Menninkäinen 11kk -kohta taapero!


Apua, onko minut teleportattu tulevaisuuteen tai jotakin? Voiko todella olla, että oma rakas vauvani on kuukauden kuluttua taapero? Mitä tässä pitäisi tehdä, itkeä vai nauraa? Ehkä molempia. Tehdä uusi vauva? Toisaalta on todella huippua, kun pikkuisesta avuttomasta kääröstä on kuoriutunut nauravainen, omatahtoinen, utelias, kova ääninen, nopea ja aivan huippu kiva pikku vintiö, toisaalta taas ajatus hirvittää ja pelottaa ja saa kaihon mielen.

Millainen hän on?

Nyt maaninen joka paikkaan seisomaan nousu on vaihtunut reippaisiin sivuaskeliin. Alas tulo on hiottu huippuunsa ja onnistuu nykyään useimmiten muutoin kuin takaraivo edellä. Toisinaan käy lipsahduksia, etenkin väsyneenä. Siitä on tälläkin hetkellä muisto toisessa poskessa, joka otti kosketusta vessan kaakelilattian kanssa. Kaikkialle kiivetään, minne vaan päästään ja taaperokärryillä on maailman hauskinta työnnellä äidin kahvakuulaa edes takaisin asuntoa. Polvi-istunta on vaihtunut ihan oikeaan istuma-asentoon ja tämä on tehnyt vauvasta yhä enemmän taaperon oloisen.

Onneksi menninkäinen on kuitenkin enimmäkseen rauhallinen ja varovainen tekijä, kuin suin päin syöksyjä. Siksi esimerkiksi emme ole tarvinneet juurikaan kypärää tai muita varotoimia. Menninkäinen on yleensä huutanut aina apua, kun on halunnut alas seisomasta, silloin kun ei itse osannut vielä laskeutua. Hän usein tuntuu laskelmoivan ja pohtivan tarkasti vaihtoehtojaan, eikä ota turhia riskejä. Poikkeus kuitenkin vahvistaa sääntöä, niin kuin aina 😊

Lempipuuhaa on laulaminen. Tämän hetken huippukappaleita ovat mm. pikkuiset kultakalat ja sen tahdissa leikkiminen. Myös tuiki tuiki tähtöstä hän yrittää leikkiä. Muskarissa kuitenkin laulamista enemmän kiinnostaa ulko-ovelle pyrkiminen (?)😊 Myös rytmimunat ja helistimet ovat äärihauskoja. Ja nuppipalapelit, etenkin yksi kissapalapeli. Ja kaiken maailman erilaisia palikoita on tutkittava tarkoin ja tungettava niitä kaikkiin mahdollisiin koloihin, läpiin ja laatikoihin.

Mistä hän ei tykkää?

Hereillä autossa matkustamisesta. Tylsää, sanoi menninkäinen! Nyt onkin tullut eteen se tosiasia, että turvakaukalo onkin vaihdettava turvaistuimeen tässä pikku hiljaa. Toivottavasti lisätila auttaisi edes hieman asiaa. Olemme yrittäneet opettaa menninkäistä matkustamaan myös yksinään takapenkillä, mutta lopputulos on sama, kun istuisi vieressä ja viihdyttäisi, eli kiukuttelua. Pitkillä matkoilla hän usein alku räyhän jälkeen kuitenkin rauhoittuu, ainakin joksikin aikaa. Menninkäinen ei edelleenkään tykkää pukemisesta, eikä myöskään turhanpäiväisestä makoilusta. Turhanpäiväinen sylissä pötköttelykin on melko out. Myös odottaminen tuottaa tuskaa nykyään. Yllättävän hyvin hän kuitenkin uskoo kieltoja, vaikkei meillä olekaan kovin montaa totaalikiellettyä asiaa. Esimerkiksi koiran ruoka- ja vesikipot saavat olla rauhassa lattialla, samoin ruukkukasvit. Tietokoneet ja puhelimet on kuitenkin yritettävä räplätä aina tilaisuuden tullen.

Näihin sanoihin on hyvä lähteä ottamaan vastaan viimeistä kuukautta vauvana ja pian toivottaa tervetulleeksi taapero. Joulun odotus on jo alkanut. Diy kalenteri viritelty. Meillä roikkuu joulupussukat ikkunalla ja pussukoihin on kirjoitettu 24 erilaista, lyhyttä joululorua. Uuden asunnon avaimet saatiin tänään ja huomenna alkaa vimmattu remontointi. Tuskin pääsemme jouluksi kotiin, mutta yrittänyttä ei laiteta😊 Joululahjat on ostettu ja ensimmäiset pikkujoulut on vietetty. Kiirettä piisaa myös koulurintamalla, niin kuin tyypillistä. Kaiholla muistelen äitiyslomaa, kun sai vaan olla ja touhottaa vauvan kanssa miettimättä juuri mitään muuta. Mutta sitten taas muistan, että kuitenkin rakastan tavoitteita ja uusia asioita. Ja kohtahan on joululomakin😊 Nyt vaan toivotaan paljon lunta ja pikkuisen pakkasta, niin on kiva puuhailla touhutyttösen kanssa uudella takapihalla. Kiireestä huolimatta elämä on tällä hetkellä iso <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Taapero ruokailee... Vai ruokaileeko?

Me olimme lähes viisi viikkoa anoppilassa evakossa, kun kotonamme remontoitiin kylpyhuonetta. Taustana lisään, että menninkäinen on ollu...