Ostimme menninkäiselle unipussin jo ennen hänen syntymäänsä.
Talvivauva, varmasti kylmissään, ajattelimme. Tosiasiassa pidin tätä ostosta
täytenä turhakkeena näihin päiviin saakka. Kalliskin vielä.
Unipussi oli auttamatta aivan liian suuri vastasyntyneelle.
Ja oli muutoinkin helpompi kietaista viltistä vain löyhä kapalon tyylinen juttu
ympärille ja pistää pienokainen tuhisemaan omaan unipesäänsä. Viltti pysyikin
suhteellisen kivasti, koska vastasyntynyt ei vielä hirveästi liikuskellut.
Mutta nyt! Kun peitto ei todellakaan pysy vauhdikkaan
kymmenkuukautisen päällä, eikä esimerkiksi sukat jalassa, eikä
makuuhuoneessakaan viitsi unen laadun takaamiseksi pitää aivan päättömiä
lämpötiloja, muistin pussin uudestaan. Huikea ostos!
Nyt se on juuri sopiva. Ihanan pehmeä ja lämmin.
Mahdollistaa liikkumisen, jättää kädet vapaaksi, mutta kuitenkin hillitsee
suurimpia menohaluja. Ainakin jatkuva seisomaannouseminen rauhoittui
huomattavasti. Eikä aamuöisinkään ole taas herätty juttelemaan itsekseen. Liekö
heräsi huoneen viileyteen vai mihin. Tiedä näistä. Menninkäisestä on myös aivan
huippuhauskaa sujahtaa illalla pussukkaan. Hän tietää, että se on lähes
viimeinen toimenpide, ennen kun hän pääsee iltatissille, joka on ehkä päivän
paras hetki. Siitä hammaspyykki ja unilelun pöllyytys ja päivän asioiden
kertaus ja unta. Niin suloinen<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti