Vauvakuumeilua?!

Voi jehna! Nyt on tultu siihen tulokseen, kun ensimmäiset joulukuussa myöskin synnyttäneet tuttavani ovat ilmoitelleet uusista vauvauutisistaan. Olen itkeä vollottanut onnesta, vaikka monia näistä ihmisistä en ole koskaan edes henkilökohtaisesti tavannut. On se ihmeellinen asia, miten internetin vauvakeskustelupalstoilta tutuksi tulleet ihmiset ovat kuitenkin muodostuneet omalla tavallaan niin läheisiksi tämän yhteisen elämäntilanteen myötä, että voin rehellisesti sanoa itkeneeni onnesta heidän puolestaan. Olemme kuitenkin tehneet pitkän yhteisen taipaleen ensin läpi raskausajan ja nyt lähes ensimmäisen vauvavuoden.

Voin siis vain lämmöllä suositella Vaun keskustelupalstaa ihan jokaiselle, vaikka tästä aiheesta aina naureskellaankin. Itse olen tutustunut tätä kautta aivan huikeisiin tyyppeihin. Jakanut monia erittäin henkilökohtaisia asioita, joita en ehkä muuten olisi ikinä kehdannut jakaa, saanut apua ja tukea erilaisiin kysymyksiin, saanut vertaistukea ja saanut rauhassa hehkuttaa ensin omaa raskauttaan ja sittemmin omaa lastaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Näin ei ole tarvinnut potea huonoa omaatuntoa siitä, että tylsistyttäisi liveystävänsä, jotka eivät ole samassa elämäntilanteessa, iänikuisilla raskaus- ja vauvajutuilla, vaan pystyn heidän kanssaan sitten keskustelemaan sitten muita asioita😊

Viimeisimmän vauvauutisen jälkeen oma vauvakuume nosti toden teolla päätään. Olin jo jossain vaiheessa suunnitellut seuraavaa vauvaa aikaisintaan kesälle 2020. Näin tämä sopisi omiin muihin suunnitelmiini ja kuvioihini kaikista parhaiten. Mutta, koska elämä on elämää, niin kuin olen monesti joutunut todistamaan, se ei aina suju suunnitellusti. Vastoinkäymisiä, takaiskuja ja odottamattomia yllätyksiä (niin positiivisia kuin negatiivisiakin) tulee vastaan aina. Siksi tavallaan mietinkin, että haluanko sitten kuitenkaan odottaa niin pitkälle uutta tulokasta vai antaisiko sille sitten luvan vain tulla jo, jos on tullakseen? Koska eihän sitä voi tietää, että jos ei sitten vaikka tulisikaan. Tai jos siinä kestäisi taas yhtä kauan kuin ensimmäisessä raskautumisessani. Tai jos tulee taas tuulimunia tai keskenmenoja. Eihän yksi onnistunut raskaus tarkoita sitä, että kaikki raskaudet tämän jälkeen onnistuisivat. Äh, apua. Koska olen järjestelmällinen ja suunnitelmallinen henkilö, haluaisin tietenkin pystyä suunnittelemaan tämän alusta loppuun etukäteen ja itseäni parhaiten hyödyttävällä tavalla. Harmi vaan, ettei se taida todellakaan olla mahdollista. Pitäisikö siis vain antaa palaa ja katsoa mitä tapahtuu? Isimies ainakin on sitä mieltä😊