Menninkäinen 2 kuukautta

Niin vierähti jo toinenkin kuukausi. Liian nopeasti, jos minulta kysytään. Tiessään on se pehmeä, ruttuinen vastasyntynyt ja tilalla on sosiaalinen, uusia asioita päivittäin opetteleva vauva. Olemme ottaneet isimiehen kanssa tavaksi, että teemme kuukausipäivänä perheen kesken jotain kivaa ja käymme kakkukahvilla😊 Namnam, vaikka omat linjani huutavat kyllä kakkujen syönnin vähentämisen puolesta, mikäli haluan minkääänlaiseen kesäkuntoon😊

Pieni menninkäinen on kasvanut paljon. Pari kiloa syntymäpainosta ja useita senttejä. Pienimpiä vaatteita on pakattu jo kiertoon. Todella nopeasti ne käyvätkin pieniksi. Mekin saimme niin paljon ihania vaatteita, ettemme ole ehtineet kunnolla kaikkia edes käyttämään. Olen myös huomannut, että erimerkkiset vaatteet ovat hyvin paljon eri kokoisia, vaikka kokolappu olisikin sama. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota, etteivät ihanat vaatteet jää täysin käyttämättömiksi. Nyt kaivelimme pienimmät 62cm vaatteet käyttöön ja puolestaan pakkasimme pois pienimmät 56cm vaatteet. Me ainakin olemme olleet kaikkien käytettyjen vaatteiden ja lelujen hautausmaa, kun ihmiset haluavat lahjoittaa vanhat vauvatavaransa kiertoon😊 Vaikka arvostankin kierrätystä, välillä kuitenkin tuntuu raskaalta, kun tavaraa vyöryy kynnyksen yli kassi toisensa perään. Olen kyllä yrittänyt näistä surutta laittaa osan jatkamaan matkaa muihin osoitteisiin.

Pikku menninkäinen on tätä nykyä varsinainen hymytyttö. Ihaninta on, kun aamuisin herätessään hän on niin hyvällä tuulella. Hän hymyilee joka aamu ensimmäisenä, kun hänelle toivottaa hyvää huomenta ja nostaa kelarasiasta syliin. Hän on muutenkin kova likka juttelemaan. Suu käy lähes taukoamatta, eikä hän paljon välitä kenelle asiansa kertoo. Se voi olla pehmokaveri, ihminen, bonanaama, makuuhuoneen tapetti tai vessan kaakelit, kaikki käy! Ostamani musiikkia soittava leikkimatto on ollut myös kova hitti. Siellä vierähtää tovi jos toinenkin höpötellessä ja leikkiessä😊

Menninkäinen tykkää kun hänelle lauletaan. Youtube ja spotify soivatkin meillä usein. Parasta on, kun äiti laulaa mukana (vielä, eiköhän tämä asia tule korjaantumaan iän myötä, kun tajuaa, ettei äidillä ole oikeasti lauluääntä😊). Kaikkien muidenkin äänten kuuntelu on kivaa, varsinkin toisten lasten äänten kuuntelu. Siksi esimerkiksi luenkin hänelle kirjaa ääneen. Kirjana on syntymäpäivälahjaksi saamani Idiootit Ympärilläni. Sama kai se mitä sitä lukee, kun sisällön merkitys on hänelle kuitenkin täyttä hepreaa. Tärkeintä on että hän kuulee äidinkieltään😊 Myöhemmin sitten luemme kuvakirjoja ja lastenkirjoja, kun hän oikeasti jaksaa kiinnostua niistä. Mieluisinta puuhaa on ehdottomasti tissittely. Kylpeminen ja pepunpesu tulevat hyvänä kakkosena ja oikeastaan kaikki mihin liittyy lämmin vesi on huippua. Siksi ilmoittauduimmekin kevään tulevaan vauvauintiin, vaikka vauvauinnissa vesi ei yhtä lämmintä olekaan.

Ikävintä on pukeutuminen. Varsinkin kaikki pään yli vedettävät asiat ovat ärsyttäviä. Niille tekee mieli huutaa. Myös päiväunien nukkuminen on useimmiten tosi tylsää. Olisi kiva olla vain hereillä ja tutkia maailmaa, mutta pienet silmät väsyvät aina välillä. Sekös se välillä kiukuttaakin. Yöunille käyminen ei onneksi kuitenkaan ole yhtä inhottavaa kuin päiväunille käyminen. Olenkin monesti miettinyt, että mikä siinä onkin, kun päivisin ei heräämiseen tarvita kovinkaan kummoista ääntä, mutta iltaisin ei haittaa vaikka vieressä räjähtäisi, menninkäinen tuskin heräisi siihen.

Meille on alkanut muotoutua selkeitä rytmejä päivään. Iltarutiinit aloitetaan 19. Vaihdetaan yökkärit päälle ja tehdään iltapesut. Sitten vielä hetki seurustellaan ja leikitään ennen viimeistä vaipanvaihtoa. Pimeään makuuhuoneeseen siirryn imettämään puoli kahdeksan jälkeen ja hieman 20 perästä menninkäinen on höyhensaarilla. Siitä yleensä 6-8 tuntia yhtä jaksoista unta, syöttö ja vielä muutama tunti unta. Aamulla herätys usein 7.45.

Aamu sujuu enempi ja vähempi tissillä tankkaillen läheisyyttä ja ravintoa yön jäljiltä. Välillä leikitään, kuunnellaan satua tai musiikkia ja ihmetellään. Ensimmäiset päiväunet noin 11-12 aikoihin. Nämä ovat useimmiten ne ”pidemmät” päiväunet (eli ihan maksimissaan tunti) ja loput ovatkin melkoista silppua pitkin iltaa. Päivät koostuvat siis lähinnä seurustelusta, leikistä, unista, vaunulenkeistä, vaipanvaihdosta, syömisestä ja toisinaan kavereiden kanssa treffailusta. Yritämme parhaamme pitää rutiineista kiinni, niin päivä sujuu kaikkein parhaiten. Erityisesti iltarutiinit ovat erittäin tärkeitä onnistuneiden yöunien kannalta😊

Ihanan tavallista arkea siis täällä vietellään. Päivät kuluvat siivillä ja välillä oikein kauhun sekaisin tuntein mietin, että ei mene aikaakaan, kun likka jo muuttaa pois kotoa. Ehkä nyt ei sentään ihan vielä, mutta 2 kuukauden kunniaksi hylkäsimme ensisängyn eli kelarasian ja muutimme isojen tyttöjen sänkyyn nukkumaan. Ainakin ensimmäinen yö pinnasängyssä nukutti erinomaisesti, vaikka pelkäsinkin muuta😊

Kun vauva sairastaa

Kun vauva sairastaa, on äidin huoli suuri. Näin pieni elämä tuntuu niin kovin haavoittuvaiselta, siksi pienen ihmisen sairastuminen saa helposti äidin (ja tietysti miksei myös isänkin) suunniltaan huolesta. Meidän tapauksessa isimies joutui toimimaan järjenäänenä moneen kertaan.

