Kun lapsi unipussiin sujahti


Ostimme menninkäiselle unipussin jo ennen hänen syntymäänsä. Talvivauva, varmasti kylmissään, ajattelimme. Tosiasiassa pidin tätä ostosta täytenä turhakkeena näihin päiviin saakka. Kalliskin vielä.

Unipussi oli auttamatta aivan liian suuri vastasyntyneelle. Ja oli muutoinkin helpompi kietaista viltistä vain löyhä kapalon tyylinen juttu ympärille ja pistää pienokainen tuhisemaan omaan unipesäänsä. Viltti pysyikin suhteellisen kivasti, koska vastasyntynyt ei vielä hirveästi liikuskellut.

Mutta nyt! Kun peitto ei todellakaan pysy vauhdikkaan kymmenkuukautisen päällä, eikä esimerkiksi sukat jalassa, eikä makuuhuoneessakaan viitsi unen laadun takaamiseksi pitää aivan päättömiä lämpötiloja, muistin pussin uudestaan. Huikea ostos!

Nyt se on juuri sopiva. Ihanan pehmeä ja lämmin. Mahdollistaa liikkumisen, jättää kädet vapaaksi, mutta kuitenkin hillitsee suurimpia menohaluja. Ainakin jatkuva seisomaannouseminen rauhoittui huomattavasti. Eikä aamuöisinkään ole taas herätty juttelemaan itsekseen. Liekö heräsi huoneen viileyteen vai mihin. Tiedä näistä. Menninkäisestä on myös aivan huippuhauskaa sujahtaa illalla pussukkaan. Hän tietää, että se on lähes viimeinen toimenpide, ennen kun hän pääsee iltatissille, joka on ehkä päivän paras hetki. Siitä hammaspyykki ja unilelun pöllyytys ja päivän asioiden kertaus ja unta. Niin suloinen<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä kuuluu kesäkunto? -Uudenvuodenlupaus

11 kuukautta synnytyksestä koitti päivä, jolloin vedin ensimmäistä kertaa ennen raskautta käyttämäni farkut jalkaan. Joo, hieman purista...