synnytysjakkaraa, mikäli ovat vapaana. Todennäköisesti oma tens -laite mukana.

·         Toivoisin kannustusta erilaisiin (lääkkeettömiin) kivunlievitys keinoihin. Toiveena olisi yrittää mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä, mutta olen avoin myös lääkkeelliselle kivunlievitykselle, mikäli siihen tulee tarve. Ilokaasua haluaisin todennäköisesti joka tapauksessa kokeilla.

·         Toiveena olisi, että tuetaan aktiiviseen synnytykseen, mikäli vointini sen sallii. Toivoisin myös kannustusta erilaisten ponnistusasentojen kokeiluun. Lisäksi toivon kannustusta äänenkäyttöön sekä muistutusta rentouttamiseen.

·         Toivon, että välilihani säästyisi episiotomialta!

·         Isän toiveena leikata napanuora, mikäli tilanne sen sallii, eikä isä ole pyörtynyt ennen sitä.

·         Toivon imetykseen tukea ja kannustusta.

·         Ymmärrän, ettei synnytystä voi etukäteen käsikirjoittaa. En oleta, että kaikki toiveet automaattisesti toteutuvat, mutta toivon, että toiveisiini suhtaudutaan kunnioittavasti. Minun ja etenkin vauvan terveys ehdottomasti ennen kaikkea!