”Maailmalla kulkiessa miettii
monta kertaa, eipä taivaankannen alla äidille oo vertaa”.
Äitienpäivä. Päivä, jonka
pelkäsin, ettei ehkä koskaan tulisi. Tuntuu aivan mahtavalta! Minä olen äiti!
Tänään, paitsi että muistan omaa äitiäni ja isimiehen äitiä ja äidinäitiä, myös
minua muistetaan! Tärkeää ei itselleni ole aineellinen muistaminen. Ihana
yhdessäolo ja vaikkapa pieni retki keväiseen metsään, siinä kaikki mitä
kaipaan. Ehkä myös isimieheltä taas aamu, jolloin minä saan nukkua pitkään ja
viikonlopun aikana pari tuntia omaa aikaa vaikkapa liikunnan parissa😊
Anoppilassa käymme perinteisellä äitienpäivä päivällisellä ja sinne
kokoontuukin useamman sukupolven äidit samaan kasaan. Ilmakin on kuin morsian!
Kevät on edennyt hurjaa vauhtia.
Kaikki vapaa-aika, mitä vauvalta liikenee, menee lähinnä pääsykoekirjojen
parissa. Univelka, imetysaivot ja ajan puute eivät kyllä taida lukeutua vahvuuksiksi. Mutta eihän se mitään voi antaa, ellei yritäkään😊
Ihanaa kuitenkin, että parin viikon sisällä pääsykoerumba on ohitse ja saa
keskittyä kevääseen.
Kevät on mieleisintä vuodenaikaani, kun kaikki tuntuu
syntyvän uudelleen. Lehdet ja kukat puhkeavat kukintoon, ensimmäiset kohmeen
vapauttamat kimalaiset pöristelevät tokkuraisina menemään ja linnut sirkuttavat soidinpuuhissaan.
Hyvää äitienpäivää kaikki äidit,
äidinäidit, äidinäidinäidit ja niin edelleen <3. On ihanaa olla äiti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti