Hyvää juhannusta! (äitiä vähän ressaa...)

Nyt ollaan taas uuden jännän äärellä. Nimittäin juhannusmatka… Olemme viettäneet aina juhannusta saman kaavan mukaisesti matkustamalla koko konkkaronkan voimin isimiehen vanhempien ystäväpariskunnan luokse. He ovat joskus reilusti yli 30 vuotta sitten aloittaneet yhteiset juhannuskokoontumiset ja tätä perinnettä pidetään yllä yhä edelleen. Perinne pitää sisällään muun muassa rosvopaistia, lohen loimutusta, rantasaunailua ja rentoa yhdessäoloa yli sukupolvirajojen. Isimiehen vanhempien tuttavapariskunnalla sattuukin olemaan kolme tytärtä puolisoineen, jotka ovat meidän kanssa suurin piirtein samoissa ikäluokissa. Me olemme toistaiseksi tosin ainoat, jotka ovat tähän mennessä lisääntyneet.

Pakko kyllä myöntää, että jännittää kovasti. Niin että mitäköhän tästäkin taas tulee. Isimiehellä on aivan ruusuiset kuvitelmat koko reissusta. Hän on sitä mieltä, että se pystytään vetämään aivan entiseen malliin. Epäilen! Minulla taas on ääripessimistiset ajatukset ja näen koko reissun täynnä oikeastaan vaan uhkia ja epäonnistumisia ja pelkään, etten pysty nauttimaan koko reissusta tipan vertaa. Epäilen tätäkin! Totuus toivottavasti tulee olemaan jotain näiden kahden välimaastosta. Vaikeahan se on etukäteen ennustaa, kun ensimmäistä kertaa lähtee kokeilemaan😊 Toiset vanhemmat ovat sitä mieltä, että lapsi joustaa vanhempien menojen mukana, toiset taas sitä mieltä, että lapsi ennen kaikkea vanhemmista viis. Me kai menemme tässäkin keskilinjastoa. Tietenkin toivomme sekä itsellemme että lapsellemme viihtyisää reissua. Sovellamme sitten sen puitteissa, miten homma näyttää menevän.

Mukaan on pakattu jos jonkunmoista romua ja rompetta, niin kuin nyt lapsiperheessä yleensä on tapana. Tärkeimmät matkaan lähtevät tavarat:

·         Matkasänky! Se piti käydä hankkimassa, sillä vahingosta viisastuneena en enää yritäkään selvitä yöreissusta vaunujen avulla. Tein tämän virheen muutama viikonloppu takaperin, koska se oli toiminut menninkäisen ollessa aivan pieni. No nyt lähes puolivuotias unissaan liikkuvainen lapsi ahtaissa vaunuissahan aiheutti vain jäätävää meteliä. Ei jatkoon! Älkää kokeilko! Perhepetiäkin olemme yökylässä kokeilleet, yhtä huonolla menestyksellä kylläkin. Menninkäinen tuntui roikkuvan koko yön tissillä (kun normaalisti syö yhdesti yöllä) ja silloin kun ei ollut tissi suussa, hän potki unissan niin, etten nukkunut koko yönä juuri yhtään.

·         Rattaat ja Manduca. Itkuhälytin! Ja ladattavat paristot. Hyttysverkko vaunuihin.

·         Lämmintä vaatetta ja makuupussi, koska juhannus! Ei ikinä tiedä miten kylmä on. Plus voi olla, että nukutamme hänet aluksi yöunille rattaisiin ja yritämme siirtää illemmalla sänkyyn. Menninkäisen nukkumaanmenoaika kun on jo kahdeksalta. Tämä on pelottavin sudenkuoppa. Tiedän, jollei hän pääse tuttuun aikaan nukkumaan, ilta on yhtä väsykitinää. Toisaalta tuleeko tämä nukutustaktiikka onnistumaan. En tiedä. Jollei, on vaan suosiolla lähdettävä talolle nukkumaan ja parhaassa tapauksessa jäätävä ilman rosvopaistia.

·         UNIKAVERI! Viimeksi tyhmä äiti unohti, ei olisi kannattanut! Uni tulee paljon paremmin, kun sitä saa hinkata pitkin naamaa.

Toki mukaan lähtee sitten vielä näitä perusjuttuja: pyyhe, vaatteita, ruokalappuja, vaippoja, ruokaa, talkkia, kosteuspyyhkeitä, d-vitamiinisuihke ja mitänäitänyton -juttuja. Mutta emme kuitenkaan kuole, mikäli näistä perusjutuista jokin jää kotiin.

Toinen asia mikä jännittää, on pitkä ajomatka. Arvoimmekin pitkään mihin aikaan päivästä olisi viisainta lähteä ajamaan. Lopulta tulimme siihen lopputulokseen, että aamulla. Heti kun aamutoimet on tehty. Pikku neitokainen nukkuu silloin pisimmät päiväunensa, yleensä noin plus/miinus parituntia, joten hyvällä onnella pääsemme etenemään kivan siivun hänen nukkuessa.

Noh, näillä sitä kai mennään ja katsotaan mitä tapahtuu! 😊 Pakko yrittää pitää mieli positiivisena, sillä kaikkein eniten onnistumiseen kai vaikuttaa oma asenne😊 Hauskaa juhannusta!