Mitä kuuluu kesäkunto? -Uudenvuodenlupaus


11 kuukautta synnytyksestä koitti päivä, jolloin vedin ensimmäistä kertaa ennen raskautta käyttämäni farkut jalkaan. Joo, hieman puristaa ja päivän päätteeksi varmaan jalat olivat tyyliin kuoliossa, mutta kumminkin😊 Eli pääsi joulupöytään mässäämään hyvällä omalla tunnolla.

Lähtöpainoon on tällä hetkellä noin 4kg. Ihan ok omaan mieleeni, koska lähtöpainoni oli melko alhainen. Ehkä pari kiloa voisi vielä pudota. Viimeisellä fyssarikäynnilläni mittailtiin vielä erkauma ja todettiin sen olevan jo melko hyvällä mallilla. Jatkan kuitenkin edelleen jumppaamista asian tiimoilta. Saapahan samalla hieman tuntumaa keskivartaloon, ennen kuin lähtee kovemmille treeneille. Salilla olen kyllä käynyt ja muutamalla ohjatulla tunnilla. Mutta ohjatut tunnit tuntuvat edelleen vähän kohtuuttoman raskailta omalle vartalolle. Täytyy vielä hankkia vähän lisää peruskuntoa.

Myös lantionpohja on onnistuttu treenaamaan kuntoon fysioterapian avulla. Ongelmana oli liiallisen kireyden tuomat ongelmat, kuten virtsankarkailu ponnistuksia vaativissa tilanteissa ja esim. liikuntaa harrastaessa sekä yhdyntäkivut. Näitä ei enää juurikaan ole, onneksi.

Enpä tiedä onko viimeisten sitkeiden kilojen syynä vähentynyt imetys. Koulun takia nimittäin imetän enää n. 3 kertaa päivässä, kaksi aamulla, kerran illalla. Koska ennen tätä kaikesta liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta huolimatta kilojen tiputtaminen oli erittäin haastavaa. Tai ehkä kyse on hormoneista. Johtui mistä hyvänsä, niin olen ihan tyytyväinen, että viimeinkin pääsen käyttämään taas vaatekaappini sisältöä. Tein nimittäin periaatepäätöksen, etten osta kamalasti uusia vaatteita siksi, etten mahdu vanhoihin😊

Toki vartalo on vain muisto siitä, mitä se oli ennen raskautta, synnytystä ja imetystä, mutta mitäpä tuosta. Tähän ikään mennessä osaa jo olla tyytyväinen itseensä, vaikkei kaikki niin sileää ja täydellistä olisikaan. Vartaloni on täyttänyt sen fysiologiset tehtävänsä ja itsekin viihdyn siinä, vaikka se ei ihannevartalon mittoja täyttäisikään. Se on pääasia, että itse viihtyy omassa nahassaan😊 Vielä on tekemistä, mutta olkoon, kaikki aikanaan😊 
Uudenvuodenlupauksena voisin kylläkin aloittaa jonkin ryhtiä parantavan harrastuksen. Olen ajatellut mahdollisesti pilatesta. Toinen uuden vuoden lupaus voisi olla pitää enemmän yhteyttä ystäviin. Välillä tuntuu siltä, että tulee kaiken kiireen keskellä välillä laiminlyötyä. Lisäksi tavoite voisi olla loppu vuoteen mennessä terästäytyä työrintamalla. Ellei sitten  kävisi niin onnekkaasti, että loppu vuodesta olisi taas äitiyslomalla. Saahan sitä haaveilla. Toinen joulukuinen siis tilaukseen... Vaikkakin ensimmäisestä jo tiedänkin, ettei niitä vauvoja meidän perheessä ihan niin vain tilaillakaan.  

Menninkäinen kokonaisen vuoden!


Millainen olen?


Tällä hetkellä olen kärsinyt hieman eroahdistuksesta ja suoritan vaihteeksi jotakin kehitysvaihetta. Hetkellisesti aamu puoleen kahdeksaan kestäneet yöunet ovat taas normalisoituneet kello kuuden herätyksiksi, huoh! Ja aamulla (ja päivällä ja illalla) roikutaan aika paljon lähinnä äitin lahkeessa kiinni😊 Nyt alkaa ehkä pikku hiljaa taas helpottamaan. Olen myös alkanut testailemaan rajojani ja kokeilen aina silloin tällöin sopivalla hetkellä hieman uhmata äitiä ja isiä. Mutta lähtökohtaisesti olen kyllä todella kiltti tyttö yhä edelleen.

Olen oppinut laululeikkejä ja niillä tykkään hauskuttaa ihmisiä. Pikkuiset kultakalat, ihhahhaa, hämähämähäkki ja tuikituikitähtönen ovat hitti kappaleita ja niitä yritän laulaa ja laululeikkiä. Muutoinkin kaikenlainen musiikki saa minut tanssimaan. Harmi kun muskari loppui ja vielä on epävarmaa päästäänkö uuden kodin läheiseen muskariin vai ei. Pidetään peukut pystyssä😊

Osaan muutamia sanoa kuten: äiti, kiikka (keinua), iihaa (hevonen), aito (maito), is (isi), iito (kiitos), esi (vesi), tyttö, namnam (ruoka) ja appu (lamppu) nyt ainakin tulee heti mieleen, lisäksi toistelen perässä useita erilaisia sanoja. En vielä uskalla seistä ilman tukea (niin että tiedostaisin seisovani ilman tukea) tai yrittää ottaa askelia. Heti jos meinaa tulla tilanne, että pitäisi kokeilla heittäydyn polvilleni. Muutoin kyllä tykkäisin, jos joku jaksaisi kävelyttää käsistä kiinni pitäen vaikka maailman tappiin saakka. Nyt parina päivänä olen alkanut harjoitella seisomaannousua. 

Nukun kahdet päiväunet, ensimmäiset aamulla 9.20-10.20 ja toiset 14.30-15.30 ja yöunet nukun 20-6(7.30, jos kuun ja tähtien asento on oikea). Nukun heräämättä, paitsi jos on jotakin kehityksessä meneillään tai hampaita pukkaa. Nyt on ollut jotkin yhden vuoden hulinat viikon verran käynnissä taas. Ja jouluna poikettiin tutusta unirytmistä ja mentiin myöhempään nukkumaan, mikä kostautui välittömästi. Seuraavana päivänä oli sellainen känkkäränkkä, että oksat pois. 
Ruoka maistuu (vaikka olen oppinut hieman nirsoilemaankin) ja opettelen mielelläni itse syömään (vielä se on lähinnä sotkemista😊) Äidiltäkin haluan vielä huikat noin kolmesti päivässä, kahdesti aamulla ja kerran illalla, enkä näe että ainakaan lähitulevaisuudessa luopuisin siitä. Ehkä kesään mennessä jos toinen toivottavasti vieroittaisi itsensä, tai sitten täytyy itse katsella asiaa. Isimies oli kyllä että ei kai vielä, kun yksi päivä pohdiskelin asiaa ääneen... 

Minulla on kuusi hammasta ja kuolaan aivan hullun tavalla. Lisää siis on odotuksissa ja ikenetkin kutisee ja pullottaa. Nyt olen ottanut hurjan kasvupyrähdyksen. Tuntuu, että suurin piirtein yhdessä yössä tapahtui iso venähtäminen. Ikuisuuden sopivana käytetyt 74 sentin vaatteet alkavat vihdoin käymään pieniksi ja saa alkaa kaivelemaan 80 koon vaatteita esille. Pukkikin toi aika läjän vaatteita.

Vauvavuosi on mennyt hurjan nopeasti, oikein sydäntä kylmää ajatella, että miten nopeasti se todellisuudessa menikin. Onneksi on valtava läjä kuvia ja muistoja. Niitä aina toisinaan pieni kyynel silmässä katselen ja muistelen pientä tuhisevaa nyyttiä, joka kotiutui meille melkein vuosi takaperin. Aika aikaansa kuitenkin ja ilomielin otetaan vastaan iloinen ja reipas (uhmakas) taapero <3  

Hyvää Joulua!

Jouluaamuun on herätty, ihanasti totutun kuuden sijaan puoli kahdeksalta. Menninkäinenkin siis antoi meille joululahjan:)

Joulutraditiot on aloitettu. Joulupukin kuumalinja pyörii taustalla ja riisipuuron tuoksu leijailee keittiössä. Pian lämmitämme saunan. Sitten onkin aika käydä viemässä kynttilät haudoille ja siirtyä joulun viettoon. Meillä jouluun kuuluu joulurauhan julistus, hyvä ruoka ja suvun kesken vietetty aika. Rakastan joulussa rauhallista ja lämminhenkistä tunnelmaa.

Joulun odotus on sujunut yllättävän stressittömästi ja kaikki on saatu ajallaan tehtyä. Lahjojakin tuli hankituksi kerrankin fiksusti ympäri vuoden, niin ei tarvinnut viimeisellä viikolla pyöriä ihmispaljouden keskellä.

Lisäksi teen yleensä jonkun verrankin diy lahjoja. Tässä muutamia tämän joulun tekeleitä:








Nyt joulun viettoon! Aivan ihanaa joulua! Seuraavaksi pääseekin sitten hössöttämään ensimmäisiä syntymäpäiviä.

DIY: Kettukarkki villasukat

Hah! Pitkästä aikaa jotain pientä valmista käsityötäkin!

Kettukarkki villiksien ohje löytyy täältä. Melko vaikea oli itselleni tehdä nuo ristipistosilmät (lue: jokunen on melkoisen kierossa:)) että seuraavaksi sitten kyllä neulon vaan suoraan mustalla langalla. Jos tuossa joululomalla saisi pari muutakin käsityöprojektia valmiiksi. Varovainen ehkä!




Vauvalle pipareita

(Joulu)tohinointia riittää. Aika kuluu kämppää myydessä ja toista remontoidessa ja vielä viimeinen viikkoa kouluakin painaa päälle. Sitten mä hullu menin vielä lupaamaan, että meen TÖIHIN, äh! Ihan kun ei muuta olisi....

Sain kaverilta vauvoille tarkoitetun piparkakkuohjeen reseptin, joten ajattelin pistää nyt hyvää kiertämään (vaikka meillä ollaan jo niin lähellä taaperoikää, että periaatteessa ihan kaupan tavan piparitaikinakin olisi kelvannut. Mutta ehtiihän sitä myöhemminkin nauttia napansa täyteen rasvaa ja sokeria, että eipä siinä:)) Mutta resepti ei siis ole itse kehittelemä, enkä tiedä sen alkuperäistä osoitetta, kun on mulla vaan screenshottina whatsapp viestissä.

1 banaani
n. 1dl öljyä
1 kananmuna
2tl leivinjauhetta
2tl kardemummaa
1tl ceylonkanelia
1tl neilikkaa(jauhetta)
1tl pomeranssia
1tl inkivääriä
n. 4dl jauhoja

1. Muussaa banaani ja sekoita siihen öljy ja kananmuna.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään.
3. Lisää jauhot öljy-banaani-kananmunaseokseen. Jauhoja voi lisätä sitä mukaa, että taikinasta tulee napakkaa.
4. Kääri valmis taikina kelmuun ja laita jääkaappiin viilenemään pariksi tunniksi.
5. Leivo piparit ja paista reilussa 200 asteisessa uunissa n.5min. Taikinasta tulee noin kaksi pellillistä.

Maku muistutti lähinnä jouluista pullaa, mutta ihan hauskaa puuhaa oli pipareiden leivonta:)






DIY: Porojoulukortti

Joulu tulee ja kiire kasvaa. Tällä hetkellä mielen päällä on paitsi joulu, myös 1-vuotis syntymäpäivät, remontti, koulu, työt ja mitä näitä nyt on. Diy:ily on jäänyt aika vähille tämän kaiken kiireen keskellä, mutta joulukortteja sentään saatiin askarrelluksi:)

Meidän tämän vuoden joulukortit näyttävät tältä. Vauvakin pääsi auttamaan painamalla oman pikkuisen porosormenjälkensä paperiin.




Hyvää joulun odotusta!

Menninkäinen 11kk -kohta taapero!


Apua, onko minut teleportattu tulevaisuuteen tai jotakin? Voiko todella olla, että oma rakas vauvani on kuukauden kuluttua taapero? Mitä tässä pitäisi tehdä, itkeä vai nauraa? Ehkä molempia. Tehdä uusi vauva? Toisaalta on todella huippua, kun pikkuisesta avuttomasta kääröstä on kuoriutunut nauravainen, omatahtoinen, utelias, kova ääninen, nopea ja aivan huippu kiva pikku vintiö, toisaalta taas ajatus hirvittää ja pelottaa ja saa kaihon mielen.

Millainen hän on?

Nyt maaninen joka paikkaan seisomaan nousu on vaihtunut reippaisiin sivuaskeliin. Alas tulo on hiottu huippuunsa ja onnistuu nykyään useimmiten muutoin kuin takaraivo edellä. Toisinaan käy lipsahduksia, etenkin väsyneenä. Siitä on tälläkin hetkellä muisto toisessa poskessa, joka otti kosketusta vessan kaakelilattian kanssa. Kaikkialle kiivetään, minne vaan päästään ja taaperokärryillä on maailman hauskinta työnnellä äidin kahvakuulaa edes takaisin asuntoa. Polvi-istunta on vaihtunut ihan oikeaan istuma-asentoon ja tämä on tehnyt vauvasta yhä enemmän taaperon oloisen.

Onneksi menninkäinen on kuitenkin enimmäkseen rauhallinen ja varovainen tekijä, kuin suin päin syöksyjä. Siksi esimerkiksi emme ole tarvinneet juurikaan kypärää tai muita varotoimia. Menninkäinen on yleensä huutanut aina apua, kun on halunnut alas seisomasta, silloin kun ei itse osannut vielä laskeutua. Hän usein tuntuu laskelmoivan ja pohtivan tarkasti vaihtoehtojaan, eikä ota turhia riskejä. Poikkeus kuitenkin vahvistaa sääntöä, niin kuin aina 😊

Lempipuuhaa on laulaminen. Tämän hetken huippukappaleita ovat mm. pikkuiset kultakalat ja sen tahdissa leikkiminen. Myös tuiki tuiki tähtöstä hän yrittää leikkiä. Muskarissa kuitenkin laulamista enemmän kiinnostaa ulko-ovelle pyrkiminen (?)😊 Myös rytmimunat ja helistimet ovat äärihauskoja. Ja nuppipalapelit, etenkin yksi kissapalapeli. Ja kaiken maailman erilaisia palikoita on tutkittava tarkoin ja tungettava niitä kaikkiin mahdollisiin koloihin, läpiin ja laatikoihin.

Mistä hän ei tykkää?

Hereillä autossa matkustamisesta. Tylsää, sanoi menninkäinen! Nyt onkin tullut eteen se tosiasia, että turvakaukalo onkin vaihdettava turvaistuimeen tässä pikku hiljaa. Toivottavasti lisätila auttaisi edes hieman asiaa. Olemme yrittäneet opettaa menninkäistä matkustamaan myös yksinään takapenkillä, mutta lopputulos on sama, kun istuisi vieressä ja viihdyttäisi, eli kiukuttelua. Pitkillä matkoilla hän usein alku räyhän jälkeen kuitenkin rauhoittuu, ainakin joksikin aikaa. Menninkäinen ei edelleenkään tykkää pukemisesta, eikä myöskään turhanpäiväisestä makoilusta. Turhanpäiväinen sylissä pötköttelykin on melko out. Myös odottaminen tuottaa tuskaa nykyään. Yllättävän hyvin hän kuitenkin uskoo kieltoja, vaikkei meillä olekaan kovin montaa totaalikiellettyä asiaa. Esimerkiksi koiran ruoka- ja vesikipot saavat olla rauhassa lattialla, samoin ruukkukasvit. Tietokoneet ja puhelimet on kuitenkin yritettävä räplätä aina tilaisuuden tullen.

Näihin sanoihin on hyvä lähteä ottamaan vastaan viimeistä kuukautta vauvana ja pian toivottaa tervetulleeksi taapero. Joulun odotus on jo alkanut. Diy kalenteri viritelty. Meillä roikkuu joulupussukat ikkunalla ja pussukoihin on kirjoitettu 24 erilaista, lyhyttä joululorua. Uuden asunnon avaimet saatiin tänään ja huomenna alkaa vimmattu remontointi. Tuskin pääsemme jouluksi kotiin, mutta yrittänyttä ei laiteta😊 Joululahjat on ostettu ja ensimmäiset pikkujoulut on vietetty. Kiirettä piisaa myös koulurintamalla, niin kuin tyypillistä. Kaiholla muistelen äitiyslomaa, kun sai vaan olla ja touhottaa vauvan kanssa miettimättä juuri mitään muuta. Mutta sitten taas muistan, että kuitenkin rakastan tavoitteita ja uusia asioita. Ja kohtahan on joululomakin😊 Nyt vaan toivotaan paljon lunta ja pikkuisen pakkasta, niin on kiva puuhailla touhutyttösen kanssa uudella takapihalla. Kiireestä huolimatta elämä on tällä hetkellä iso <3

Mitä kuuluu kesäkunto? -Uudenvuodenlupaus

11 kuukautta synnytyksestä koitti päivä, jolloin vedin ensimmäistä kertaa ennen raskautta käyttämäni farkut jalkaan. Joo, hieman purista...