Mitä kuuluu kesäkunto?

Täytyy kyllä sanoa, että huhhuh, kyllä ne jotkut toiset vaan pääsevät helpolla, kun laihtuvat suurin piirtein pelkästä imettämisen ajattelemisesta. Niin paljon kuin itsekin olen imettänyt ja imetän edelleen, en ole tiputtanut touhulla grammaakaan. Aivan naurettavan sitkeässä ovat olleet kyllä nämä raskauskilot!

Kokonaissaldonihan oli noin +20kg, ehkä jopa rapiat, ihan viimeisinä hetkinä en tainnut käydä enää vaaálla. Sairaalaan jäi 8kg ja 12kg jäi komistamaan vartaloa. Tämähän tietenkin tarkoitti myös sitä, että eihän minulla ollut toivoakaan mahtua vaatteisiini, mutta toisaalta taas raskausvaatteet roikkuivat. Lähtöpainoni oli normaali, ehkä jopa enemmän hoikka, siksi olenkin ollut halukas jättämään itselleni muutaman kilon, en kuitenkaan 12kg! 2-3kg ei tekisi haittaa. Niinpä tein alkuvuodesta tavoitteen, että kesään mennessä se on -5kg.

Miten on mennyt? Olen liikkunut, liikkunut ja liikkunut! Osallistuin 8 kerran lantionpohjan treenikertaan, josta sai vinkkejä kotiin. Olen osallistunut 10 kerran mamijumppaan. Olen osallistunut 10 kerran bailamaman nettitreeni videoon, mitä olen uusintatallenteina tehnyt myös muulloinkin. Olen jumpannut kahvakuulalla ja lisäksi minulla on elävä 8kg punnus jonka kanssa tulee jumpattua, touhuttua ja leikittyä monta tuntia päivässä. Vauvauinnin jälkeen olen lähettänyt menninkäisen isänsä kanssa kotiin ja jäänyt itse uimaan ja vesijuoksemaan. Olen pitänyt autoni seisonnassa, jotta tulee mahdollisimman paljon hyötyliikuttua ja muutoinkin päivittäin käynyt useamman kilometrin vaunulenkillä.

Mitä tällä vaivalla sai aikaan? Tekisi mieli sanoa ei mitään, mutta silloin valehtelisin. Onhan vartaloni kiinteytynyt paljon ja muuttanut sitä kautta muotoaan. Älkääkä ymmärtäkö väärin, oikeastaan vartalo ei edes näytä ollenkaan niin pahalta, vaikka keskivartalolla onkin vielä uimarengas kesää ajatellen. Vatsarutistuksia en ole uskaltanut tehdä, sillä pelkään erkaumaa. Menninkäisen 4kk neuvolassa pyysin lähetettä äitiysfysioterapeutille, mutten edelleenkään ole saanut aikaa sinne. Ilmeisen paljon tuntuu sitten olevan ruuhkaa.

On tässä lähtenyt 4 kiloakin. Mutta liikunnasta se ei yksiään ole lähtenyt todellakaan. Pari kiloa lähti kun olin viikon verran todella kipeä ja seuraavat pari lähti sen jälkeen, kun tukkakin alkoi putoilemaan tuossa kuukausi takaperin. Tämä taitaa kertoa siis enemmänkin siitä, että pikku hiljaa hormonitoiminta alkaa palautumaan entiselleen. Edelleenkään ei kuitenkaan ole esimerkiksi menkkoja kuulunut. Niitä nyt ei tosin ole ikäväkään! Että nyt on sitten jäljellä +8kg. Seuraava tavoite on -5kg seuraavalle 5 kuukaudelle, eli lokakuun lopulle. Sitten olen tyytyväinen. Todennäköisesti saan juuri äherrettyä edelliset raskauskilot pois, kun seuraavia saa alkaa kerryttämään. Vaikka mistäpä sitä tietää, eihän sitä välttämättä enää edes raskaudu. Onneksi on sentään tuo yksi rakas pikkuinen, niin se asia olisi sitten ehkä helpompi hyväksyä.

Niin, että sellaista kesäkuntoa siis täällä😊 Vähän meni omat mielikuvat ristiin todellisuuden kanssa, kun kuvittelin että imettämällä vaan sulan takaisin vanhoihin mittoihini. Jepjep, mitä vielä. Mutta kunto on ainakin kohdillaan ja lantionpohjaa on ollut todella hyödyllistä treenata. Ennen raskautta en ollut käyttänyt suurin piirtein ajatustakaan lantiopohjanlihasten olemassaololle, vaikka urheilullinen olin ennen raskauttakin. Nyt vasta olen tajunnut, että nehän ne ovat kaiken a ja o. Koko korsetin perusta. Joten jollen mitään muuta saisi treenatuksi, niin niistä kyllä aion vastaisuudessakin pitää huolen!

Menninkäinen 5kk

Muistan sen hetken kun kotiuduimme sairaalasta pienen, hennon ja avuttoman mustatukkaisen peikkotytön kanssa. Hän oli niin valtavan pieni ja hauras. Mietin, miten me ikinä selviämme tästä? Miksei meillä kotona ole punaista nappia, jota soittamalla ihana kätilö tai hoitaja tulee meitä auttamaan? Mutta niin me vain olemme selvinneet jo viisi kokonaista kuukautta. Ja hyvin on mennyt, mutta menkööt.

Neljän kuukauden hulinoiden kohdalla oli ensimmäinen todella rankan tuntuinen vaihe, kun öisin tehtiin paljon muuta kuin nukuttiin. Enkä valehtele hetkeäkään, kun väitän, että kävin iltaisin lähes kymmenen kertaa hyssyttämässä, tuudittamassa ja sylittämässä ennen kuin hän nukahti. Satunnaisia hemulointeja lukuun ottamatta yöt sujuvat taas kivasti. Päiväunet ovat seuraava murhe, koska ne ovat yleensä nukuttu parvekkeella vaunuissa. Nyt ulkona on ollut aivan liian kuuma parvekeunille. Täytyy olla luova😊 Jotenkin siitäkin on selvinnyt. Nyt eteen on tulossa uusia levottomia öitä, kun hampaita on alettu tekemään oikein toden teolla. Voi kuinka helpolla sitä pääsisikään, jos ne kaikki vaan tulisivat kerralla, mutta eihän se tietenkään niin mene.

Vaunukoppa alkaa olemaan melko taputeltu juttu ja ratasosa on otettava pian käyttöön. Pikkuinen peikontyttö viihtyy vaunukopassa juuri sen hetken kun nukkuu, muutoin vaunukoppa on tyhmä. Eihän sieltä näe mitään! Ja hän haluaa nähdä. Utelias lapseni, maailma odottaa sinua. Lenkillä olen joutunut kantamaan myös Manducan mukana, jotta loppulenkki ei menisi vain huutaessa. Johan sitä kanssa kävelijätkin ihmettelevät, että miten se koppa vain huutaa😊 Mutta karu fakta on, että eihän sitä ilman kantoreppua jaksa pitkiä matkoja sylissäkään kanniskella!

Kiinteitä ollaan syöty nyt noin kuukauden verran soseina. Maistelussa ovat olleet yleisemmät vihannekset, marjat sekä muutamia hedelmiä. Toistaiseksi mikään ei ole aiheuttanut juuri mitään ongelmia. Ja ensimmäinen kiinteä kakka, olipas hassua. Kyllä pepun pesu on nyt niin paljon helpompaa, kun potti ei räjähdä enää vain kerran puolessa toista viikossa. Silloin sitä löysää maitokakkaa oli kaikkialla! Pian sitten kokeillaan miten aamu ja iltapuuro maittaa😊 Sormiruokailuakin voisi hetkisen kuluttua alkaa harkitsemaan, kun valmiudet tuosta vielä kehittyvät. Sitten pitäisi hankkia myös syöttötuoli. Eräs ystäväni on onneksi luvannut antaa heidän vanhan syöttötuolinsa meille.

