Apua, onko minut teleportattu tulevaisuuteen tai jotakin?
Voiko todella olla, että oma rakas vauvani on kuukauden kuluttua taapero? Mitä
tässä pitäisi tehdä, itkeä vai nauraa? Ehkä molempia. Tehdä uusi vauva?
Toisaalta on todella huippua, kun pikkuisesta avuttomasta kääröstä on
kuoriutunut nauravainen, omatahtoinen, utelias, kova ääninen, nopea ja aivan
huippu kiva pikku vintiö, toisaalta taas ajatus hirvittää ja pelottaa ja saa
kaihon mielen.
Millainen hän on?
Nyt maaninen joka paikkaan seisomaan nousu on vaihtunut
reippaisiin sivuaskeliin. Alas tulo on hiottu huippuunsa ja onnistuu nykyään
useimmiten muutoin kuin takaraivo edellä. Toisinaan käy lipsahduksia, etenkin
väsyneenä. Siitä on tälläkin hetkellä muisto toisessa poskessa, joka otti
kosketusta vessan kaakelilattian kanssa. Kaikkialle kiivetään, minne vaan
päästään ja taaperokärryillä on maailman hauskinta työnnellä äidin kahvakuulaa
edes takaisin asuntoa. Polvi-istunta on vaihtunut ihan oikeaan istuma-asentoon
ja tämä on tehnyt vauvasta yhä enemmän taaperon oloisen.
Onneksi menninkäinen on kuitenkin enimmäkseen rauhallinen ja
varovainen tekijä, kuin suin päin syöksyjä. Siksi esimerkiksi emme ole
tarvinneet juurikaan kypärää tai muita varotoimia. Menninkäinen on yleensä
huutanut aina apua, kun on halunnut alas seisomasta, silloin kun ei itse
osannut vielä laskeutua. Hän usein tuntuu laskelmoivan ja pohtivan tarkasti
vaihtoehtojaan, eikä ota turhia riskejä. Poikkeus kuitenkin vahvistaa sääntöä,
niin kuin aina 😊
Lempipuuhaa on laulaminen. Tämän hetken huippukappaleita
ovat mm. pikkuiset kultakalat ja sen tahdissa leikkiminen. Myös tuiki tuiki
tähtöstä hän yrittää leikkiä. Muskarissa kuitenkin laulamista enemmän
kiinnostaa ulko-ovelle pyrkiminen (?)😊 Myös rytmimunat ja helistimet ovat äärihauskoja.
Ja nuppipalapelit, etenkin yksi kissapalapeli. Ja kaiken maailman erilaisia
palikoita on tutkittava tarkoin ja tungettava niitä kaikkiin mahdollisiin
koloihin, läpiin ja laatikoihin.
Mistä hän ei tykkää?
Hereillä autossa matkustamisesta. Tylsää, sanoi
menninkäinen! Nyt onkin tullut eteen se tosiasia, että turvakaukalo onkin
vaihdettava turvaistuimeen tässä pikku hiljaa. Toivottavasti lisätila auttaisi
edes hieman asiaa. Olemme yrittäneet opettaa menninkäistä matkustamaan myös
yksinään takapenkillä, mutta lopputulos on sama, kun istuisi vieressä ja viihdyttäisi,
eli kiukuttelua. Pitkillä matkoilla hän usein alku räyhän jälkeen kuitenkin
rauhoittuu, ainakin joksikin aikaa. Menninkäinen ei edelleenkään tykkää
pukemisesta, eikä myöskään turhanpäiväisestä makoilusta. Turhanpäiväinen
sylissä pötköttelykin on melko out. Myös odottaminen tuottaa tuskaa nykyään.
Yllättävän hyvin hän kuitenkin uskoo kieltoja, vaikkei meillä olekaan kovin
montaa totaalikiellettyä asiaa. Esimerkiksi koiran ruoka- ja vesikipot saavat
olla rauhassa lattialla, samoin ruukkukasvit. Tietokoneet ja puhelimet on
kuitenkin yritettävä räplätä aina tilaisuuden tullen.
Näihin sanoihin on hyvä lähteä ottamaan vastaan viimeistä kuukautta
vauvana ja pian toivottaa tervetulleeksi taapero. Joulun odotus on jo alkanut. Diy
kalenteri viritelty. Meillä roikkuu joulupussukat ikkunalla ja pussukoihin on
kirjoitettu 24 erilaista, lyhyttä joululorua. Uuden asunnon avaimet saatiin
tänään ja huomenna alkaa vimmattu remontointi. Tuskin pääsemme jouluksi kotiin,
mutta yrittänyttä ei laiteta😊 Joululahjat on ostettu ja ensimmäiset
pikkujoulut on vietetty. Kiirettä piisaa myös koulurintamalla, niin kuin
tyypillistä. Kaiholla muistelen äitiyslomaa, kun sai vaan olla ja touhottaa
vauvan kanssa miettimättä juuri mitään muuta. Mutta sitten taas muistan, että
kuitenkin rakastan tavoitteita ja uusia asioita. Ja kohtahan on joululomakin😊
Nyt vaan toivotaan paljon lunta ja pikkuisen pakkasta, niin on kiva puuhailla
touhutyttösen kanssa uudella takapihalla. Kiireestä huolimatta elämä on tällä
hetkellä iso <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti