Tässä odotusaikana varmasti monikin kipuilee sen asian
kanssa, kuinka voi tarjota parhaan mahdollisen elämän omalle lapselleen.
Siihen ei loppujen lopuksi mielestäni tarvita kovinkaan
paljoa. Oikeastaan asia on kovin yksinkertainen. Lapsi tarvitsee rakastavan ja
hänen tarpeensa huomioivan, turvallisen kodin ja huoltajan. Tämä ei tarkoita
sitä, etteikö vauva tarvitsisi joitain tiettyjä välineitä ja mm. vaatteita,
mutta näiden asioiden vaikkapa hinta tai määrä, ei välttämättä ratkaise sitä,
kuka on paras vanhempi lapselleen. Myös riittävä ravinnonsaanti on totta kai
aivan ensiarvoisen tärkeää. Ja muutoinkin perushoidosta on huolehdittava.
Perushoito ei kuitenkaan yksinään riitä, on tarjottava myös
läsnäoloa. Mutta rakastava ja tarpeet huomioonottava ympäristö ei myöskään
tarkoita rajatonta rakkautta. Rakkaus ei myöskään tarkoita sitä, etteikö joskus
saisi suututtaa tai etteikö oma lapsi saisi tuntua maailman vaikeimmalta
tyypiltä.
Parasta alkua ei määrittele maallinen mammona tai kuinka
hieno koti tai auto on. Tai onko vaikkapa autoa ollenkaan. Katto pään päällä nyt
on aika oleellinen asia, mutta se voi olla iso tai pieni, kunhan on toimiva. Sinulla
voi olla paljon rahaa tai vähän rahaa, mutta olet silti mahdollisesti yhtä hyvä
vanhempi. Yleisesti ottaen itseensä ja elämäänsä tyytyväisen ihmisen on
helpompi jakaa hyvää eteenpäin.
Parhaan mahdollisen alun tarjoaa mielestäni se, että yrittää
rakentaa toimivan kiintymys- ja vuorovaikutussuhteen oman vauvansa kanssa. Joten parhaan
mahdollisen vanhemmuuden saavuttamiseen ulkoiset tekijät liittyvätkin kovin vähän.
Hyvään tai huonoon vanhemmuuteen ei automaattisesti vaikuta
ikä, ulkonäkö, taustat, status, uskonto, kulttuuri tai etnisyys. Uskon että
jokainen pystyy olemaan hyvä vanhempi omalla tavallaan. Toisilla se tulee
luonnollisemmin kuin toisilla, mutta jokainen voi vähintäänkin oppia. Ja
sitähän se hyvä vanhemmuus myöskin on, oppimista. Ei kaikkea voi, eikä kuulukaan
tietää tai osata etukäteen.
Kliseistä ehkä, mutta ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa olla hyvä
vanhempi, vaan tapoja on monia. Vinkkejä toki satelee ovista ja ikkunoista.
Välillä informaatiotulva vaan humisee päässä, mutta on muistettava, että
maalaisjärki kaikessa ja se mikä jollain yhdellä toimii, ei välttämättä toimi
toisella. Vinkkien kuuntelussa on sekin hyvä puoli, että sieltä voi poimia ne parhaimmat ja omaan perheeseen sopivammat käytänteet käyttöön ja jättää muut omaan arvoonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti