Neuvolasta terveisiä

Kolmekuukautis neuvola on takana. Piikit tuli molempiin reisiin ja niin tuli iso itkukin. En tiedä kummalta tuli isompi, äidiltä vai tyttäreltä😊 Onneksi lohdutteluilla saatiin nopeasti asia unohtumaan ja lopuksi vielä vähän hymyiltiin neuvolan kivalle tädillekin.

Pikku menninkäisellä kaikki hyvin ja kasvaa omalla käyrällään. Refleksit alkavat olla kadonneet ja valmiudet kääntymiseen olemassa. Ehkä hetkenä minä hyvänsä. Kääntymistä jo harjoiteltiinkin kovasti, kunnes löydettiin omat kädet. Ne ovatkin nyt erittäin mielenkiintoiset ulokkeet. Niillä tartutaan asioihin ja viedään asiat suuhun. Vau! Ja miten kivaa on kun äiti kehuu, kuinka taitava tyttö sitä onkaan!

Kuolaaminen on ollut jo jonkin aikaa ihan mieletöntä. Mutta yhtään hammasta ei onneksi vielä näy! Toivottavasti ei vielä hetkeen tulekaan. Vaikka kohtahan tässä ollaan jo siinä pisteessä, että tissimaidon rinnalle aletaan maistelemaan muutakin ruokaa. Hui, miten tämä aika meneekään näin nopeaan?

Piikeistä ei seurannut mitään sivuoireita, ei kuumetta eikä mitään, vaikka suppoja oli varmuuden vuoksi ostettu kotiin. Toiset tosin sanovat liuoksen toimivan paremmin kuin suppojen. Joka tapauksessa emme tarvinneet kumpaakaan. Rota -rokotteesta tuli taas kovasti ilmavaivoja. Ja sitä ei yhtään edesauta asia, että pikku menninkäinen on niitä vauvoja, jotka tykkäävät kakata mieluiten kerran viikossa, toisinaan jopa harvemmin.

Tähän vaivaan ollaan käytetty mallasuutetta, mutta sitä joutuu käyttämään monta päivää putkeen. Nyt otsin testiin duphalac ulostuslääkettä, mutta eipä sekään autuaaksi tee. Useamman päivän sitäkin saa antaa. Lisäksi uutin luumuista ja keitetystä vedestä pienet maistiaishuikat vauvalle. Rintaruokituilla vauvoillahan on yhtä normaalia olla kakkimatta reilu viikko, kuin kakkia monta kertaa päivässä. Silti yli viikon kakkaamattomuus alkaa vaikuttamaan meillä jo huomattavasti käytökseen sekä etenkin yöunien laatuun.

Tuttipullon käyttöä pumpatulla maidolla olemme kovasti opetelleet, koska menninkäinen päätti alkaa hylkimään tuttipulloja. Tarvitsemme kuitenkin aika ajoin lastenhoitoapua, joten pullon käyttö on välttämätöntä. Tehotreenien ansiosta se on alkanut taas sujumaan. Tytöstä on niin hauskaa, kun voi myös itse pitää pullosta kiinni.

Onpas hän oppinut myös uuden taidonkin. Nimittäin vierastamisen. Isimies sai siitä ensimmäiset maistiaiset palattuaan viikonloppua viettämään. Ensimmäisenä iltana tyttö huusi kuin raivohullu isimiehelle. Tästä tuli tietenkin paha mieli meille kaikille, vaikka asia tietysti täysin luonnollista onkin. Onneksi muut päivät sujuivat normaaliin tapaan.

Ensi viikonloppuna pitäisi olla koko viikonloppu ensimmäistä kertaa poissa kotoa. Jännittää. Miten sitä osaa pakata kaikki oikeat tarvikkeet mukaan ja mitenköhän kaikki asiat sujuvat jossakin muualla? Vaikuttaako se yöuniin tai muuhun käytökseen? Se jää nähtäväksi😊