Hupshei ja sinne meni taas yksi kuukausi. Kuukaudessa onkin
opittu jos jonkinlaista taitoa. Seisomaan nousemista tehdään kokoajan ja
kaikkialle. Ei tarvita kummoistakaan tukea, kun menninkäinen on jo punnertanut
itsensä seisomaan. Onneksi hän on melkoisen varoivainen, vaikka ei osaakaan
vielä täydellistä laskeutumistekniikkaa. Usein hän huutaa kutsuhuudon, kun
haluaa alas. Mutta tietenkään vahingoita ei olla vältytty. Pää on kolissut
muutamasti ja silmäkulma saatiin naarmuille pyykkikorin reunasta. Uhkarohkeus lisääntyy
päivä päivältä, harmillista vain että nopeammin kuin tasapaino. Sivuaskelia otetaan tukea vasten ja uskalletaan vaihtaa tuki vaikkapa tv-tasosta sohvanlaitaan heittämällä. Kävelytystä
saisi harrastaa vaikka maailman tappiin saakka, niin mukavaa puuhaa se
menninkäisen mielestä on. Myös taaperokärryä ollaan koitettu, mutta se on
toistaiseksi ehkä enemmän uhka kuin mahdollisuus.
Menninkäinen on myös oppinut taputtamaan. Pienen lapsen
taputus on niin suloista. Samoin vilkutus on mielestäni erittäin suloinen
taito. Ja lapsikin on aivan haltioissaan uusista taputus- ja vilkutustaidostaan. Myös
sormella osoittelu on opittu.
Menninkäisellä on viisi sanaa, joita hän osaa toistella.
Näitä ovat tyttö, äiti, kiitti, hei ja joo. Menninkäinen on alusta saakka ollut
kova testailemaan ääntään. Ja hän on kovaääninen (niin hyvässä kuin pahassa) ja
hölpöttelee ja jokeltelee paljon. Uusimpana on tullut sellainen marmatus, jos
hänestä vaikkapa tuntuu, että ruokapöydässä äiti ja isimies vaan keskustelevat
toisilleen, eivätkä hänelle, niin menninkäinen aloittaa kovaäänisen marmatuksen
takuuvarmasti.
Hampaita on tällä hetkellä 6 ja lisää on tulossa.
Lääkärissäkin ehdimme jo käydä, niin kivuliaaksi äityivät hammassäryt. Nyt on
lääkitys kunnossa ja muutama päivä mennyt taas paremmin. Kuolan määrä on aivan
älytön!
Lempiruoka on puuro ja kasvissosekeitto, mutta pääasiassa
menninkäinen on kyllä vielä toistaiseksi kaikkiruokainen ja hyvällä
ruokahalulla varustettu. Ruokavalio koostuu soseista ja sormiruoasta.
Sormiruokaillessa ei vaan ole aivan varma kummalla on enemmän maha täynnä,
menninkäisellä vai koiralla. Sillä mikäpäs olisi sen kivempaa kun napata nyrkki
täyteen ruokaa ja katsoa, kun se mäjähtää lattialle. Muutenkin viime päivinä sormiruokailu ei ole voinut vähempää kiinnostaa, vaikka aterioilla yritämmekin tarjota aina jotakin myös omin sormin syötävää.
Parhaimpia leikkejä tällä hetkellä on sirkustemput ja
laulut. Myös kirjojen lukeminen on hauskaa. Eniten kiinnostaa äitin ja
isimiehen tietokoneet, pleikkari, puhelimet, telkkarin kaukosäädin ja
pankkitunnukset. Menninkäisestä on myös kivaa pistää eri muotoisia ja värisiä
palikoita koriin ja ottaa taas pois. Huippuleluja on äitin värikkäät
muumilasinaluset. Pettymys on iso, kun jotakin ei saa tehdä. Mutta yllättävän
nopeasti menninkäinen jätti rauhaan erimerkiksi koiran vesi- ja ruokakipot,
vaikka yhden kerran ehtikin jakaa eväät koiran kanssa. Tunteita näytetään vuolaasti, niin pettymyksen tunteita, kuin rakkaudenosoituksia. Ihanaa kun toinen halailee paljon ja sanoo aina itsekin halatessaan "aaiii" kun rutistaa oikein kovaa.
10 kuukautisneuvolassakin kävimme painokontrollissa ja nyt
painon kehitys on taas ihan ok. Menninkäinen tuntuukin raskaammalta. Ei
tarvitse äitinkään paljon salille kohta lähteä😊 Että sellainen on ollut tämä kuukausi. Äitin
iso pieni tyttö<3 Oppinut niin hurjasti kaikenlaista! Kahden kuukauden kuluttua juhlitaankin jo 1 vuotiasta,
apua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti