DIY: Vauvan torkkupeitto ja muita kuulumisia

Jotta odottaminen sujuisi nopeammin, päätin taas kyhäillä jotain vauvalle. Jokunen vuosi takaperin tein intopiukassa isoäidin neliöitä (ohje mm. täältä). Näitä kertyikin nopeasti kassillinen, mutta sitten innostus lopahti ja isoäidin neliöt jäivät käyttämättöminä lojumaan.

Nyt päätin yhdistellä neliöt ja tehdä näistä vauvalle torkkupeiton.😊

Mitä muuta raskauteen kuuluu? No ei oikeastaan uutta auringon alla.

Yksiö sen kun pysyy vallattuna. Laskettuaikakin oli ja meni. Toisaalta se oli kivakin asia, sillä nyt ei ole enää mitään tiettyä päivämäärää, mitä odotella. Olenkin pyrkinyt täyttämään päivät touhuilla, menoilla ja ihmisillä, jotta mahdollinen synnytyksen käynnistymisen ajatteleminen pysyisi taka-alalla.

Näin joulun alla ei ole vaikeaa keksiä tekemistä. Hassua, että vielä pari viikkoa sitten arvoin, teenkö joulua kotiin vai en.  Niin paljon kuitenkin alkoi jännittämään jouluruoan väliin jääminen, että tein ensimmäistä kertaa elämässäni kotiin jouluruoat. Ja nam, olipas hyvää😊 Vaikka toki toivonkin, että jatkossakin pääsemme vielä valmiiseen pöytään muutaman vuoden ajan, ennen kuin vanhempamme luovuttavat vetovastuuta eteenpäin.

Isimies oli toivonut synnytyksen käynnistymistä viime yölle, jotta hänen ei tarvitsisi mennä tänään hammaslääkäriin. Mutta ylläripylläri vauva on taas vain tuhahdellut esitetyille toivomuksille. Minä puolestani toivon, että hän on ainakin kaksi päivää vielä mahassa, sillä kammoksun ajatusta joulusta laitoksella. Vaikkakin olen kuullut vain positiivisia kokemuksia sairaalajouluista.

Pyhien jälkeen olisikin sitten vuorossa tämän raskauden ihan varmasti viimeinen neuvola pallomahana. Sieltä sitten lähdetään lähete kourassa yliaikaiskontrolliin ja keskustelemaan synnytyksen käynnistämisestä.  Ihan viimeistään vuoden vaihteen jälkeen sitten pitäisi olla nyytti sylissä.

Olen jo alkanut henkisesti valmistautumaan käynnistykseen. Voin edelleen uskomattoman hyvin. Urheilu maittaa ja jaksan helposti puuhailla koko päivän. Liikunnan tehostamisen myötä olen myös nukkunut paljon paremmin, kuin pitkään aikaan. Siinä missä toiset kärvistelevät loppuajan kipujen, tuskien ja supistuksien kanssa, itse porskutan eteenpäin elinvoimaisena ja terveenä, ilman synnytystä ennakoivia merkkejä.  Silti neuvolasta sanottiin jälleen kerran, että se ei silti tarkoita sitä, ettenkö voisi synnyttää vaikka huomenna. Katsotaan kuinka käy😊 Malttamattomuus on ainoa oireeni, mutta odottamisen tuskakin on pikku hiljaa kallistunut lannistumisen puolelle😊 Kaksi yötä jouluun, jännittävää!