Koska synnytystä ei näy, ei kuulu, olen jo alkanut toivomaan, että se tapahtuisi joulun jälkeen. Joulu on itselleni tärkeä perinnejuhla isimiehen perheen kesken ja viettäisin sen mielelläni muualla kuin sairaalassa yksinäni. Tai siis vauvan kanssa. Toki olin haaveillut siitä, kuinka pääsen vihdoin syömään graavilohta ja muita kalaherkkuja sekä ahmimaan homejuustolla kuorrutettuja pipareita. Ehkä jopa nauttimaan lasillisen punaviiniä, mutta eihän nämä asiat aina mene niin kuin itse suunnittelee ja se on vain hyväksyttävä.
Niinpä tässä lämpimikseni voin jatkaa kirjoittelua. Raskaudesta ei juuri enää ole kerrottavaa, muuta kuin että se näyttää olevan ja pysyvän sitkeästi kaikesta yrittämisestä huolimatta. Siksipä kerron nyt jotain itsestäni.
FAKTA NRO 1. Olen hieman perfektionisti. Neuvolan ikätasotestissä
aikoinaan todettiin, että minulla tulee olemaan hankaluuksia, mikäli en yllä
täydellisyyteen. Kaunistelematta sanoen, tulen itkemään mikäli en saa kymppiä kokeesta.
Ihan näin mustavalkoiseksi ei
onneksi maailmankuvastani koskaan rakentunut, sillä en todellakaan ole ollut
mikään kympin oppilas, vaikkakaan ei kouluni huonosti ole mennyt. Mikäli olen
ollut valmis panostamaan koulunkäyntiin (aina en ole ollut), olen pärjännyt
kohtuullisen hyvin.
Mutta totta on, että olen itseäni
kohtaan todella vaativa, enkä pidä epäonnistumisista. Toivottavasti oma lapseni
ei peri minulta aivan näin jyrkkää piirrettä itseensä, vaikka toivonkin hänen
menestyvän elämässään ja panostavan koulutukseensa.
FAKTA NRO 2. Eilen tuli adlibrikseltä tilaamani joululahja
vauvalle. Minä olen ollut pienestä saakka aivan totaalinen muumihullu! Ollessani itse pieni, muumit olivat lempiohjelmani. Voi sitä itkun määrää, jos
joltain viikolta jäi muumien jakso näkemättä. Onneksi nykyään on netti ja monet
muut palvelut, niin ettei lapseni ole näin sidottu johonkin tiettyyn kellonaikaan
tulevaan ohjelmaan.
Tietysti tässä kohtaa äitinä olen vakaasti päättänyt, että lapsellani
ei turhaa ruutuaikaa tule olemaan, mutta todellisuudessa saattaa koittaa se
päivä, jolloin juhlistan henkilöitä, jotka ovat keksineet telkkarin, tietokoneen,
internetin ja lastenohjelmat😊
Joka tapauksessa, nyt viihtyy
äitikin iltasatuja lukien.
FAKTA NRO 3. Rakastin Nalle Puhin Ihaa aasia. Keräilin niitä
teini-ikäisenä ja niitä onkin kertynyt itselleni vaikuttavan kokoinen kokoelma.
Nämä eivät kuitenkaan asu kotonani, vaan lapsuuden kodissani. Äitini on
hamstraaja pahimmasta päästä, eikä hän heitä ikinä mitään pois. Tämä koskee
myös lasten leluja.
Nyt toki olen asiasta ihan
tyytyväinen, sillä tulen tulevaisuudessa saamaan sieltä monet lapsen lelut
aivan ilmaiseksi.
Katselin Ihaa aasi -kokoelmaani
ja mietin, mikä niistä sopisi lapseni unikaveriksi. Aluksi ei olisi tehnyt
mieli antaa niistä ensimmäistäkään, koska ne ovat niin täydellisessä kunnossa
säilyneet ja säilytetyt. Lopulta kuitenkin nielaisin itsekkyyteni ja valitsin
lempi-Ihaani unikaveriksi vauvalle.
FAKTA NRO 4. Pienenä unelma-ammattini oli bussikuski, valokuvaaja
tai kirjailija. Mikään näistä en kuitenkaan ole. Ja tälläkin hetkellä pohdiskelen
vakavasti uran vaihtoa.
Ongelmani on, että olen liian
wanna be. Haluaisin olla isona yhtä ja toista. Eilen saatoin haluta olla
maanviljelijä, tänään astronautti ja huomenna näyttelijä. Totuus siis taitaa
edelleenkin olla se, etten kolmenkympin paremmallakaan puolella aivan tiedä,
mitä haluan olla isona.
Toivottavasti oma lapseni ei koe
samaa ammatinvalintatuskaa kuin minä. Kuitenkaan minulla ei ole koskaan ollut
vaikeuksia löytää tai viihtyä työssäni, vaikkei se olisi ollutkaan
unelma-ammattini. Kun teen työtä, olen motivoitunut tekemään sitä, oli se
sitten mitä tahansa. Silti kannustan mielelläni ihmisiä tavoittelemaan
unelmiaan, niin minäkin tekisin, jos tietäisin mihin tähtäisin.
FAKTA NRO 5. Luonto on itselleni yksi tärkeä elementti. Liikunnan,
käsitöiden ja itseni kehittämisen lisäksi harrastan perhokalastusta😊
tätä ei moni uskoisi. Kaikista harrastuksista juuri se, miksi?! Koska siinä
yhdistyy moni asia. Se on yhteistä tekemistä isimiehen kanssa, se on luonnossa
samoilua, rentoutumista ja mielen lepuuttamista. (Se on myös hitosti hyttysiä, vesisadetta, välillä jopa jäätävää palelemista, kastumista ja pääosin tyhjänpaiskontaa, eli turha yrittää romantisoida asiaa liiaksi, vaikka nautinkin siitä). Mutta toivon, että omasta lapsestani
kasvaisi luonnonläheinen ja ympäristöä kunnioittava kansalainen. Omat
harrastuksensa hän saa silti valita itse😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti