Äidin ensimmäinen viikko opiskelijana

Ensimmäinen viikko opiskelijana on nostattanut pintaan ristiriitaisia tunteita.

Toisaalta on ollut kivaa, kun on ollut koko viikon täysin omaa tekemistä. Ei sillä, kotiäidin elämäni oli hyvinkin aktiivista aikaa, eikä tylsyyteen hukkunut silloinkaan. Toisaalta takaraivossa piiskaa ajoittainen p*ska mutsi fiilis, joka soimaa itseä siitä, ettei ole vauvan kanssa kotona.

Yhtä kaikki, menninkäisen viikko on mennyt loistavasti ja lähipiirille iso kiitos siitä, että hänen päivänsä ovat olleet huippuja, vaikka maanantaina koulusta palasikin hormonihuuruista kärsivä äidin kuvajainen, joka hetken jo harkitsi koko homman kesken jättämistä😊 Yllättävän koville otti hoidon aloittaminen, vaikkei mistään kunnallisesta tai yksityisestä vieraista hoitajista olekaan kysymys. Ja vaikka isovanhemmat ovatkin olleet alusta asti paljon menninkäisen elämässä ja isona apuna arkipäiväyksinhuoltajuuteni keskellä.

Viikon vieriessä loppua kohden oma olotilakin alkoi helpottamaan ja pystyin rentoutumaan. Toki koulun aloitus on tuntunut tuoneen myös kiireen tuntua arkeen, kun kotitöille ja muille asioille on vähemmän aikaa. Koko viikon onkin tullut kaaduttua uupuneena sängynpohjalle ja vaivuttua uneen suurin piirtein ennen kuin pää on ehtinyt tyynyä koskettamaan. Että sillä tavalla kyllä arjen hallintaa tulee vielä paljon kehittää, ettei vuoden loppuun mennessä ole aivan burnoutin partaalla.

Kaiken väsymyksen keskellä kuitenkin ehdin huomata, että syksy saapuu ja pihlajien lehdet ovat alkaneet punertamaan. Ihanaa, syksy on itselleni mieluista vuodenaikaa. Rakastan värejä ja sitä, että saa kaivaa villasukat esille. Arjen hektisyyttä on ihana paeta syksyiseen metsään menninkäinen repussa ja tutkia yhdessä sammalmättäitä, syödä marjoja ja etsiä sieniä. Hyvää syksyä <3