Millainen hän on? Iloinen ja tyytyväinen suurimman osan aikaa. Nyt hampaita tehdessään kiukuttelee jonkin verran enemmän. Taitava. Hän on ottanut valtavan kehitysspurtin kuluneen kuukauden aikana. Hän on venynyt pituutta ja painoa ja alkanut kääntyilemään, kierimään ja liikkuu myös mahallaan napansa ympäri ja selällään hinuttamalla itseään eteenpäin. Hän on tarkkaavainen ja näppärä käyttämään käsiään. Leluvuoresta hän osaa valita juuri sen lelun, minkä haluaa ja lelujen käsittely on muuttunut näppäräksi. Hän osaa olla myös äkkipikainen ja temperamenttinen, mikä taitaa olla äidiltä perintöä. Jos asiat eivät suju heti hänen toivomallaan tavalla, hermot palavat välittömästi. Välillä ei voi kuin nauraa, kun toinen ärisee itsekseen, kun ei pääse liikkeelle tai jokin muu asia ottaa ankarasti aivoon. Hänestä on tullut myös melkoinen tättähäärä. Ja kaikki asiat pitää rapsutella sormilla ja varpailla ja muutoinkin kaikenlainen kikkailu tuntuu olevan hänen tavaramerkkinsä😊 Tätä harrastetaan myös silloin, kun väsyttää, mutta ei huvittaisi alkaa nukkumaaan.

Mistä hän pitää? Siitä kun lennätetään vauvaa suorilla käsillä ja äidin hymyilevä naama saa kuolaa päälleen. Koirasta. Sen liikehdintä saa aikaan naurua ja nyrkeillä on kiva nyhtää helposti irtoavaa talvikarvaa. Toisista vauvoista. Ne ovat niin mielenkiintoisia. Jos ei ole tarjolla toisia vauvoja, myös oma peilikuva käy. Äidistä ja isistä ja siitä, että he yrittävät tehdä kaikkensa, että jokainen päivä olisi enemmän tai vähemmän kiva päivä😊

Mitä hän inhoaa? Tuttia. Edelleenkään ei ole tutista kaveriksi. Nyt sitä tosin voi käyttää järsintään helpottamaan kutiavia ikeniä. Tylsyyttä. Lelut viihdyttävät aikansa, mutta varsinkin kun selällään oleminen on taputeltu ja mahallaan ei pääse eteenpäin, käy aika lattialla melko nopeasti tylsäksi. Vaunukoppaa, se on vauvoille, en tykkää! Manducaan asettamista. Se saa aina aikaan kuulon vievän vastustushuudon, mutta kun reppuun on päästy, niin sitten on jo ihan kivaa.

Ihanaa kun kesä on täällä, mutta myös pieni haikeus käväisi mielen päällä. Ihmeellistä, kun pääsykokeet ovat ohi eikä tarvitse lukea. Päivässä on yhtäkkiä hirveästi enemmän aikaa. Myös se on haikeaa, että kaikki harrastukset ovat yksitellen jäämässä kesätauolle. Onneksi harrastusten myötä on tullut tutustuttua toisiin vauvoihin ja äiteihin, joten voi kesälläkin treffailla niin, että meidänkin neitokainen pääsee näkemään ikäisiään naperoita. Ja lomaa isimiehen lomaa odotan jo kovasti! Nyt viiden kuukauden jälkeen huomaa, että vauvakupla alkaa pikkuhiljaa murenemaan. Jos ennen haikailin jatkuvasti vastasyntyneen pikku tuhisiani perään ja jopa haaveilin hulluuksissani heti perään seuraavasta, koska ensimmäinen kasvaa niin äkkiä, niin nyt sitä osaa nauttia tästä hetkestä. Siitä, että on vielä vain yksi lapsi. Siitä, että voi antaa hänelle jakamattoman huomionsa. Seurata mielenkiinnolla kuinka hän päivä päivältä kehittyy taitavammaksi ja oppii uutta. Enää ei ole niin kiire seuraavalla vauvalla, miksi olisi, kun minullahan on jo vauva. Välillä se vain meinaa unohtua, kun tästä tättähäärästä on jo tullut niin äidin iso, pieni tyttö <3

