Tässä eräs ilta puhuimme taas toisesta vauvasta. Olemme siis
avoimesti ja yhteisellä linjalla (olleet siitä saakka, kun annoimme viimein
ensimmäiselle lapselle luvan saapua) siitä, että toivoisimme saavamme kaksi
lasta. Tietenkään ei voi tietää saammeko enää lapsia, jos emme, niin onneksi on
tämä yksi maailman rakkain olento ja sekin riittää.
Myös lapsien ikäerosta on puhuttu. Emme ole enää nuoria,
emme vanhojakaan, mutta kolmenkympin rajapyykin ylittäneitä kumminkin. Emme
halua, että lapsilla olisi kamalan pitkää ikäeroa, jotta heistä olisi
toisilleen leikkikaverit, mutta emme myöskään ikämme puolesta halua odottaa
kauaa, sillä huomaamme iän mukana hiipivän mukavuudenhaluisuuden. Jos emme tee
toista pian, emme todennäköisesti tekisi sitä ollenkaan. Olemme ajatelleet,
että alamme yrittämään toista lasta, kun menninkäinen on täyttänyt vuoden. Jos
sattuisi käymään niin, että raskautuisi nopeasti, olisi lapsilla silti melkein
kahden vuoden ikäero. Ensimmäinen ei olisi ihan pikkuinen, mutta ei isokaan.
Kivasti kahden vuoden uhmaan sitten vielä vauva😊 Ja sitten taas toisaalta, jos raskautuminen
kestää, niin meillä on sitten hetki aikaa yrittää rauhassa ennen kuin
luovutamme.
Uudesta vauvasta puhuttaessa huomaan tutun epäröinnin
hiipivän mieleeni. Samanlaista puntarointia oli, kun ensimmäisen lapsen tekoa
pohdittiin. Olenko valmis? Haluan vai haluanko sittenkään? Entä minä? Entä muu perhe? Nyt menninkäinen on niin mukavassa vaiheessa (vaikka hän olikin
aivan hurmaava pikkuvauvakin), että osaa kiivetä syliin, halata ja vuorovaikuttaa kanssamme kovasti.
Se on niin ihanaa. On mahtavaa kun hän ei ole enää ihan vauva, vaan hänen
kanssaan voi peuhata ja leikkiä jo erilaisempia leikkejä, kun ihan pikkuvauvan
kanssa. Hän myös nukkuu yönsä pääsääntöisesti hyvin.
Olenko hullu, kun haluan uudestaan repaleisia öitä,
yöimetystä, sohvannurkkaan sitoutumista, masuvaivoja, hammasistkuja ja vaiheita? No kyllä😊
Olenko hullu kun haluan synnyttää uudestaan, vaikka olinkin pettynyt omaan
synnytyssuoritukseeni ja se oli kamalampaa kun ikinä uskalsin ajatellakaan? No
kyllä, siitäkin selvittiin hengissä😊 Olenko hullu, että haluan lihota uudestaan
20 kiloa, vaikka olen juuri työllä ja tuskalla saanut selätettyä suurimman
osan? Jep😊 Olenko hullu kun haluan jäädä taas vauvan kanssa kotiin, vaikka juuri olen päässyt tavoittelemaan omia, uusia haasteita opiskelujen parissa? Olenko, olenko, olenko? Kyllä, kyllä ja Kyllä, unelma toisesta lapsesta kuitenkin
voittaa kaiken tämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti