Kun vauva sairastaa

Kun vauva sairastaa, on äidin huoli suuri. Näin pieni elämä tuntuu niin kovin haavoittuvaiselta, siksi pienen ihmisen sairastuminen saa helposti äidin (ja tietysti miksei myös isänkin) suunniltaan huolesta. Meidän tapauksessa isimies joutui toimimaan järjenäänenä moneen kertaan.

Eräänä päivänä isimies valitteli kipeää kurkkuaan ja siitähän se kaikki sitten lähti. Hän sai taudin ensimmäisenä. Köhi, aivasteli ja kuumeili. Kunnon miesflunssailijana makasi sängynpohjalla pari päivää pystymättä yhtään mihinkään. Minä suurin piirtein tietenkin lukitsin hänet makuuhuoneeseemme, jotta hän pysyisi mahdollisimman kaukana pienestä lapsestamme ja joka käänteessä hermostumiseen saakka olin muistuttamassa käsien pesemisen tärkeydestä.

Vaan eipä auttanut miehen välttely, ei käsienpesu eikä täysimetys. Niin meidän pikku menninkäinenkin sai ensimmäisen tautinsa. Minä tietenkin huolesta soikeana, mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Tekisi mieli juosta häntä suorana lääkäriin ja käskeä heidän tekemään jokin ihme taika, että nuha ja yskä katoaisivat. Vaikka tietysti tiedän, etteivät taudit lähde kuin sairastamalla.

Apteekista haimme nenän tyhjentämiseen baby-vac laitteen. Maksoi hieman reilu 30 euroa, mutta oli joka pennin arvoinen. Pikku niistäjällä yritin tyhjentää pientä nuhaista nenää ennen laitteen hankintaa, mutta se oli aivan onneton tapaus! Baby-vac kiinnitetään imuriin ja sillä saa nopeasti ja tehokkaasti tyhjennettyä vauvan sieraimet. Iso peukku laitteelle! Itse yritin tehostaa vitamiinien syöntiäni siinä toivossa, että ne kulkeutuisivat äidinmaidon mukana vauvalle. Kuumettakin olin joka käänteessä mittailemassa, mutta yhtään kuumetta ei pienelle noussut, joten tarkkailimme vain nuhan kehittymistä kotioloissa. Alle kolmekuinen pieni vauva on kuumeen noustessa vietävä lääkäriin, sillä häntä ei saa kotikonstein alkaa itse lääkitsemään.

Lopulta nuha ja yskä rohisti pientä niin, että lähdimme käymään päivystyksessä. Siellä todettiin pienellä rs-virus, mutta koska oli kuumeeton ja yleisvointi lääkärin mukaan muutenkin hyvä, lähdimme parantelemaan takaisin kotiin. Pikku menninkäinen lähinnä nukkui muutamat seuraavat päivät. Syöminenkin oli laiskaa, mutta söi kuitenkin. Baby-vacia käytimme joka käänteessä, samoin keittosuolatippoja. Yöksi nostettiin reilusti sängynpäätyä ja pilkoin valkosipulinkynsiä sukan sisään sängynpäätyyn, jotta hengittäminen olisi helpompaa. Myös suihkussa suihkuttelin (jos mahdollista) vielä kuumemmalla vedellä, jotta hän sitterissä katsellessaan sai samalla höyryhengitystä.

Silmäpussit kasvoivat ja kahvia kului, sillä äidinvaisto piti hereillä pitkin yötä tarkistamassa vauvan vointia ja hengitystä. Inhottava äiti suorastaan terrorisoi lapsensa unta, sillä jos kelarasia oli mielestäni liian hiljainen, silittelin vähän vauvan poskia, jotta sain hänet päästämään edes jotain äännähdyksiä. Isimies jo mutisi mennessään, että ei vain hänen sairastaessa yhtään sympatioita herunut, mutta paha silmä sai hänet vaikenemaan nopeasti😊

Viikon jälkeen flunssa alkoi viimein helpottamaan. Selvisimme onneksi melkoisen vähällä. En tiedä miten huolissani olisin ollu, jos toiselle olisi noussut kuume tai hän olisi saanut keuhkoputkentulehduksen. Korvat kävimme vielä jälkitarkastamassa, sillä monella on rs-taudin jälkitautina korvatulehdus. Vihdoin elämä alkaa palaamaan normaaleihin uomiinsa. Taudin seurauksena meidän nukkumaanmenot aikaistuivat kahdella tunnilla (mikä ei siis ole ollenkaan huono asia). Nyt meillä mennään nukkumaan 20 ja herätään noin 8. Jää vanhemmillekin hetki aikaa illalla olla ihan aikuisten kesken ennen nukkumaanmenoa!