Kesä äidin yllätti

Kesälomakuukausia arpoessa toukokuu on jo monena vuotena osoittautunut yhdeksi parhaimmista kuukausista. Niin tänäkin vuonna (tähän saakka), vaikkakin lähemmäs +30 asteen lämpölukemat ovat itselleni hieman liikaa.

Minulla on jo tekemistä itseni suojaamiseksi auringolta. Olen maailman huonoin käyttämään aurinkolaseja ja aurinkorasvaa, vaikka inhoan silmien siristelyä ja palan helposti. Inhoan myös hillitöntä hikoilua, pelkään syöpää ja tylsistyn nopeasti itseni grillaamiseen. Siksi paras keinoni suojautua vammoilta on pysytellä varjossa tai sisällä. Mutta muistutukseksi, myös varjossa saa uv-säteilyitä, joskaan ei tosin yhtä paljon kuin täydessä paahteessa.

No miten sitten suojata pientä vauvaa uv-kuormalta? Tärkein on, ettei altista pientä lasta liialliselle paahteelle ja suoralle auringolle tolkuttomia aikoja, eikä anna pienen ihon kärventyä. Pienille vauvoille kun ei juurikaan suositella käytettävän aurinkorasvaa, vaan iho olisi hyvä suojata vaattein. Tämä siksi, ettei pientä ihoa altistettaisi turhalle kemikaalikuormalle (tähän perustuu myös vauvojen pesu pelkällä vedellä ja muun turhan rasvojen läträilyn välttely). Entä kun jokainen vaatekappale tuntuu olevan liikaa, eikä sitä päivästä toiseen voi vain sisälläkään kökkiä? Eihän aurinko toki ole vain pahasta, saammehan siitä myös tärkeää d-vitamiinia😊

Tästä linkistä voi lukea oleellisen auringon palvonnasta mahdollisimman turvallisesti. Vaunuihin saa myös lisävarusteina hankittua uv-suojallisia vaunu- ja ratasverhoja. Ja itse ostin Lifesta tällaista fysikaalista aurinkorasvaa, joka mainostaa olevansa suunnattu myös imeväisikäisille ja jonka teho perustuu täysin luonnollisista mineraalifilttereistä. Perustelen käyttöni satunnaiskuormituksella. Mieluummin käytän aurinkorasvaa, kuin poltan vauvan ihoa, mikäli en ole varma pystynkö muuten suojaamaan häntä riittävän tehokkaasti auringolta.

Nyt ei muuta kuin nauttimaan (läkähtymään)!

Hyvää äitienpäivää!

”Maailmalla kulkiessa miettii monta kertaa, eipä taivaankannen alla äidille oo vertaa”.

Äitienpäivä. Päivä, jonka pelkäsin, ettei ehkä koskaan tulisi. Tuntuu aivan mahtavalta! Minä olen äiti! Tänään, paitsi että muistan omaa äitiäni ja isimiehen äitiä ja äidinäitiä, myös minua muistetaan! Tärkeää ei itselleni ole aineellinen muistaminen. Ihana yhdessäolo ja vaikkapa pieni retki keväiseen metsään, siinä kaikki mitä kaipaan. Ehkä myös isimieheltä taas aamu, jolloin minä saan nukkua pitkään ja viikonlopun aikana pari tuntia omaa aikaa vaikkapa liikunnan parissa😊 Anoppilassa käymme perinteisellä äitienpäivä päivällisellä ja sinne kokoontuukin useamman sukupolven äidit samaan kasaan. Ilmakin on kuin morsian!

Kevät on edennyt hurjaa vauhtia. Kaikki vapaa-aika, mitä vauvalta liikenee, menee lähinnä pääsykoekirjojen parissa. Univelka, imetysaivot ja ajan puute eivät kyllä taida lukeutua vahvuuksiksi. Mutta eihän se mitään voi antaa, ellei yritäkään😊 Ihanaa kuitenkin, että parin viikon sisällä pääsykoerumba on ohitse ja saa keskittyä kevääseen.

Kevät on mieleisintä vuodenaikaani, kun kaikki tuntuu syntyvän uudelleen. Lehdet ja kukat puhkeavat kukintoon, ensimmäiset kohmeen vapauttamat kimalaiset pöristelevät tokkuraisina menemään ja linnut sirkuttavat soidinpuuhissaan.

Hyvää äitienpäivää kaikki äidit, äidinäidit, äidinäidinäidit ja niin edelleen <3. On ihanaa olla äiti!

Kiinteiden ruokien aloittaminen

Kiinteiden ruokien maistatusta suositellaan aloitettavan 4-6kk iässä. On olemassa ihan järkeenkäyvän oloista tutkimustietoa siitä, että maistattaminen ennen 6 kuukauden ikää on saattanut vähentää allergeeneja. Toisaalta, monet puhuvat myös 6 kuukauden täysimetyksen puolesta.

Kiinteiden aloitus ei suinkaan tarkoita, että nyt loppui tissin syöminen ja kertarysäytyksellä vaihdetaan äidinmaito ihmisten ruokaan. Ei, kiinteisiin tutustuminen aloitetaan maistattamalla ja pikku hiljaa annoskokoa kasvatetaan. Äidinmaito tai korvike on vauvan ensisijainen ravinnonlähde aina jopa vuoden ikään saakka. Ja WHO suosittaa imettämään jopa 2 vuotiaaksi saakka.

Kiinteän ruuan tarjoamisen äärellä on taas pieni ensikertalaisäiti hämillään. Tarjolla on jos jonkinmoista tyyliä tehdä tämä asia. Tämä on myös keskustelun aihe mihin ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä sitä ja asia saattaa tuoda äitipiireissä mielipiteitä laidasta laitaan. Itselleni on yhdentekevää miten kukakin tämän asian hoitaa ja milloin. Minua kiinnostaa vain se, kuinka itse asian hoidan.

Meillä kiinteiden maistattaminen aloitettiin hieman neljän kuukauden merkkipaalun jälkeen. Ensin olin miettinyt täysimetystä puolen vuoden ikään. Neuvolastakin sanottiin, ettei minulla ole kiirettä asian suhteen, mikäli niin koen, sillä pikkuinen kasvaa hyvin rintamaidollakin. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, koska pikku menninkäisen vatsantoiminta on kovin hitaan puoleista, noin kerran puoleentoista viikkoon. Toivon kovin kiinteiden aloituksen vaikuttavan tähän lisäävästi. Näin se onkin tehnyt. Nyt hän voi kakkailla jopa kolmesti viikossa😊 Tämä puolestaan helpottaa yöunia, sillä yölliset vatsanväänteet ovat jääneet vähemmälle.

Toinen asia mihin toivoin muutosta, oli yösyöttöjen määrä. Sehän oli ihan aluksi jopa nollassa. Siitä on kuitenkin pikku hiljaa menty runsaampaan suuntaan ja neljän kuukauden hulinoiden yhteydessä tuntui, etten juuri muuta yöllä tehnytkään kuin imettänyt tai muutoin hyssytellyt levotonta lasta. Tietenkään tämä ei pidä paikkaansa. Mutta kun nollan kerran jälkeen kertoja olikin kolme tai neljä tai viisi, tuntui se valtavalta. Vaikka maisteluannokset ovatkin pieniä, niin yösyötöt ovat taas vähentyneet yhteen tai joskus kahteen kertaan. Toki voihan olla, että pahimmat hulinatkin ovat jo historiaa.

