Menninkäinen 7 kuukautta

Millainen hän on? Ihana, helppo, aurinkoinen ja sopeutuvainen ovat oikein kuvaavia adjektiiveja. Jos hänellä on kaikki hyvin, kuiva vaippa, maha täynnä, unta säännöllisesti ja riittävästi, hän on juuri edellä mainitun kaltainen. Toki meilläkin vierailee känkkäränkkä aina toisinaan. Temperamenttia ja omaa tahtoakin löytyy, paikoitellen paljonkin. Nyt eletään vaihetta, jolloin näköpiiristä häviäminen on sama asia kuin kokonaan katoaminen. Kesken omien leikkiensäkin hän huomaa, jos vaikka katoan nurkan taakse, vessaan tai kaapinoven taa ja aloittaa kutsuhuudon. Ja siinä samassa huuto loppuu ja leikki jatkuu, kun tulee esille😊 Sitä oikein toivoo, että lähtisi jo liikkeelle, että hän pääsisi perään. Mutta taas toisaalta. Vielä minun ei tarvitse juosta koko ajan perässä kieltämässä koskemasta joka paikkaan😊 Akselin ympäri pyörimällä, keinumalla, heilumalla, räpiköimällä, kurottamalla tai peruuttamalla menninkäinen pääsee tällä hetkellä sinne, minne hän haluaakin päästä.

Mistä hän pitää?

Kesästä. Heinäkuussa olemme olleet enemmän muualla kuin kotona. Viikon verran olimme Lapissa ja kaksi viikkoa on vierähtänyt mummilassa. Kotona on liian kuuma! Mummilassa on kivaa. Saa nyhtää nurmelta neliapiloita, leikkiä hiekkalaatikossa, keinua äidin kanssa riippumatossa, kylpeä ulkona ja touhottaa omia vauva-asioita. Toisia vauvojakin ollaan treffailtu oikein urakalla, monta kertaa viikossa. Ne ovat kivoja, samoin kuin kaikki ihmiset. Muutamissa juhlissakin ollaan käyty ja niin kivaa päästä ihmisten syliin ja naureskella niille. Isimiehen veljelle kylläkin pitää vähän huutaa. Mutta tämä vain reiluuden nimissä. Heidänkin lapsensa huusivat kurkut suorina isimiehelle😊 Syöminen on aivan lempipuuhaa. Sitä tehdäänkin viidesti päivässä. Pääasiassa sosein, vaikka sormiruokakin uppoaa suhteellisen sujuvasti.

Mistä hän ei pidä?

Vaipanvaihto on nykyään yhtä sirkusta. Toinen ei millään haluaisi pysyä paikoillaan. Yhtä tavalla pukeminen on haastavaa, mutta siitä hän ei oikein koskaan ole liikaa perustanut. Varsinkin käsien hihaan laittaminen on kamalaa. Turvavöiden kiinnittämisestä pitää nostaa meteli. Joka ikinen kerta! Eikä hän myöskään pidä tissin syömisestä hälinässä, eikä tissin tyrkyttämisestä. Silloin hän puree. Parempi vaan antaa aivan lapsen tahtiin.  Hän ei myöskään välitä yhdessä sängyssä köllöttelystä. Tässä kuussa olisi ollut hyviä mahdollisuuksia, mutta menninkäisen viesti on selvä. Köllötys on TYLSÄÄ!

Nykyään imetän enää keskimäärin viisi tai kuusi kertaa päivässä. Nekin kerrat ovat melkoisen tehokkaita. Kukapa olisi meidän tissimaratoonarista joskus uskonut😊 Mutta muuta ruokaa menee hyvin. Niinpä vieroitimme yön syömisen pois. Ei sillä, eihän menninkäinen muutoinkaan syönyt kuin kerran yössä, mutta selkeästi senkin vain tavan takia. Vieroitus kävi erittäin kivuttomasti, vaikka muuhun oltiin varauduttu. Nyt on kyllä ollut niin luksusta, kun toinen on nukkunut yöt läpeensä. Olinkin jo unohtanut, miltä levännyt mieli tuntuu. Olin niin tottunut (väsynyt) siihen, että joka ikinen yö oli tuomittu siihen, että jään imetyksen jälkeen pyörimään sänkyyn ilman unta. Vaikka turha tässä on tähän tuudittautua, kyllähän ne seuraavat vaiheet siellä nurkan takana varmasti kolkuttelevat ja sitten taas valvotaan😊 Siihen saakka on otettava kaikki ilo irti tästä!