Vauvoja tehdään nykyään yhä
vähemmän ja vähemmän. Omassa tuttavapiirissäkin on useita pariskuntia, jotka
ovat avoimesti sanoneet, etteivät ole kiinnostuneita lapsien saamisesta. Mikä
on mielestäni ihan ymmärrettävää, kuuluinhan itsekin heihin vielä jokin aika takaperin. Maailma on muuttunut paljon siitä, mitä se on
aikanaan ollut. Olemme saavuttaneet tiettyjä etuoikeuksia ja mahdollisuuksia,
jotka eivät välttämättä aina sovi yksi yhteen perhesuunnittelun kanssa. Lisäksi
tuntuu, että vauva-arki kuulostaa ihmisten puheissa vähintäänkin möröltä. Et
ikinä nuku, syö lämmintä ruokaa tai käy missään. Vauva vaan huutaa ja kakkaa ja
parisuhdekin kuolee alta aikayksikön. Vauva-arki on rankkaa, kaikuvat
varoittavat sanat eri suista.
No millaista vauva-arki sitten oikein on? Toki pitää pitää mielessä, että mikä on yhden vauva-arki, ei ole välttämättä toisen vauva-arki. Moni pikku juttu liittyy myös vauvan temperamenttiin ja yksilöllisiin piirteisiin, mutta moniin asioihin voi myös vaikuttaa toistuvilla rutiineilla, koska vauvat ehdollistuvat aika nopeasti. Tämä ei tietenkään päde esimerkiksi koliikkivauvoihin.
Eikä siitä käy kiistäminen,
etteikö mukaan mahtuisi sellaisia päivä, kun todella miettii, että en minä ihan
tätä tilannut. Tämä on kuitenkin täysin luonnollista, eikä siitä mielestäni
tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Kaikilla meillä on huonoja päiviä,
vauvoillakin. Suurin osa ajasta meillä kuitenkin on ollut melkoista
kuherruskuukautta. Vauva on valloittanut sydämemme, eikä parisuhdekaan vielä
natise liitoksistaan. Päinvastoin, olemme olleet melkoisen onnellisia vauvan
syntymän jälkeen. Isimies on ollut loistava apu vauvan hoidossa ja ruoka, riittävä lepo ja pienet offtimet vain itselle ilman vauvaa ovat varmistaneet sen, ettei pinna pala aivan joka käänteessä.
Aikainen lintu madon nappaa, on
ollut mottoni jo monta vuotta. Olen enemmän aamu, kuin iltaihminen. Nyt vauvan
tulon jälkeen tämä asia on joutunut kovalle koetukselle. Alkuun vauva oli
enemmänkin yö- kuin päiväeläjä. Ensimmäiset yöt hän viettikin pääasiassa
tissillä, ja minä nukuin tuskin yhtään tai sen, mitä nyt imettäessä huomasin
torkahtelevani😊 Päivisin yritin sitten nukkua, kun isimies
viihdytti jälkikasvua. Eihän siitä juuri mitään tullut.
Ensimmäisen viikon aikana
vauvalla ei tuntunut olevan minkäänlaista rytmiä. Eihän vauva juuri muuta
tehnytkään, kuin syönyt, ulostanut ja nukkunut. Ihan muutamia hetkiä hän jaksoi
valvoa ja pitää seuraa meille. Toisen viikon aikana valveillaolo jaksot
alkoivat hieman pidentymään ja kolmannen viikon aikana hän alkoi yhtäkkiä
nukkumaan öisin 5-6 tunnin jaksoissa. Ai että kyllä kaksi väsynyttä vanhempaa
kiittivät. Nykyään unijaksot vaihtelevat öisin 7-9 tuntia syömättä ollenkaan.
Herätäkin hän saattaa vain pikaisesti vatsanpuruihin, mutta nukahtaa heti
uudestaan. Alkuun pelkäsin, mitähän meille mahdetaan neuvolassa asiasta sanoa.
Mutta täysin lapsentahtisesti tässä on menty, meidän tahti vain on tämä. Ja
eivät ne mitään siellä sanoneet, painoa tulee puolet enemmän mitä
välttämätöntä, joten tyttö tankkaa itsensä päivisin niin täyteen, että jaksaa
yön nukkua😊
Täytyy myöntää, että olemme
saaneet nukuttua yllättävän hyvin. Tietenkään nukkumisjärjestelyt eivät
menneet, niin kuin me olimme aluksi suunnitelleet. Vauva pinnasänkyyn ja sitten
vain heräillään yöllä syömään, kun vauva ilmoittaa. Ehei! Heti aluksi oli
selvää, että jos haluamme nukkua, toinen meistä nukkuu vauvan kanssa
olohuoneessa ja toinen nukkuu sillä aikaa sängyssä (perhepeti ei ole edes
vaihtoehto, sillä me nukumme parvisängyssä). Miksi olohuoneessa? Koska vauva
kerta kaikkiaan ähisteli mahaansa niin äänekkäästi (vaikka itse nukkuukin),
ettei siinä kukaan muu voinut nukkua. Yleensä silittäminen tai lämpötyyny auttoivat pahimpaan ähistelyyn. Kun vauva nukahti taas sikeään uneen, ähistelykin
päättyi. Vauvan kasvettua tämä ähinä on helpottanut melkoisesti, nykyisin
nukumme kaikki makuuhuoneessa. Vauva kelarasiassa lattialla, koska jostain syystä on pitänyt sitä turvallisempana kuin pinnasänkyä, ja me omassa
sängyssä. Aamuisin siirryn vauvan kanssa olohuoneeseen hääräämään, että isimies saa vielä
nukkua, joskus myös isimies ottaa aamuvuoron imetyksen jälkeen ja minä jään nukkumaan.
Päiväunet eivät vieläkään ole
oikein säännöllisiä. Pikku menninkäinen olisi mieluusti hereillä vaikka koko
päivän, mutta hänen mielentilansa ei kyllä sitä salli. Väsykiukkua yleensä
alkaa esiintymään puolen päivän pintaan, mutta kun ei vain malttaisi nukahtaa.
Vanhemmat kuitenkin lopulta ovat vieneet aina voiton ja tyttö on lopulta
nukahtanut. Ei ole ollut mikään helppo nakki saada vauvaa nukahtamaan
pinnasänkyynsä. Päivisin toisinaan onnistumme, useimmiten emme😊
Sohva, kelaboksi, vaunut ja varsinkin turvakaukalo ja auto on parhain
nukkumapaikka ikinä. Välittömästi painuu pienet silmät kiinni, kun pääsee turvakaukaloon
matkustamaan😊 Myös vaunut kelpaavat. Niiden täristyksessä
hän viihtyy hereilläkin hiljaa, mutta auta armias kun vaunut pysähtyvät alkaa
tyytymätön vauva ilmoittamaan itsestään.
Vauva-arjessa uskomatonta on myös
ajan kuluminen. Vaikken edes tee päivisin juuri mitään ihmeellistä. Yleensä
päivät menevät enemmän tai vähemmän vauva syöttämiseen, nukuttamiseen ja
viihdyttämiseen. Se on uskomatonta, miten paljon aikaa kuluu imettämiseen tai
ylipäänsä maidon kanssa puljaamiseen, sillä myös pumppaan maitoa. Turha sopia
mitään aikaiseen aamuun, sillä vaikka heräisin pari tuntia ennen lähtöä
jonnekin, se aika kuluu hujauksessa. ja useimmiten kuitenkin myöhästyn.
Näin vanhemmiten arki nyt on
muutenkin koostunut enimmäkseen siitä, että on käynyt töissä tai koulussa tai
molemmissa ja sen jälkeen harrastanut ja viettänyt kotiaikaa. Ei ole ollut
tärkeää, eikä ole jaksanutkaan, olla koko aikaa menossa, niin kuin nuorempana.
Nykyään näkee ystäviään mieluummin jonkin harrastuksen parissa, kuin vaikkapa after
workeilla. Täten vauvan tulo ei sinänsä ole muuttanut arkirutiinejani juuri
mitenkään😊
Tietenkin on tiettyjä asioita, jotka
muuttuvat. Kuten et voi enää harrastaa (vaikkapa juoksua, hiihtoa, uintia tai
mitä tahansa) juuri silloin kun itse haluat vaan silloin kun siihen on
mahdollisuus. Täysimetys nimittäin sitoo ainakin itseäni melko paljon. Iltaisin
vauva on nukahtanut tissille, joten käytännössä iltanukutukset ovat aina minun
vastuullani. Nyt tosin harjoittelemme nukahtamaan niin, että menninkäinen ei nukahtaisi tissille, vaikka tietysti tissin kautta menemme kuitenkin sänkyyn. Mutta päivisin olen voinut hyvin käydä kaupoilla, leffassa,
urheilemassa tai mitä vain ennenkin tekemiäni asioita ja isimies on voinut
ruokkia pullolla pumpattua maitoa.
