Millainen hän on? Äitin rakas. Utelias (erittäin), tarkkaavainen ja
taitava käyttämään käsiään. Varsinainen hymytyttö, varsinkin aamuisin.
Varsinainen aamuihminen😊 Itselläkin karisee unihiekat silmistä, kun
nostaa pinnasängystä iloisesti uudelle päivälle hymyilevän pikku ihmisen.
Temperamenttia löytyy tarvittaessa ja osaa ilmaista tahtoaan. Myös äänijänteitä on alettu testailemaan uusilla tavoilla. Riemuissaan kiljutaan kaikille, äidille, makuuhuoneen tapetille, leikkimatolla köllöttävälle Minni-hiirelle, aivan kaikelle. Ehkä
alan pian kulkea kuulosuojaimet korvilla? Myös pärisyttäminen on tosi pop. Sitä
tehdään niin että kuola ja räkä roiskuu😊
Uusia taitoja harjoitellaan
kovasti. Varsinkin nyt kun omat kädet ja niiden toiminta on tullut riittävän
tutuksi, voi alkaa harjoittelemaan muutakin, kuten kääntymistä😊
Ai että sitä hermojen menetyksen määrää, kun ei homma vielä suju. Myös ääneen
nauraa hekotetaan, se on niin suloista. Hauskinta on, kun äiti pussailee
jalkapohjia ensin hitaasti, sitten nopeampaa ja lopulta niin täysiä, että koko
tyttö heiluu.
4 kuukauden hulinat ovat myös
rantautuneet meidän talouteen. Yöhulinoista voi lukea enemmän täältä. Meillä se tarkoittaa sitä, että kun menninkäinen jää iltasadun jälkeen klo 20
nukahtamaan sänkyynsä, hän saattaa heräillä 2-4 kertaan tunnin välein
itkeskelemään, niin että häntä on hyssyteltävä ja autettava takaisin uneen. Tätä voi jatkua parin tunnin ajan. Myös yösyöttö kertoja on ollut nyt enemmän. Nyt jopa kaksi tai kolme. Mutta kaikki tietysti tuntuu paljolta sen jälkeen, kun niitä oli niin pitkään nolla tai yksi. Kai nämä sitten ovat niitä ns.
vaiheita, joita tämä vauvavuosi on pullollaan😊 Vaihe, vaihe, vaihe… Yhtä vaiheesta toiseen
kulkemista😊 Eilen viimeiseen pariin viikkoon oli taas oikein mukava yö. Ei yhtään iltakitinää ja vain yksi syöttö. Tuli kyllä tarpeeseen, varsnkin kun nukahtaminen yösyöttöjen välissä on minulle välillä erittäin vaikeaa.
Mistä menninkäinen pitää? Hymyilevät ihmiset, ai että miten ihanaa yhä
vieläkin. Huomio ja seurustelu on kaikkein parasta maailmassa. Lukeminen,
ihanaa kuunnella äidin ääntä. Kaikki leikit missä ensin tehdään jotain
hitaasti, sitten kovempaa ja lopulta täysiä. Ja kaikki leikit missä hytkytään. Myös
toiset vauvat ovat alkaneet kiinnostamaan. Aikaisemmin hän ei lotkauttanut
juuri korvaansa toisten lasten äänille, mutta nyt ne ovat niin kiinnostavia,
ettei malta edes syödä rauhassa. Olemmekin alkaneet käymään vauvakahvilassa,
muskarissa ja muualla missä vain voi toisiin vauvoihin törmäillä.
Mitä menninkäinen inhoaa? Pukeminen. Vaippasiltaan olisi kaikkein kivointa.
Myös ulkovaatteiden pukeminen aiheuttaa usein närkästystä. Jos pipo menee
silmille, ei hyvä, sitten tulee huuto! Väsymys, kitinästä huomaa milloin on
aika siirtyä unille ja silloin kannattaa toimia välittömästi. Myös jos asiat
eivät suju juuri sillä ripeydellä ja niin kuin pieni menninkäinen sen haluaa
tapahtuvan, on palaute useimmiten melko välitön. Esimerkiksi auton seisottaminen punaisissa valoissa on aivan myrkkyä, ellei menninkäinen ole ehtinyt nukahtamaan.
Päivät vierivät eteenpäin hurjan
nopeata vauhtia. On välillä vaikea pysyä perässä pienen lapsen kasvun vauhdissa.
Oma mieli vasta alkaa hyväksymään, että se pieni vastasyntynyt tuhisia on
poissa. Siitä ruttuisesta ruipelosta on kasvanut iloinen, touhukas, kaunis ja
tarmokas pikkuneiti 4 kuukautta. Uusia taitoja harjoitellessa parissa
päivässäkin saattaa tapahtua aivan mielettömästi. Tämä herättää ristiriitaisia
tunteita. Toisaalta on aivan innoissaan ja hihkuu, kannustaa ja kehuu toista. Toisaalta
silmänurkat kostuvat ajatuksesta, että taas hän on jo hieman isompi.
Sitten ei muuta kuin hyvää vappua! Taas pääsee esittelemään lapselleen uuden perinteen. Ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti