Vauvahaaveita


Tässä eräs ilta puhuimme taas toisesta vauvasta. Olemme siis avoimesti ja yhteisellä linjalla (olleet siitä saakka, kun annoimme viimein ensimmäiselle lapselle luvan saapua) siitä, että toivoisimme saavamme kaksi lasta. Tietenkään ei voi tietää saammeko enää lapsia, jos emme, niin onneksi on tämä yksi maailman rakkain olento ja sekin riittää.

Myös lapsien ikäerosta on puhuttu. Emme ole enää nuoria, emme vanhojakaan, mutta kolmenkympin rajapyykin ylittäneitä kumminkin. Emme halua, että lapsilla olisi kamalan pitkää ikäeroa, jotta heistä olisi toisilleen leikkikaverit, mutta emme myöskään ikämme puolesta halua odottaa kauaa, sillä huomaamme iän mukana hiipivän mukavuudenhaluisuuden. Jos emme tee toista pian, emme todennäköisesti tekisi sitä ollenkaan. Olemme ajatelleet, että alamme yrittämään toista lasta, kun menninkäinen on täyttänyt vuoden. Jos sattuisi käymään niin, että raskautuisi nopeasti, olisi lapsilla silti melkein kahden vuoden ikäero. Ensimmäinen ei olisi ihan pikkuinen, mutta ei isokaan. Kivasti kahden vuoden uhmaan sitten vielä vauva😊 Ja sitten taas toisaalta, jos raskautuminen kestää, niin meillä on sitten hetki aikaa yrittää rauhassa ennen kuin luovutamme.

Uudesta vauvasta puhuttaessa huomaan tutun epäröinnin hiipivän mieleeni. Samanlaista puntarointia oli, kun ensimmäisen lapsen tekoa pohdittiin. Olenko valmis? Haluan vai haluanko sittenkään? Entä minä? Entä muu perhe? Nyt menninkäinen on niin mukavassa vaiheessa (vaikka hän olikin aivan hurmaava pikkuvauvakin), että osaa kiivetä syliin, halata ja vuorovaikuttaa kanssamme kovasti. Se on niin ihanaa. On mahtavaa kun hän ei ole enää ihan vauva, vaan hänen kanssaan voi peuhata ja leikkiä jo erilaisempia leikkejä, kun ihan pikkuvauvan kanssa. Hän myös nukkuu yönsä pääsääntöisesti hyvin.

Olenko hullu, kun haluan uudestaan repaleisia öitä, yöimetystä, sohvannurkkaan sitoutumista, masuvaivoja, hammasistkuja ja vaiheita? No kyllä😊 Olenko hullu kun haluan synnyttää uudestaan, vaikka olinkin pettynyt omaan synnytyssuoritukseeni ja se oli kamalampaa kun ikinä uskalsin ajatellakaan? No kyllä, siitäkin selvittiin hengissä😊 Olenko hullu, että haluan lihota uudestaan 20 kiloa, vaikka olen juuri työllä ja tuskalla saanut selätettyä suurimman osan? Jep😊 Olenko hullu kun haluan jäädä taas vauvan kanssa kotiin, vaikka juuri olen päässyt tavoittelemaan omia, uusia haasteita opiskelujen parissa? Olenko, olenko, olenko? Kyllä, kyllä ja Kyllä, unelma toisesta lapsesta kuitenkin voittaa kaiken tämän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Häähumua korona-arjen keskellä?

Pakko myöntää, että pariin viime kuukauteen häärintamalla ei ole tapahtunut juuri mitään. Onneksi kaiken ei tarvitse olla lukkoon lyötyä ...