Isimiehen lähdettyä töihin
offtimeni vauvan kanssa tulee todennäköisesti olemaan melko vähäistä. Olen
yrittänyt asennoitua tähän positiivisesti ja miettiä, mitä asioita voin tehdä
vauvan kanssa ilman, että mökkihöperöidyn täysin. Ilmoittauduimme vauvauintiin
ja ajattelin alkaa käymään perhekahvilassa ja puuhailla päivisin muita
äiti-vauva juttuja. Eikä tietenkään joka päivä jaksa mitään tehdäkään. Välillä on ihan kiva vaan olla kotona😊
Multitaskaus taitoni ovat tällä
hetkellä huipussaan. Olen aina ollut taitava tekemään montaa asiaa
samanaikaisesti, mutta nyt olen kehittynyt suorastaan proksi! Enkä saisi mitään
ikinä tehtyä, mikäli näin ei olisi. Toisinaan myös ihan rehellisesti pyydän
miestä menemään vauvan kanssa jonnekin, jotta saan hommani hoidettua ilman,
että minut jatkuvasti keskeytetään. Ja mikäs on mennessä, kun voin antaa
pumpattua maitoa matkaan ja isimieskin onneksi tykkää osallistua vauvan
hoitoon.
Isimiehen omistautumista
vauvalleen onkin ollut ilo seurata. Vauva on kietonut hänet aivan pikkusormensa
ympärille. Isimies on suorastaan hurmioitunut ja viettää paljon aikaa pienen
tyttösensä kanssa. Myös tytöstä taitaa tulla iskän tyttö. Hän hymistelee iskän
hassutuksille ja viihtyy iskän sylissä pitkiäkin aikoja, ellei ole syömässä
tissiäni😊 Ihan vain aniharvoin tunnen pienen
kateudenpiston sisimmässäni, koska hänen elämänsä on kuitenkin muuttunut
vähemmän kuin minun. Hän voi edelleen halutessaan mennä iltaisin käymään
jossain tai pelata pleikkariaan ilman nukutusvastuuta, mutta todellisuudessa
tämä on haitannut itseäni varsin vähän.
Ja tietenkin vauva on myös
muuttanut monia suunnitelmiamme. Enää emme esimerkiksi suunnittele ensikesälle
pitkää telttavaellusta. Mutta luonto ja kalastusretkiä kuitenkin. Ei vauvan
tulon tarvitse meidän harrastustamme lopettaa. Tietenkin se muuttaa sitä, mutta
kohdevalinnoilla varmasti voi tehdä näistäkin retkistä ihan mukavia. Erilaisia, mutta mukavia.
Ainakin toistaiseksi meitä on
siunattu melkoisen rauhallisella lapsella. Jos mahavaivoja (jotka ovat alkaneet nyt helpottamaan) ei oteta lukuun, on
lapsi erittäin tyytyväinen ja rauhallinen tapaus. Hän jaksaa jo valvoskella ja
tutkailee uteliaana ympäristöään ja kiinnittämään huomiota esineisiin ja
väreihin. Hän viihtyy sitterissä ja näin ollen saan edes joskus syödyksi ruoan
silloin kun se on vielä lämmintä tai siivottua tai käytyä suihkussa niin, että
hän katselee ja kuuntelee sitterissä veden lotinaa😊 Leikkimatto on myös aivan ykköspaikka ja siellä pikkuinen viihtyykin hyvin musiikkia kuunnellen ja leluille seurustellen. Paljon me päivittäin myös sylittelemme, lauleskelemme, luemme ja seurustelemme keskenämme. Summasummaarum koen siis kuitenkin saaneeni enemmän kuin olen menettänyt. Kai se on niin,
että miten asiaan sitten suhtautuu. Onko aina maanantai vai perjantai? Onko
lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä? Kyllä, onhan vauva-arki välillä
väsyttävää, se on myönnettävä, muutoin valehtelisin. Mutta se on kuitenkin
ollut huomattavasti helpompaa, mitä etukäteen olin kuvitellut sen olevan😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti