Ajatuksia imetyksestä

Tuleva imetys on mietityttänyt itseäni paljon. Haluaisin kyllä kovasti imettää, mutta entä jos se ei syystä tai toisesta onnistu tai en osaa sitä. Olen lukenut kahdenlaisia kokemuksia imetyksen alkumetreistä. Niitä, että sairaalahenkilökunta on kovasti kannustanut, opettanut ja auttanut alkuun. Mutta valitettavasti myös niitä, että synnyttäjä on kokenut jääneensä yksin imetysasian kanssa.

Mikä siinä sitten jännittää?

No ainakin se, että miltä se sitten tuntuu? Kutittaako se, sattuuko vai mitä siinä tapahtuu. Pelkään myös pitäväni imetystä ällöttävänä. En ole koskaan esimerkiksi arvostanut miehiä, jotka ovat liian kiinnostuneita rinnoista. Ihan kiva, jos niiden olemassaolo huomioidaan, mutta liika intoilu inhottaa itseäni. Nyt sitten pitäisi olla monta kuukautta jollekin lähinnä rinnat. Noh, ehkä oma vauva nyt on sentään ihan täysin eri asia kuin mies. Eikä imetys tietenkään ole mitään seksuaalista toimintaa, joten onhan se siinäkin mielessä täysin eri asia.

Tietenkin myös mietityttää se, että mitä jos sitä maitoa ei tule. No sittenhän sitä ei tule ja korvikkeet on keksitty. Mutta saako se oloni tuntumaan epäonnistuneelta? Vai olenko helpottunut? En tiedä, eiväthän kaikki äidit imetä, eikä imetyksen nyt pitäisikään olla mikään äitiyden mittari. Mieluummin korvike, kuin se, että vauva näkee nälkää. Luulen kuitenkin, että olisin pettynyt.

Toinen mietteissä ollut asia. Ostanko imetysvaatteita, vai en. Muutama imetystoppi kirppikseltä on tarttunut matkaan, mutta jotain pitkähihaistakin olisi kiva käyttää. Seilasin suomalaisia nettikauppoja taas vain todetakseni, että mallisto on naurettavan suppea ja sitä mitä on jäljellä, on joko todella suuria kokoja tai naurettavan kallista. Niinpä käännyin tekemään ostoksia http://purpless.co.uk/en/ ja tilasin pari imetyshupparia briteistä. Btw, tilaus tuli muuten ihan extranopeasti, nopeammin kuin monesta kotimaisesta verkkokaupasta!