Meillä maistellaan kolmesti päivässä. Lounaalla ja päivällisellä juures- tai vihannessosetta ja iltapalalla hedelmää (tällä hetkellä neuvolan suosituksesta luumua tai päärynää, jotka perinteisesti liitetään parempaan vatsantoimintaan). Soseet olen tehnyt itse äidinmaitoon jatkaen ja maistellaan aina muutama päivä yhtä ennen kuin vaihdetaan seuraavaan. Näin pysyy perässä, jos jostakin tulee oireita. Ostin myös silikonimuotteja, joissa on juuri sopivan kokoisia pieniä maisteluannoksia, jotta voi tehdä kerralla enemmän sosetta ja laittaa näin valmiita maisteluannoksia pakkaseen. Kätevää! Suosittelen. Ja ellei sitten ole ruoanlaittoihmisiä, niin kaupasta saa valmiina. Nykypäivänä valmisruoissakin on tarjolla jos jonkin sorttista ja luomua ja muuta. Itse tykkään muutoinkin tehdä ruokaa, niin tämä menee tässä samalla. Lisäksi näin ainakin tiedän, ettei ruoassa ole turhia lisäaineita.

Pikku menninkäinen olikin jo muutenkin ollut erittäin kiinnostunut meidän aikuisten syömätouhuista, joten tämä kiinteiden aloitus tuli meillä ihan oikeaan kohtaan. Erilaiset herkut ovatkin maistuneet hänelle hyvin. Kyllähän tämä näin aluksi tuo enemmän vaivaa, kuin täysimetys, mutta joskushan se kuitenkin olisi edessä. Säännöllinen ruokarytmi tuo taas lisää rutiineja arkeen ja tekee arjesta lapsellekin ennustettavampaa.

Suosittelen myös tutustumaan Outi Väisäsen samasta padasta: huippu hyvää kotiruokaa vauvalle ja itsellesi -kirjaan sekä Marjut Ollilan simppeliä sormiruokailua -kirjaan. Paljon on kyllä erilaista tietoa lapsen ruokailua koskien. Vielä muistutuksena, kaikkea ei kannata lukea, kuin piru raamattua. Jokaiselle perheelle löytyy oma tapansa toteuttaa tämä. Meillä se on yksi osa sieltä, toinen täältä, kolmas tuolta, sitten sekoitetaan ja ravistetaan ja katsotaan mitä tapahtuu😊 Pääasia on, että lapsi tutustuu monipuolisesti erilaisiin ruoka-aineisiin ja oppii syömään säännöllisesti, terveellisesti ja sopivasti.

Maailman parhaat kuppikakut?

Tässä onkin ollut varsinainen DIY kausi. Olen vihdoinkin taas tehnyt käsitöitä, koska kerrankin siihen on taas ollut aikaa, menninkäisen opittua nukkumaan päiväunia😊 Lisäksi on ollut jos jonkinmoista menoa ja meininkiä, missä olemme pikku neidin kanssa juosseet.

Tämä hulabaloo onkin sitten kostautunut huonoissa yöunissa. Kokeilla ottaa muutama päivä taas hieman rauhallisemmin ja katsoa onko sillä positiivisia vaikutuksia öiden kulkuun. Ei silti mitään siltä pois, etteikö olisi ollut ihanaa nähdä ystäviä ja olla aktiivinen.

Nyt paljastan syntisen hyvän kuppikakkureseptin, jota testasin erään ystävän vauvakutsuille. Valkosuklaamufinssit Kannattaa kokeilla!

Amnanmmnam!!!! 😊