Eräänä päivänä isimies valitteli kipeää kurkkuaan ja siitähän se kaikki sitten lähti. Hän sai taudin ensimmäisenä. Köhi, aivasteli ja kuumeili. Kunnon miesflunssailijana makasi sängynpohjalla pari päivää pystymättä yhtään mihinkään. Minä suurin piirtein tietenkin lukitsin hänet makuuhuoneeseemme, jotta hän pysyisi mahdollisimman kaukana pienestä lapsestamme ja joka käänteessä hermostumiseen saakka olin muistuttamassa käsien pesemisen tärkeydestä.

Vaan eipä auttanut miehen välttely, ei käsienpesu eikä täysimetys. Niin meidän pikku menninkäinenkin sai ensimmäisen tautinsa. Minä tietenkin huolesta soikeana, mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Tekisi mieli juosta häntä suorana lääkäriin ja käskeä heidän tekemään jokin ihme taika, että nuha ja yskä katoaisivat. Vaikka tietysti tiedän, etteivät taudit lähde kuin sairastamalla.

Apteekista haimme nenän tyhjentämiseen baby-vac laitteen. Maksoi hieman reilu 30 euroa, mutta oli joka pennin arvoinen. Pikku niistäjällä yritin tyhjentää pientä nuhaista nenää ennen laitteen hankintaa, mutta se oli aivan onneton tapaus! Baby-vac kiinnitetään imuriin ja sillä saa nopeasti ja tehokkaasti tyhjennettyä vauvan sieraimet. Iso peukku laitteelle! Itse yritin tehostaa vitamiinien syöntiäni siinä toivossa, että ne kulkeutuisivat äidinmaidon mukana vauvalle. Kuumettakin olin joka käänteessä mittailemassa, mutta yhtään kuumetta ei pienelle noussut, joten tarkkailimme vain nuhan kehittymistä kotioloissa. Alle kolmekuinen pieni vauva on kuumeen noustessa vietävä lääkäriin, sillä häntä ei saa kotikonstein alkaa itse lääkitsemään.

Lopulta nuha ja yskä rohisti pientä niin, että lähdimme käymään päivystyksessä. Siellä todettiin pienellä rs-virus, mutta koska oli kuumeeton ja yleisvointi lääkärin mukaan muutenkin hyvä, lähdimme parantelemaan takaisin kotiin. Pikku menninkäinen lähinnä nukkui muutamat seuraavat päivät. Syöminenkin oli laiskaa, mutta söi kuitenkin. Baby-vacia käytimme joka käänteessä, samoin keittosuolatippoja. Yöksi nostettiin reilusti sängynpäätyä ja pilkoin valkosipulinkynsiä sukan sisään sängynpäätyyn, jotta hengittäminen olisi helpompaa. Myös suihkussa suihkuttelin (jos mahdollista) vielä kuumemmalla vedellä, jotta hän sitterissä katsellessaan sai samalla höyryhengitystä.

Silmäpussit kasvoivat ja kahvia kului, sillä äidinvaisto piti hereillä pitkin yötä tarkistamassa vauvan vointia ja hengitystä. Inhottava äiti suorastaan terrorisoi lapsensa unta, sillä jos kelarasia oli mielestäni liian hiljainen, silittelin vähän vauvan poskia, jotta sain hänet päästämään edes jotain äännähdyksiä. Isimies jo mutisi mennessään, että ei vain hänen sairastaessa yhtään sympatioita herunut, mutta paha silmä sai hänet vaikenemaan nopeasti😊

Viikon jälkeen flunssa alkoi viimein helpottamaan. Selvisimme onneksi melkoisen vähällä. En tiedä miten huolissani olisin ollu, jos toiselle olisi noussut kuume tai hän olisi saanut keuhkoputkentulehduksen. Korvat kävimme vielä jälkitarkastamassa, sillä monella on rs-taudin jälkitautina korvatulehdus. Vihdoin elämä alkaa palaamaan normaaleihin uomiinsa. Taudin seurauksena meidän nukkumaanmenot aikaistuivat kahdella tunnilla (mikä ei siis ole ollenkaan huono asia). Nyt meillä mennään nukkumaan 20 ja herätään noin 8. Jää vanhemmillekin hetki aikaa illalla olla ihan aikuisten kesken ennen nukkumaanmenoa! 

Vauva-arki -rakkaudesta lajin helppouteen vai vaikeuteen?

Vauvoja tehdään nykyään yhä vähemmän ja vähemmän. Omassa tuttavapiirissäkin on useita pariskuntia, jotka ovat avoimesti sanoneet, etteivät ole kiinnostuneita lapsien saamisesta. Mikä on mielestäni ihan ymmärrettävää, kuuluinhan itsekin heihin vielä jokin aika takaperin. Maailma on muuttunut paljon siitä, mitä se on aikanaan ollut. Olemme saavuttaneet tiettyjä etuoikeuksia ja mahdollisuuksia, jotka eivät välttämättä aina sovi yksi yhteen perhesuunnittelun kanssa. Lisäksi tuntuu, että vauva-arki kuulostaa ihmisten puheissa vähintäänkin möröltä. Et ikinä nuku, syö lämmintä ruokaa tai käy missään. Vauva vaan huutaa ja kakkaa ja parisuhdekin kuolee alta aikayksikön. Vauva-arki on rankkaa, kaikuvat varoittavat sanat eri suista.

No millaista vauva-arki sitten oikein on? Toki pitää pitää mielessä, että mikä on yhden vauva-arki, ei ole välttämättä toisen vauva-arki. Moni pikku juttu liittyy myös vauvan temperamenttiin ja yksilöllisiin piirteisiin, mutta moniin asioihin voi myös vaikuttaa toistuvilla rutiineilla, koska vauvat ehdollistuvat aika nopeasti. Tämä ei tietenkään päde esimerkiksi koliikkivauvoihin.

Eikä siitä käy kiistäminen, etteikö mukaan mahtuisi sellaisia päivä, kun todella miettii, että en minä ihan tätä tilannut. Tämä on kuitenkin täysin luonnollista, eikä siitä mielestäni tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Kaikilla meillä on huonoja päiviä, vauvoillakin. Suurin osa ajasta meillä kuitenkin on ollut melkoista kuherruskuukautta. Vauva on valloittanut sydämemme, eikä parisuhdekaan vielä natise liitoksistaan. Päinvastoin, olemme olleet melkoisen onnellisia vauvan syntymän jälkeen. Isimies on ollut loistava apu vauvan hoidossa ja ruoka, riittävä lepo ja pienet offtimet vain itselle ilman vauvaa ovat varmistaneet sen, ettei pinna pala aivan joka käänteessä.

Aikainen lintu madon nappaa, on ollut mottoni jo monta vuotta. Olen enemmän aamu, kuin iltaihminen. Nyt vauvan tulon jälkeen tämä asia on joutunut kovalle koetukselle. Alkuun vauva oli enemmänkin yö- kuin päiväeläjä. Ensimmäiset yöt hän viettikin pääasiassa tissillä, ja minä nukuin tuskin yhtään tai sen, mitä nyt imettäessä huomasin torkahtelevani😊 Päivisin yritin sitten nukkua, kun isimies viihdytti jälkikasvua. Eihän siitä juuri mitään tullut.

Ensimmäisen viikon aikana vauvalla ei tuntunut olevan minkäänlaista rytmiä. Eihän vauva juuri muuta tehnytkään, kuin syönyt, ulostanut ja nukkunut. Ihan muutamia hetkiä hän jaksoi valvoa ja pitää seuraa meille. Toisen viikon aikana valveillaolo jaksot alkoivat hieman pidentymään ja kolmannen viikon aikana hän alkoi yhtäkkiä nukkumaan öisin 5-6 tunnin jaksoissa. Ai että kyllä kaksi väsynyttä vanhempaa kiittivät. Nykyään unijaksot vaihtelevat öisin 7-9 tuntia syömättä ollenkaan. Herätäkin hän saattaa vain pikaisesti vatsanpuruihin, mutta nukahtaa heti uudestaan. Alkuun pelkäsin, mitähän meille mahdetaan neuvolassa asiasta sanoa. Mutta täysin lapsentahtisesti tässä on menty, meidän tahti vain on tämä. Ja eivät ne mitään siellä sanoneet, painoa tulee puolet enemmän mitä välttämätöntä, joten tyttö tankkaa itsensä päivisin niin täyteen, että jaksaa yön nukkua😊

Täytyy myöntää, että olemme saaneet nukuttua yllättävän hyvin. Tietenkään nukkumisjärjestelyt eivät menneet, niin kuin me olimme aluksi suunnitelleet. Vauva pinnasänkyyn ja sitten vain heräillään yöllä syömään, kun vauva ilmoittaa. Ehei! Heti aluksi oli selvää, että jos haluamme nukkua, toinen meistä nukkuu vauvan kanssa olohuoneessa ja toinen nukkuu sillä aikaa sängyssä (perhepeti ei ole edes vaihtoehto, sillä me nukumme parvisängyssä). Miksi olohuoneessa? Koska vauva kerta kaikkiaan ähisteli mahaansa niin äänekkäästi (vaikka itse nukkuukin), ettei siinä kukaan muu voinut nukkua. Yleensä silittäminen tai lämpötyyny auttoivat pahimpaan ähistelyyn. Kun vauva nukahti taas sikeään uneen, ähistelykin päättyi. Vauvan kasvettua tämä ähinä on helpottanut melkoisesti, nykyisin nukumme kaikki makuuhuoneessa. Vauva kelarasiassa lattialla, koska jostain syystä on pitänyt sitä turvallisempana kuin pinnasänkyä, ja me omassa sängyssä. Aamuisin siirryn vauvan kanssa olohuoneeseen hääräämään, että isimies saa vielä nukkua, joskus myös isimies ottaa aamuvuoron imetyksen jälkeen ja minä jään nukkumaan.

Päiväunet eivät vieläkään ole oikein säännöllisiä. Pikku menninkäinen olisi mieluusti hereillä vaikka koko päivän, mutta hänen mielentilansa ei kyllä sitä salli. Väsykiukkua yleensä alkaa esiintymään puolen päivän pintaan, mutta kun ei vain malttaisi nukahtaa. Vanhemmat kuitenkin lopulta ovat vieneet aina voiton ja tyttö on lopulta nukahtanut. Ei ole ollut mikään helppo nakki saada vauvaa nukahtamaan pinnasänkyynsä. Päivisin toisinaan onnistumme, useimmiten emme😊 Sohva, kelaboksi, vaunut ja varsinkin turvakaukalo ja auto on parhain nukkumapaikka ikinä. Välittömästi painuu pienet silmät kiinni, kun pääsee turvakaukaloon matkustamaan😊 Myös vaunut kelpaavat. Niiden täristyksessä hän viihtyy hereilläkin hiljaa, mutta auta armias kun vaunut pysähtyvät alkaa tyytymätön vauva ilmoittamaan itsestään.

Vauva-arjessa uskomatonta on myös ajan kuluminen. Vaikken edes tee päivisin juuri mitään ihmeellistä. Yleensä päivät menevät enemmän tai vähemmän vauva syöttämiseen, nukuttamiseen ja viihdyttämiseen. Se on uskomatonta, miten paljon aikaa kuluu imettämiseen tai ylipäänsä maidon kanssa puljaamiseen, sillä myös pumppaan maitoa. Turha sopia mitään aikaiseen aamuun, sillä vaikka heräisin pari tuntia ennen lähtöä jonnekin, se aika kuluu hujauksessa. ja useimmiten kuitenkin myöhästyn.

Näin vanhemmiten arki nyt on muutenkin koostunut enimmäkseen siitä, että on käynyt töissä tai koulussa tai molemmissa ja sen jälkeen harrastanut ja viettänyt kotiaikaa. Ei ole ollut tärkeää, eikä ole jaksanutkaan, olla koko aikaa menossa, niin kuin nuorempana. Nykyään näkee ystäviään mieluummin jonkin harrastuksen parissa, kuin vaikkapa after workeilla. Täten vauvan tulo ei sinänsä ole muuttanut arkirutiinejani juuri mitenkään😊

Tietenkin on tiettyjä asioita, jotka muuttuvat. Kuten et voi enää harrastaa (vaikkapa juoksua, hiihtoa, uintia tai mitä tahansa) juuri silloin kun itse haluat vaan silloin kun siihen on mahdollisuus. Täysimetys nimittäin sitoo ainakin itseäni melko paljon. Iltaisin vauva on nukahtanut tissille, joten käytännössä iltanukutukset ovat aina minun vastuullani. Nyt tosin harjoittelemme nukahtamaan niin, että menninkäinen ei nukahtaisi tissille, vaikka tietysti tissin kautta menemme kuitenkin sänkyyn. Mutta päivisin olen voinut hyvin käydä kaupoilla, leffassa, urheilemassa tai mitä vain ennenkin tekemiäni asioita ja isimies on voinut ruokkia pullolla pumpattua maitoa.

Isimiehen lähdettyä töihin offtimeni vauvan kanssa tulee todennäköisesti olemaan melko vähäistä. Olen yrittänyt asennoitua tähän positiivisesti ja miettiä, mitä asioita voin tehdä vauvan kanssa ilman, että mökkihöperöidyn täysin. Ilmoittauduimme vauvauintiin ja ajattelin alkaa käymään perhekahvilassa ja puuhailla päivisin muita äiti-vauva juttuja. Eikä tietenkään joka päivä jaksa mitään tehdäkään. Välillä on ihan kiva vaan olla kotona😊  

Multitaskaus taitoni ovat tällä hetkellä huipussaan. Olen aina ollut taitava tekemään montaa asiaa samanaikaisesti, mutta nyt olen kehittynyt suorastaan proksi! Enkä saisi mitään ikinä tehtyä, mikäli näin ei olisi. Toisinaan myös ihan rehellisesti pyydän miestä menemään vauvan kanssa jonnekin, jotta saan hommani hoidettua ilman, että minut jatkuvasti keskeytetään. Ja mikäs on mennessä, kun voin antaa pumpattua maitoa matkaan ja isimieskin onneksi tykkää osallistua vauvan hoitoon.

Isimiehen omistautumista vauvalleen onkin ollut ilo seurata. Vauva on kietonut hänet aivan pikkusormensa ympärille. Isimies on suorastaan hurmioitunut ja viettää paljon aikaa pienen tyttösensä kanssa. Myös tytöstä taitaa tulla iskän tyttö. Hän hymistelee iskän hassutuksille ja viihtyy iskän sylissä pitkiäkin aikoja, ellei ole syömässä tissiäni😊 Ihan vain aniharvoin tunnen pienen kateudenpiston sisimmässäni, koska hänen elämänsä on kuitenkin muuttunut vähemmän kuin minun. Hän voi edelleen halutessaan mennä iltaisin käymään jossain tai pelata pleikkariaan ilman nukutusvastuuta, mutta todellisuudessa tämä on haitannut itseäni varsin vähän.

Ja tietenkin vauva on myös muuttanut monia suunnitelmiamme. Enää emme esimerkiksi suunnittele ensikesälle pitkää telttavaellusta. Mutta luonto ja kalastusretkiä kuitenkin. Ei vauvan tulon tarvitse meidän harrastustamme lopettaa. Tietenkin se muuttaa sitä, mutta kohdevalinnoilla varmasti voi tehdä näistäkin retkistä ihan mukavia. Erilaisia, mutta mukavia. 

Ainakin toistaiseksi meitä on siunattu melkoisen rauhallisella lapsella. Jos mahavaivoja (jotka ovat alkaneet nyt helpottamaan) ei oteta lukuun, on lapsi erittäin tyytyväinen ja rauhallinen tapaus. Hän jaksaa jo valvoskella ja tutkailee uteliaana ympäristöään ja kiinnittämään huomiota esineisiin ja väreihin. Hän viihtyy sitterissä ja näin ollen saan edes joskus syödyksi ruoan silloin kun se on vielä lämmintä tai siivottua tai käytyä suihkussa niin, että hän katselee ja kuuntelee sitterissä veden lotinaa😊 Leikkimatto on myös aivan ykköspaikka ja siellä pikkuinen viihtyykin hyvin musiikkia kuunnellen ja leluille seurustellen. Paljon me päivittäin myös sylittelemme, lauleskelemme, luemme ja seurustelemme keskenämme. Summasummaarum koen siis kuitenkin saaneeni enemmän kuin olen menettänyt. Kai se on niin, että miten asiaan sitten suhtautuu. Onko aina maanantai vai perjantai? Onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä? Kyllä, onhan vauva-arki välillä väsyttävää, se on myönnettävä, muutoin valehtelisin. Mutta se on kuitenkin ollut huomattavasti helpompaa, mitä etukäteen olin kuvitellut sen olevan😊

31 vinkkiä nuorelle minälleni

Näitä vinkkipostauksia on blogeissa pyörinyt. Ajatus on antaa nuorelle minälle niin monta vinkkiä, kuin itsellä on ikävuosia. Ehkä näin syntymäpäiväni kinttaalla on hyvä aika pysähtyä pohtimaan moista. Jospa saisin näistä vinkeistä edes osan siirrettyä kasvavalle jälkeläiselleni😊

1.       Arvosta itseäsi. Jollet sinä arvosta itseäsi, ei kukaan arvosta. Ylitsesi on helppo kävellä, mikäli itsesi arvostuksen sijaan keskityt pyytelemään anteeksi olemassa oloasi.

2.       Ole avoin. Mielestäni yritän olla avoin monenkin asian suhteen. Kuitenkin jälkeen päin miettiessäni, voin todeta, että en kuitenkaan ole niin avoin, kuin kuvittelen olevani.

3.       Opettele sanomaan ei! Tämä on vielä työn alla. Mutta ei ole mitään järkevää syytä sille, mikset voisi sanoa joskus ei. Mieluummin sanot ei heti kättelyssä, kuin siinä vaiheessa, kun hermojasi jo kiristää, etkä enää osaa kohteliaasti kieltäytyä.

4.       Luota itseesi. On hyvä kuunnella mitä ihmiset ovat mieltä, mutta loppu viimein sinä itse tiedät, mikä on sinulle kaikkein parasta ja mitä haluat.

5.       Vähemmän on enemmän. Tämän olet oppinut vasta hiljattain. Sinänsä ihme, sillä olet aina inhonnut äitisi tapaa hamstrata, kuitenkin ajoittain olet syyllistynyt täysin samanlaiseen käytökseen.

6.       Säästä. Älä kuluta rahaa vain kuluttamisen ilosta. Jos sinulla on ylimääräistä, säästä. Aina tulee se hetki, kun oikeasti tarvitset rahaa johonkin.

7.       Kiinnostu ajankohtaisista asioista. Katso/lue uutiset. Kiinnostu mitä meillä ja maailmalla tapahtuu. Ole ajan hermoilla ja äänestä. Jollet ole perehtynyt, ei kannata kauheasti valittaa tai ottaa kantaa, menee metsään kuitenkin.

8.       Älä ole liian kiltti. Kohtele kaikkia niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan, mutta älä ole liian kiltti. Muutoin on riski, että tulet hyväksikäytetyksi. Toisten liiallinen miellyttäminen ei loppu viimein käy muuta kuin omalle mielenterveydellesi.

9.       Arvosta terveellistä ruokaa. Et oikeasti tarvitse jäätävää budjettia syödäksesi terveellisesti, vaikka joskus luulit niin. Kotiruoka on parasta maailmassa!

10.   Hauskaa voi pitää ilman viinakin. Nykyään ihan tuttu juttu, mutta vaikka 10 vuotta sitten olisit voinut hieman miettiä voisiko ystävien kanssa tehdä jotakin muutakin, kuin viettää viinanhuuruisia tunteja baarissa.

11.   Pidä ihmisiin yhteyttä. Älä jää pelkästään odottelemaan, että ihmiset ottavat yhteyttä sinuun. Vastavuoroisessa ystävyydessä sinäkin otat yhteyttä heihin.

12.   Liiku, voit paremmin. Se että olet aina ollut hoikka, ei vielä kerro siitä, että voit hyvin. Liikunnan aloitettuasi ymmärrät tämän.

13.   Matkusta. Matkustaminen avartaa maailmankuvaa ja antaa sinulle unohtumattomia kokemuksia. Aloita hyvissä ajoin!

14.   Ajattele omilla aivoillasi.  Sinun ei tarvitse olla kenenkään kanssa samaa mieltä vain miellyttääksesi häntä. Sinulla on samanlainen oikeus mielipiteeseesi kuin kaikilla muillakin.

15.   Uskalla rakastaa. Uskalla laittaa itsesi haavoittuvaan asemaan kokemuksistasi huolimatta. Kun rakastat ja uskalla kiintyä, on sinuakin helpompi rakastaa.

16.   Aina ei tarvitse olla täydellinen. Älä väsytä itseäsi tavoittelemalla täydellisyyttä, joskus keskinkertainenkin on todella hyvä.

17.   Älä ikinä aloita polttamista. Sillä et usko, miten vaikeaa tupakoinnin lopettaminen voi olla. Ja nyt kun olet lopettanut, älä enää ikinä polta yhtään tupakkaa, ettet aloita samaa kierrettä alusta. 

18.   Usko unelmiisi. Sinulla on paljon unelmia, usko niihin ja tee työtä niiden eteen, niin ne toteutuvat.

19.   Älä raada itseäsi hengiltä. Elämä on muutakin kuin työntekoa. Voit antaa itsestäni 100% silti uuvuttamatta itseäsi. Helpointa se on, kun teet sitä, mitä rakastat.

20.   Iloitse pienistä asioista. Olet paljon onnellisempi kun huomaat pienet, hyvät asiat ympärilläsi ja arjessasi, etkä odota vain isoja spektaakkeleja. Niistä koitunut onni on verrattaen lyhyt aikaista.

21.   Harkitse valintojasi. Intuitiosi on ihan kiva väline ja spontaaniuskin on hauskaa, mutta toisinaan voisit olla myös kauaskantoisempi ja harkita tarkemmin sitä, mitä teet ja mitä saavutat tai menetät, jos toimit niin kuin toimit.

22.   Nauti elämästä. Elämä on loppujen lopuksi melkoisen lyhyt ja aika kuluu nopeasti. Muista myös nauttia elämästäsi!

23.   Älä räplää mustapäitä ja finnejä. Ihosi voi paljon paremmin, kun jätät turhat räpläilyt tekemättä. Pesu aamuin ja illoin riittää!

24.   Asioilla on tapana järjestyä. Katastrofien kohdatessa ei todellakaan aina tunnu siltä, mutta niin ne asiat ovat aina järjestyneet, joten lopeta turha murehtiminen. Varsinkin etukäteen murehtiminen on typerää.

25.   Lähesty asioita positiivisen, älä negatiivisen kautta. Asiat ovat paljon helpompi kohdata, kun lähestyt niitä positiivisen, etkä negatiivisen kautta. Sitä paitsi negatiiviset ihmiset ovat hieman pelottavia.

26.   Älä jännitä turhaan. Lopeta jännittäminen, siihen ei ole syytä. Kaikki sujuu paljon helpommin, kun et jännitä!

27.   Älä värjää hiuksiasi. Älä aloita hiusten värjäämistä kolmasluokkalaisena. Loputtomalta tuntunut hiustenvärjäämiskierre ei tee kuin hallaa hiuksillesi. Nyt kun olet lopettanut, hiuksesi voivat paremmin kuin koskaan!

28.   Näytä tunteesi. Sinulla on oikeus tunteisiisi, miksi peittelisit niitä. Jokaisella ihmisellä on tunteet, niiden osoittaminen tekee sinut vain aidommaksi.

29.   Kiinnostu ympäristöstä ja luonnosta. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan, mutta lopeta tekopyhäily ja tee asioita, jotta jälkipolvesi saisivat nauttia edes siitä, mistä sinäkin olet saanut osasi.

30.   Rentoudu. Muista säännöllisesti rentoutua ja tehdä asioita, joista sinä itse pidät. Kun olet tyytyväinen itseesi ja elämääsi, on sinun helpompi jakaa tyytyväisyyttä eteenpäin.

31.   Kateus ei kannata. Miksi tuhlata aikaa kadehtimalla muita? Lopeta ja ole onnellinen kaikkien puolesta, mitä hyvää heille ikinä tapahtuukaan. Näin huomaat helpommin, milloin sinullekin tapahtuu hyviä asioita.

Nimiäiset -Menestys vai Fiasko?

Sarjassamme kun samaa soppaa liian monella kauhalla hämmennettiin.

Ristiäiset vai nimiäiset? Eipä luulisi enää nykymaailmassa olevan mikään täysin tavaton asia, että kaikkia lapsia ei pian syntymänsä jälkeen kasteta uskoon, vaan vähänpä taas tiesin. Meistä minä eikä isimies kumpikaan kuuluta kirkkoon, joten valintamme oli päivänselvä. Se on minun kantani uskontoon, jollakulla toisella se voi olla jotakin muuta. Tämä tästä, sillä itse en tuputa omaa kantaani muille ja toivon samaa kohtelua kanssa ihmisiltäni. En ole uskonto vastainen, mutta arvostan ajatusta, että lapsenikin saa itse valita minkä reitin tulee kulkemaan uskomisiensa kanssa ja tuen häntä siihen, mitä hän sitten valitseekaan. Neljä kappaletta menninkäiselle tulee "kummeja", että ovat sitten kyllä valmiina, mikäli joskus neitokainen haluaa kasteen itselleen suorittaa.

Nimiäisten järjestäminen oli omille vanhemmilleni ja heidän kumppaneilleen täysin hyväksyttävä ajatus, sillä myöskään oma isäni ja äitini eivät kuulu kirkkoon. Isovanhempia minulla ei ole enää hengissä, joten heidänkään kantaansa en pääse kuulemaan (ehkä ihan hyvä, ettei stressikäyrä värähdä😊). Isimiehen vanhemmillekin asia lopulta pienen pureskelun jälkeen meni jakeluun, vaikka sanaa ristiäiset ja kirkko yritettiinkin tuputtaa useampaan otteeseen. Lopulta he antoivat luovutusvoiton, vaikka he varmastikin loivat mielikuvia jostain pakanamenoista. Isomummi puolestaan meinasi tietenkin tukehtua kahviinsa ja kiirehti jo ilmoittamaan, ettei lapsi ainakaan heidän sukuunsa kuulunut, liian tummakin oli😊 Geeniperimästä vaan kun ei hevin pääse erehtymään, valitan. Lisätäkseni tähän, tulen siis kyllä isimiehen suvun kanssa hyvin toimeen, että ei tässä mitään sellaista😊

Ajatuksen muhiessa anoppilaa ehdotettiin nimiäisten vietto paikaksi. Totta kai tartuimme tilaisuuteen (hölmöjä kun olimme), koska ilmainen, tilava paikka, miksi ei. Kyllä siellä yhdet pienet ja rennot nimiäiset vietettäisiin. Vaan taas kerran sain todeta taitavani kiipetä persus edellä puuhun.

Tässä kohtaa saanen kertoa, että omat boheemihenkiset ja rennot juhlat olivat sitten niin kaukana anopin käsittämästä juhlimiskulttuurista kuin olla ja saattaa. Ja tässä kohtaahan lähdettiin siis aivan siitä jo liikenteeseen, että itselleni riittäisi vaikkapa paperilautaset kun anoppi oli kaivamassa esiin suurin piirtein perintöposliineja! Siinä sitä sitten halottiin hiuksia puolin ja toisin (ehkä muutaman hengitysharjoituksenkin kävin vessassa tekemässä), ennen kuin löysimme jonkinlaisen kultaisen keskitien asialle. Enkä halua todellakaan kuulostaa kiittämättömältä. Totta kai on ihanaa, että meitä halutaan auttaa ja vähentää meidän taakkaa pois valmisteluista, mutta toki silti haluaisimme, että juhlassa säilyisi silti meidän näköinen ilme.

Toinen ihmisille päänvaivaa aiheuttanut asia olivat lahjat. Kun me nimenomaan sanoimme, että meille saa tulla ihan ilman lahjojakin (tästä syystä en koskaan tahtonut babyshowereitakaan, vaikkakin sain silti ystäviltäni lahjoja, kiitos vaan rakkaat, vaikka ei olisi tarvinnut). En tahdo ihmisten ottavan paineita lahjoista, kyllä me kerromme sitten mitä me tarvitsemme, jos tarvitsemme. Itse esimerkiksi kerään kummilapsilleni tilille rahaa. Joo, voi näin ollen kuulostaa tylsältä, mutta itsenäistymisen kynnyksellä he saavat ne sitten käyttöönsä, eli silloin, kun sille on oikeasti paljon tarvetta. Omien mieltymysteni mukaan siis toivon lapselleni krääsän sijaan mieluummin jotain oikeasti hyödyllistä, kuten esimerkiksi yhteistä aikaa ja tekemistä tai kuten eräs ystävämme ehdotti, että alkaisi keräämään astiastoa. On tietysti sanomattakin selvää, että tavaralta on siitä huolimatta mahdoton välttyä, mutta jos sen tulon saisi edes minimoitua😊

Päivää ennen nimienantojuhlaa olimme koristelemassa ja tekemässä viime hetken valmisteluja anoppilassa. Vihdoinkin olimme kuin olimmekin saavuttaneet sellaisen linjan juhlille, joka miellytti meitä molempia. Anoppi sai kattaa ”vanhusten” pöytään vähän koreampaa posliinia ja me muut joimme muumimukeista. Ja minun valitsemat kukat ja koristukset kelpasivat lopulta anopillekin, minulle puolestaan hänen tekemät leipomukset😊 Itse asiassa oli loppujen lopuksi ihan miellyttävää, ettei minun tarvinnut vastata itse mistään leipomuksista tilauskakkumme hakua lukuun ottamatta, vaikka pidänkin leipomisesta.

Itse nimienantojuhla sujui erittäinkin mukavasti. Isäni oli ainut, joka ei ollut ottanut kuuleviin korviinsa kortissa mainittua casual pukukoodia ja saapui tällääntyneempänä paikan päälle. Se olkoon hänen tappionsa😊 Virallisempi osuus pidettiin heti alkuun tervetuliaismaljan ja isimiehen pitämän puheen myötä. Puheen lopuksi jaoimme askartelemani ”kummitodistukset”.  Menninkäiselä oli isimiehen suvussa kulkenut kastemekko päällä, koska he näin toivoivat ja oli kunnia jatkaa perinnettä ja saada meidänkin lapsen nimi kirjailluksi mekon reunaan. Puheen jälkeen kummit lukivat runoja, appiukko piti puheen ja eräs kummeista lauloi ja säesti kitarallaan meille musiikkia. Tämän jälkeen iltapäivä jatkui syödessä, kahvitellessa ja jutustellessa. Pikku menninkäinen sai rennompaa päälle ja viihdytti vieraat lävitse. Erittäin hienosti hän jaksoi koko tilaisuuden lävitse itkemättä kertaakaan, vaikka päiväunia ei malttanutkaan nukkua. Nukahtikin illalla sitten hyvin vikkelästi yöunille. Oma onnellinen lapsemme. Ihanaa, että hänellä on niin paljon rakkaita ihmisiä ympärillään.

Ei mennyt kuin strömssössä!

Koska arki ensimmäisen vauvan (ja varmasti sitä seuraavienkin) kanssa on hieman erilaisempaa mihin normaalisti on tottunut, on sanomattakin selvää, etteivät kaikki asiat vain suju aina ihan odotetun mukaisesti. No eihän elämässä nyt tietysti muutenkaan aina kaikki mene aivan nappiin, mutta nykyisin takaiskuja tuntuu tulevan entistä useammin😊

Ensinnäkin olen poikkeuksetta lähes aina myöhässä. Varsinkin aikaiset aamut ovat täyttä tuskaa. Aamutoimiin vain syystä tai toisesta uppoaa aina paljon (PALJON!!) aikaa. Tässä on tietysti ollut opettelun paikka, sillä vihaan myöhästelyä ja kiire saa pinnani helposti kiristymään. Ärsyttää, kun joutuu tekemään sen seitsemän sorttia asioita samaan aikaan!

Ensimmäisiä kertoja ulostautuessani vauvan kanssa asunnosta, en koskaan meinannut muistaa, että saattaisi olla hyvä idea ottaa jonkin sortin hoitolaukku mukaan. Tämä on tullut opittua kantapäänkautta. Aina silloin kun et ole varautunut, lapsesi tuntuu aavistavan sen. Juuri silloin tulee ne niskakakat tai superpuklut tai jotain. Varsinkin aluksi, kun jouduin käyttämään rintakumia imetyksen tukena, manailin omaa typeryyttäni useasti. Lapsen pettymys ja äidin päänsärky oli taattu, jos kumi olikin syystä tai toisesta unohtunut kotiin. Onneksi siitä vempaimesta päästiin eroon, kun vauvan suu kasvoi ja imuote sitä myötä parani. Ei sillä, hyvä keksintö kaikkiaan, tuskin olisin ikinä päätynyt täysimetykseen ilman sitä apuvälinettä.

Yksi päivä etsin nälkääni jotain nopeaa syötävää. Olin varma, että meillä vielä eilen oli leipää, mutta suuretsinnöistä huolimatta en löytänyt viipalettakaan. Antaa olla stna, onneksi on keksejä! Koko asian unohdettuani, löysin leivät myöhemmin jääkaapin vihanneslokerosta. Äitiä on vissiin vähän väsyttänyt😊

Eräs päivä kävin ystäväni luona kylässä. Useimmiten auto toimii meidän menninkäiselle kuin häkä. Oikeastaan ei tarvita kuin turvakaukalo, kun silmäluomet alkavat jo lurpsimaan. Niin kävi nytkin, mutta jotain mystistä kuitenkin tapahtui puolessa välissä matkaa. Takapenkiltä kului jäätävää karjuntaa. Siinä sitä tietenkin alkaa äidillä otsanahkaa kiristämään. Mikä avuksi, ei sitä keskellä moottoritietä voi pysähtyäkään etsimään tuttia prkl. Neuvokas äiti käänsi radiosta volat kaakkoon, niin että takapenkkikin sen varmasti kuuli karjunnastaan huolimatta. Niin vaan kävi, että siihen meteliin se pikku menninkäinen nukahti ja äiti sai tällä kertaa huokaista helpotuksesta.

Ja sitten tietysti tapaus yövalo. Olemme saaneet lahjaksi yövalon, jota käytän iltaisin imettäessä ja nukuttaessa menninkäistä. Tämä on ollut todella hyödyllinen kapistus. Valo on juuri eikä melkein sopiva tähän tarkoitukseen! Kaikki olikin aluksi täydellistä, kunnes lamppu alkoi syttymään ja sammuilemaan miten sattuu. Muutaman päivän asiaa iltaisin kiroilinkin imetellessäni. Voi prkle, se sellainen juttu, että tää muuten lentää ihan just roskiin stna! Asiaan lopulta perehdyttyäni aloin ymmärtämään, että lampussa on jonkin sortin ajastin. Tottahan toki olin heittänyt pahvit ja ohjeet mäkeen, koska kuka nyt ei lamppua osaisi käyttää? Noh, siinähän sitä olikin ihmettelemistä, miten yhdellä ainoalla powernapilla voi vaikuttaa ajastuksen käyttöön.

Entäpäs tämä kerta. Rakas menninkäisemme oli päästänyt kunnon kakat. Siinä sitä sitten kuurattiin lavuaarissa ja ajattelin avittaa asiaa hieman käsisuihkulla, jotta saisin vauvan taipeet kunnolla puhtaiksi. Vaan eipä äiti rukalla käynyt mielessä, että vaikka hanasta tuleekin lämmintä vettä, suihkun ensisuihkaus on tietenkin kylmän puoleinen. Eipä tarvinnut osua kuin pari pisaraa varpaille ja neiti aloittaa kiljumisen koko keuhkojen voimalla. Varmasti koko kerrostalo kuuli, että meillä itketään hysteerisesti. Olin varma, että joku tekee jo lastensuojeluilmoitusta, niin hyytävä meteli nousi muutamasta tipasta kylmää vettä.

Ja tämä. Olin pukeutunut pyykkitelineeltä ottamiini puhtaisiin vaatteisiin ja ilmeisesti tapani mukaan (lapsen saannin jälkeen) olin auttamatta myöhässä sovitusta kellonajasta. Eipä siinä kiireessä ilmeisesti ollut tullut katsottua riittävän tarkasti peilistä miltä sitä tänään näyttää, kun ovesta ulostauduin. Myöhemmin vessassa käsiä pestessäni vilkaisin peilikuvaani lavuaarista. Voi helvata! Imetyshupparissani oli tissien kohdalla maitotahraläiskät, jotka eivät olleet pesusta huolimatta irronneet kankaasta. Kyllä tuore äiti sitten osaa olla edustava😊

Sitten on tietysti tusinan verran niitä kertoja, kun olet saanut vauvan juuri nukahtamaan, kunnes kämmäät jotakin. Mikä ihme siinäkin on, että juuri silloin aina lyöt varpaasi johonkin, pudotat jotain tai jokin muu asia menee vaan ihan täysin vihkoon.

Elämä vauvan kanssa ei aina ole mutkattoman helppoa, mutta onpahan ainakin jotain mitä muistella jälkikäteen. Jos siis muistaa enää mitään, sillä toisinaan tosiaan tuntuu, että muistikin on mennyt ja pää on yhtä höttöä😊

Meidän perheen hyödykkeet vs turhakkeet

Noh, onko aikaista kirjoittaa tästä aiheesta parin kuukauden yhteiselon jälkeen. Ehkä, mutta ainakin voin kertoa, mitä kaikkea ei välttämättä tarvitse olla valmiina ennen vauvan syntymää.

Meidän must jutut ovat olleet:

Vaunut: Näitä ilman en olisi selvinnyt päivääkään. Kirjaimellisesti. Koska varmaan ensimmäisenä päivänä kotiutumisemme jälkeen aloitimme pikku tutustumiset vaunulenkkeihin. Ihan vähän vain ensin. Nyt jo reilun tunnin lenkkejä helposti. Mikäs se sen helpompi tapa myös nukuttaa menninkäisen päiväunet samalla kun itse nauttii raikkaasta ulkoilmasta ja saa liikuntaa. Meidän bumbleridet ovat olleet täyden kympin valinta, vaikka pohdinkin kolmipyöräisiä vaunuja. Ne ovat kevyet työntää ja ovat toimineet kelissä kuin kelissä ja kulkeneet hyvin myös haastavassa maastossa. Iso peukku näille!

Turvakaukalo: Toinen ihan must juttu! Tytyn silmät painuu välittömästi kiinni kun turvakaukaloon pääsee. Myös adapterit, jolla kaukalo kiinnitetään rattaiden runkoon ovat olleet ihan huippu juttu. Nyt siis en tarvitse mitään muuta, kuin rattaiden rungon, johon sitten käy kaukalo, vaunukoppa ja myöhemmin rattaiden istuinosa. How simple is that!

Lämpöpussi: Ollut ihan ässä juttu. Ei tarvitse pukea paksuja haalareita ja kaiken maailman vermeitä ja sitten tuskastella kaupassa tai muualla, kun toinen raukka pakahtuu kuumuudesta.

Sitteri: Tätä aluksi ajattelin turhakkeeksi, mutta koska sellaisen saimme, ajattelin antaa sille mahdollisuuden. Hyvä näin, nimittäin nyt en luopuisi siitä mistään hinnasta. Sitteri on pelastanut monta tilannetta. Voin rauhassa pumpata maitoa tai syödä, kun toisen voi laskea siihen pällistelemään ja tarvittaessa voin heijata toisella jalalla vauhtia. Se on myös kätevä kantaa kylpyhuoneeseen, jotta pääsen rauhassa suihkuun. Meidän menninkäinen nauttii veden lorinan äänestä, muuta viihdykettä hän ei tarvitsekaan😊

Tutti: Tämä jakaa varmasti mielipiteitä laidasta laitaan. Itse tietenkin aluksi ajattelin, että tutti on täysin turha, mutta olenpa perunut nämä ajatukset hyvinkin äkkiä. Toki joku voi sanoa, että täytyyhän se vauva saada muutoinkin rauhoitettua. Niin varmasti ja kyllähän sen saakin, nimittäin tissillä, mutta sitäkään ei ihan joka kitinästä viitsisi olla tyrkkäämässä suuhun. Joo, tokihan syli, hytkyttely ja läheisyys myöskin rauhoittavat, mutta täytyy sanoa, että luojan kiitos lapseni ei hyljeksi tuttia. Ei hän ole mikään tuttifanaatikko, mutta tiukan paikan tullen tutilla saa ostettua hieman lisäaikaa, ennen kuin on täysi rähinä taloudessa😊

Pari tuttipulloa: Täysimetyksestä huolimatta pari kappaletta tuttipulloja ovat olleet paikallaan, että isimiehen on voinut jättää vauvan kanssa viettämään laatuaikaa ja minä olen saanut vähän vauva vapaata.  

Sähkökäyttöinen rintapumppu: Tätä käytän päivittäin, sillä aamusyötöstä huolimatta tissit ovat täynnä maitoa. Tämä ehkä siksi, että meillä ei syödä öisin kuin kerran tai ihan maksimissaan kaksi. Meiltä löytyy aina jääkaapista pumpattua maitoa ja sitä on myös pakastimessa, joten jos minun tarvitsee lähteä jonnekin, isimiehellä ei ole hätää, eikä tarvitse käyttää korviketta.

Kestovaipat: Ensimmäiset pari kolme viikkoa kyllä mentiin ihan täysin kertakäyttövaipoilla, että hieman hahmotti sitä, kuinka paljon ja usein lapsi pissaa ja vaatii vaipan vaihtoa. Mutta pidemmän päälle kyllä tulee huomattavasti lompakkoystävällisemmäksi käyttää kestovaippoja. Vauvataloudessa kun pyykkikone kuitenkin laulaa vähän väliä.

Yövalo: Eipä olisi tullut itsellä mieleen, mutta lahjaksi saatu langaton yövalo on ollut erittäin hyvä. Imetyksen aloitus öisin ei itseltäni suju ilman mitään valoa, eikä sitä varten viitsisi räväyttää täysvalaistustakaan päälle. Samoin jos joutuu yöllä vaipan vaihto hommiin, on hämärämpi valaistus mukava, ettei vauva turhaan virkisty valoista.

Muutamia 50cm vaatteita: Tämä on siitä väliltä. 50cm vaatteet ovat olleet sopivia, vaikka syntymäpituus olikin 51cm. Ensimmäinen kuukausi ollaan menty 50cm vaatteilla, mutta sen jälkeen niitä on järjestään saanut pakata kiertoon. Loppujen lopuksi emme olisi tarvinneet montaakaan vaatetta. Samaa vaatetta on voinut pitää parinakin päivänä, sillä ne eivät ole juurikaan likaantuneet. Meidän vauva puklailee melko vähän ja ellei vaipasta ole tullut ohivuotoa, vaatteet säilyvät kyllä pari päivää puhtaana. Lisäksi on muutamia vaatteita mitä olin ostanut, mutta niitä ei syystä tai toisesta ole tullut käytettyä. Onneksi olin ostanut käytettynä, niin rahallinen tappio ei ole niin suuri.

Imetystyyny: Tämä oli hyödyke jo raskausaikana, kun nukuin sen kanssa. On ollut myös erinomainen imetyksen apuväline, sillä imettäessä todella saa niskahartia seutunsa kipeäksi.

Amme: Ei ehkä mikään must juttu, koska ihan peseytyminen onnistuu kyllä suihkussakin. Mutta tyty on tykännyt lämpimässä vedessä pulikoimisesta ja tämä lämpimässä vedessä pulikointi usein myös auttaa vatsan toimintaa. Ammeen jalat ovat olleet turhat, sillä olemme pitäneet ammetta saunan jakkaran päällä. Ostin kuitenkin setin käytettynä erittäin edulliseen pakettihintaan, joten jos jalat jäävät käyttämättä, ei mikään iso tappio.

Tutustuinpa tässä myös erääseen second hand nettikauppaankin: www.store.emmy.fi. Täältä löytyy käytettyjä merkkivaatteita niin naisille, miehille kuin lapsillekin ja erityiskiitosta täytyy kyllä pistää siitä, että sieltä löytyy myös paljon imetysvaatteita. Silla muutamaan imetysvaatteeseen kyllä kannattaa satsata, niin ei tarvitse kylillä kuoriutua ihan nakuksi normaaleissa kuteissa.

Meidän perheen turhakkeet puolestaan (suurelle osalle näistä kyllä toivottavasti tulee vielä käyttöä):

Pikkuinen haalari: Tämä tulee olemaan täysin turha. Lämpöpussi on ollut niin näppärä ja sinne alle ei ole tarvittu, kuin lahjaksi saatu villafleece, pipo, villasukat ja tumput.

Pinnasänky: Sille ei valitettavasti ole toistaiseksi ollut yhtään mitään käyttöä. Pari ekaa viikkoa vauva nukkui kanssani ”perhepedissä” olohuoneen sohvalla, sen jälkeen hän on nukkunut kelarasiassa olohuoneen lattialla. Toinen meistä nukkuu hänen kanssaan olohuoneessa. Usein niin, että isimies alkuillan ja minä otan imetyksestä aamuvuoron. Tämä siksi, että pikku menninkäinen on melkoisen kova äänen käyttäjä unissaan. Nyt täytyy kyllä myöntää, että mahaähinä on hieman helpottanut muutaman päivän ajan. Toivottavasti jossain kohtaa siis pystymme nukkumaan kaikki samassa huoneessa yhtä aikaa.

Itkuhälytin: Meillä nyt on niin pienen pieni asunto, että ei sitä itkua kyllä voi olla mitenkään kuulematta ilman itkuhälytintäkin. Mutta jos joskus onnistun nukuttamaan menninkäisen parvekkeelle, niin silloin tämä on varmasti kätevä. Olemme me sentään muutamasti itkuhälytintä käyttäneet, kun vauva on nukkunut ja me olemme olleet saunassa.

Mikrosterilointi kone: Tämä ei vain ole jostain syystä istunut rutiineihini. Samalla vaivalla olen kyllä keitellyt rintapumpun osat, tutit tai tuttipullot (joita käytetään niin vähän) kattilassakin.

Pullon lämmintin: Tämän kapistuksen toimintaperiaatetta ihmettelen edelleen. En ole kertaakaan onnistunut käyttämään tätä onnistuneesti.

Vauvan sukat: Oikeesti! Siis miksi vauvalle edes on sukkia?! Ainakin meillä ne pysyvät jalassa ehkä just sen hetken, kun olet laittanut ne vauvan jalkaan. Sukkahousut on paljon kätevämmät, varsinkin näin talvivauvalla😊

Trikoinen kantoliina: Tätä en ole myöskään käyttänyt kertaakaan. Johtuu ehkä siitä, että menninkäinen viihtyy sitterissä, lattialla tai sohvallakin ihan hyvin itsekseen pieniä aikoja. Nukutuskin on onnistunut muutoin ja saan siivottua silloin kun vauva nukkuu ja jollen saa, niin isimies on siivonnut. Mutta ehdottomasti aion yrittää opetella tämän käyttöä, sillä tiedän, että meille tulee tilaisuuksia, jolloin kantoliina on miljoonasti näppärämpi kuin vaunut.

Unipussi: Tämän pyysin isimiestä hankkimaan, kun kotiuduimme sairaalasta. Lähinnä siksi, koska pelkäsin niin paljon, että jos vauva vaikka onnistuukin tyyliin tukehduttamaan itsensä peitolla. Ihan täysin turha ostos. Ei olla käytetty kuin ehkä kahdesti. Meidän menninkäisessä virtaa karhujen veri. Unipussukka on tuntuu olevan ainakin toistaiseksi aivan liian paksua tavaraa, vain kevyt viltti kietaistuna vauvan ympäri on riittänyt. Sekin on usein puoliksi rimpuiltu pois päältä jossain kohtaa unia.