Matkustaminen vauvan kanssa -uhka vai mahdollisuus?

Pidin kotimaan matkailua puoli vuotiaan vauvan kanssa enemmänkin uhkana kuin mahdollisuutena, vaikka vaihtoehtoja punnitessani kallistuin kuitenkin siihen, että haluan yrittää. Isimies ei edelleenkään tiedä saako lomaa vai ei, joten Lapin vieroitusoireisiin oli pakko pakata kimpsut ja kampsut sekä vauva autoon, ja suunnata kohti pohjoista. Btw, kotimaanmatkailua suosittelen erittäin lämmöllä ihan joka ikiselle! Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, koska Suomi on iso (pitkä) maa, mistä löytyy vaikka mitä ihmeteltävää ja tekemistä moneen makuun!

Kotioloissa olemme menninkäisen kanssa melkoisen liikkuvaa sorttia. Käymme vauvatapaamisissa, jumpassa, vauvasirkuksessa, kyläilemme, käymme rannalla, lenkillä, kahvilassa, markkinoilla ja mitä näitä nyt on, joten tiedän jo jonkinlaisesta kokemuksesta, että oma vauvani on melkoisen sopeutuvaista sorttia 😊 Hän nauttii puuhastelusta ja tarkkailee uteliaana ympäristöään. Uudet asiat eivät juuri hänen mieltänsä paina, päinvastoin. Vaikka toki kaiken hyörinän vastapainona on välillä mukavaa viettää koko päivä kotona, kölliä pitkään ja nauttia siitä, että ei tarvitse tehdä yhtään mitään.

Kuitenkin reilu tuhat kilometriä kuulosti äkkiseltään aika pitkältä matkalta matkustaa vauvan kanssa kaksistaan. Näin jo silmissäni, kuinka pysähdyn tien varteen joka viides minuutti rauhoittelemaan kiljuvaa vauvaa. Lempilauseeni; pessimisti ei pety! tuli kuitenkin taas todistettua toimivaksi. Automatka sujui aivan yli odotuksien! Suoritimme sen kahden yöpymisen taktiikalla, jolloin pisimmäksi ajomatkaksi tuli karvan alle 500 kilometriä. Voin rehellisesti sanoa, että ainoastaan yhden kerran tämän pitkän matkan aikana mietin, että olipas taas typerä ajatus lähteä! Niin hyvin tämä matka sujui!

Arkirutiinien orjana tietysti myös pohdin, mitenköhän käy kaikkien päiväunien ja jaksaako menninkäinen puuhailla kanssani päivisin? Vai ajammeko vain tuhat kilometriä pohjoisemmaksi, toteuttamaan kellon tarkkaa arkeamme😊 Tai toisaalta karjuukohan menninkäinen väsyneenä ja tyytymättömänä koko reissun. Tämäkin pelko osoittautui turhaksi. Menninkäinen oli elementissään. Hyväntuulisena niin kuin aina. Valmiina seikkailuun. Manducassa äidin askelten keinunnassa oli hyvä nukkua aina tarvittaessa ja muutoin siitä pystyi tarkkailemaan nähtävyyksiä. On meillä olemassa myös kantorinkkakin, mutta sen käytölle neuvolassa annettiin lupa vasta, kun menninkäinen osaa itsenäisesti istua. Eli ei vielä. Mutta manducallakin pärjäsi oikein loistavasti. Se toimi myös erinomaisesti yksin reissatessa! Erinomainen väline, että sai pidettyä kädet vapaana tavaran kantamiseen ja muuhun toimintaan. Menninkäinen ei vaan yhtään tykkää manducaan asettamisesta tai siitä pois ottamisesta. Mutta kyydissä hän onneksi viihtyy.

Olin myös stressannut hyttysiä ja mäkäräisiä. Mutta tämä vuosi on taas säiden puolesta ollut melkoisen erikoinen. Kai kuivuus ja kuumuus on vaikuttanut niidenkin määrään, sillä hyttysiä ja mäkäräisiä oli aivan todella vähän. Paarmoja taas sitäkin enemmän. Toki sitä vauvan kanssa tietenkin hieman miettii, että minkälaisiin paikkoihin sitä lähtee. En ehkä lähde samalla tavalla samoilemaan, mitä yksinäni tekisin😊 Toisekseen telttailuun pienen vauvan kanssa en taida olla vielä valmis, vaikka ei kai sekään mikään täysi mahdottomuus olisi😊 Omina kriteereinä tekemiselle oli, että selviän siitä päivän aikana ja saan annettua ruokaa säännöllisesti.

Teki äärimmäisen hyvää viettää viikko poissa kotoa. Poissa tutusta arjesta. Poissa pyykki- tai tiskivuoren, imurin tai hellan vierestä. Oli ihanaa keskittyä vaan olemiseen. Tuntui, että ehti viettämään niin paljon enemmän aikaa menninkäisen kanssa. Oli ihana herätä tunturimaisemassa, ottaa menninkäinen kainaloon ja heräillä täysin kiireettömästi. Tehdä aamujooga terassilla hiljaisuudesta nauttien. Vetää keuhkot täyteen raitista ilmaa ja samoilla pienen tyttäreni kanssa tunturilla (hikoille sairaasti, koska helle). Käydä kylpylässä plutimassa. Ihastella poroja ja kastella varpaat järvessä. Nauttia helteestä! Ja illalla menninkäisen mentyä nukkumaan palkita itseni lasillisella kylmää valkoviiniä, koska loma! 😊  

Mutta loman jälkeen on myös aina yhtä ihanaa palata kotiin. Tuttuihin rutiineihin ja velvollisuuksiin. Niin ihanaa kun olikin viettää viikko äititytär aikaa, on yhtä ihanaa siirtää viikonloppuna vastuu isimiehelle, suoristaa tukka ja lähteä viettämään aikuisteniltaa. Mutta summasummaarum, matkustaminen vauvan kanssa, ehdottomasti jatkoon! Oli äärimmäisen positiivinen yllätys kuinka hyvin kaikki sujui! Tilasimmekin nyt menninkäiselle passin ja harkitsemme ulkomaanmatkaa vielä tässä, ennen kuin hän kasvaa niihin mittapuihin, että joutuu koko ajan perässä juoksemaan. Mutta nyt helteestä nauttimaan. Tänä kesänä ei ole tarvinnut ulkomaanmatkoista haaveilla, riittävän trooppista muutenkin! Jouduimme jo lähtemään omasta kodistamme hellepakoon anoppilaan, koska kotona on vaan kerta kaikkiaan aivan liian kuuma! Ihanaa kesää!