Kyllä isimies osaa!

No nyt ollaan oltu jännän äärellä kulunut viikko, kun pikkumenninkäistä tissille nukahtamisesta vieroitettiin. Olen ehkä päästänyt itseni (turhan) helpolla ja antanut hänen nukahtaa iltaisin tissilleni ennen omaan sänkyyn siirtämistä. Toisinaan hän on saattanut hieman havahtua siirrosta, useimmiten ei. Nyt siihen kuitenkin tuli loppu. Syitä on monia, mutta muun muassa se, että tämä äiti lähti juhlimaan polttareita yön yli reissulle ja isi sai jäädä nukuttamaan vauvaa.

Lueskelin Uni Hiekkaa etsimässä kirjaa, koska eräs äiti oli tästä kirjasta puhunut kuin raamatusta ja saanut mielenkiintoni heräämään. Mikä ihme voi olla tuo taikakirja? Toki jo silloin aavistelin sen liittyvän jotenkin unikouluihin. Ennen pelihousujen repimistä, mainittakoon, että ennen pienen lapsen unikouluttamaan joutumista (jos ikinä kokee tämän tarpeelliseksi) on monia asioita tehtävissä lapsen yöunien parantamiseksi. Niistä puhuu myös tämä kirja. Ja niin kuin olen joskus ennenkin sanonut, oikeastaan kaikki lähtee pitemmän päälle joka ilta samana toistuvista rutiineista, jotka ehdollistavat lapsen oppimaan, milloin nukahtaminen tulee tapahtumaan.

Kirjaa lukiessani törmäsin kommenttiin, joka jotakuinkin otti kantaa siihen, että mikäli lapsi vielä 6 kuukauden jälkeen ei ole oppinut nukahtamaan itse ilman esimerkiksi tissille nukahtamista, on todennäköistä, että myöhemmin saattaa joutua turvautumaan johonkin unikoulumenetelmään. Tästä on tietysti olemassa kommentteja puolesta ja vastaan, enkä ota kantaa siihen kuka on oikeassa, koska jälleen kerran, jokaisen perheen tilanne on yksilöllinen ja jokainen tekee, miten parhaaksi näkee. Se sanottakoon, että alle 6 kuukauden ikäisille vauvoille ei kuitenkaan unikouluja suositella. Ja sanonpa vielä senkin, että vaikka unikoulusta tulee ensimmäisenä mieleen rankka huudatusunikoulu, on unikouluja erilaisia, joten turha tyrmätä sanaa heti kättelyssä, koska se herättää ensimmäisenä mielikuvan itkevästä vauvasta.

Noh, niin tai näin, itse toivon selviäväni tulevaisuudesta ilman unikoulua. Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja aloimme menninkäisen kanssa harjoittelemaan uutta iltarutiinia. Iltarutiineihimme kuuluu iltapuuro, vauvahieronta, pesut, yöpaidan vaihto ja iltatissi. Nyt muutin tätä niin, että iltatissin jälkeen, kun menninkäinen on torkahtamassa tissille, vaihdan vielä hänelle kuivan vaipan. Tällöin hän havahtuu ennen sänkyyn siirtämistä. Lisäksi muutin pinnasängyn sisustusta niin, että unipesä sai väistyä odottamaan seuraavaa käyttäjää, jotta sängyssä on sitten tilaa peuhata unikaverin kanssa ja harjoitella opittuja taitoja. Otettiinpa käyttöön oikein isojen tyttöjen peittokin, kun ennen hän on nukkunut pesässä viltin kanssa.

Voi tietenkin arvata, että eihän tästä muutoksesta aivan kivuttomasti selvitty. Pari ensimmäistä iltaa olivat pahimmat. Pikkuinen oli tyrmistynyt joutuessaan sänkyyn ja vaatimalla vaati päästä takaisin tissille. Sitkeästi nostin häntä syliin, kun hän alkoi itkemään ja laskin takaisin alas, kun hän rauhoittui. Tämä varmasti ainakin kertaa kymmenen ennen kuin uni tuli ja korjasi. Joka ilta kuitenkin vähän vähemmän. Edellisenä yönä ennen reissuani pääsimme kokeilemaan käytännössä, miten nukutus isimiehen kanssa sujuu. Ja arvatahan saattaa, että ei tästä ilman itkua selvitty. Mutta kuinkas ollakaan isimies onnistui. Salaa hieman huokaisin helpotuksesta, vaikka tietenkin jännitin, miten tuleva yö tulee sujumaan. Onhan isimies siis päivisin hoitanut menninkäistä, että olen päässyt käymään asioilla ja liikkumassa. Myös isovanhemmat ja isimiehen veljen perhe ovat häntä hoitaneet, joten hoitoon jättäminen ei sinänsä ollut mikään uusi asia. Mutta en usko, että löytyy kovin montaa äitiä, jota ei jännittäisi ensimmäinen yönyli hoito😊

Innoissani ja kauhuissani starttasin aamulla auton. Toisaalta oli äärimmäisen tervetullutta päästä viettämään aikuisten aikaa ja aukaista muutama sihijuomakin. Tiesin, että tulisin nauttimaan siitä. Toisaalta mieleen eksyi aina välillä ajatus, kuinkahan siellä pärjätään. Mutta kuten niin monesti aikaisemminkin, isimies osoitti olevansa aivan täydellinen isi. Ja hyvinhän he olivat pärjänneet. Menninkäinen sai syödäkseen (niin kiinteät ruoat kuin pakastetut maidot), puhtaat vaipat, rakastavaa seuraa ja pääsi ajallaan nukkumaan. Ja nukkui koko yön kuten ennenkin heräten vain kahdesti nopeasti syömään. 

Summasummaarum, äidin reissu siis taisi olla traumaattisempi😊 Imetys ja pitkä aika erossa vauvasta eivät ole mitenkään erityisen miellyttävä yhdistelmä. Eikä rintapumppu tietenkään ole yhtä tehokas rintojen tyhjentäjä kuin vauva. Mutta hauskaa oli ja äiti on virkistynyt ja onnellinen. Koska tämä meni näin hienosti, voipi olla että pitää lähteä ulos joskus toistekin😊 Ps. Nykyään nukahtaminen ilman tissiä sujuu jo todella mallikkaasti. Enää ei itkusteta iltaisin eikä tarvitse nostaa lohdutukseen sängystä. Riittää kun on lähettyvillä. Jopa tutti on alkanut kelpaamaan sängyssä! Muutoin se on kyllä edelleenkin turhake.