Millainen hän on?
Aktiivinen, utelias ja toimelias. Ja iso. Yhtäkkiä tuntuu,
että menninkäinen ottaa kamalia kasvupyrähdyksiä, ei siis fyysisellä vaan
henkisellä tasolla. Hän on oppinut syy-seuraus-suhteen. Hänestä on hauska tehdä
jotakin ja katsoa miten reagoin. Jos hymyilen, hän toistaa tekemistään. Okei,
jos kiellä, hän toistaa silloinkin (mm. koiran juomakupissa läträäminen,
pyykkien repiminen narulta, kenkien syönti, rattaiden pyörien imeskely ja
mitänäitänyton). Hän on oppinut nenänaurun ja hihitteleekin nenänauruaan koko ajan.
Lisäksi hän on oppinut tanssimaan. Hän pitkään harjoitteli liikkeelle lähtöä
hytkymällä, nyttemmin samaisesta hytkymisestä on tullut tanssiliikkeitä.
Musiikki saa hänet hytkymään ja vauvakinon mammamia elokuva oli menninkäisetä
jotain aivan huippua😊 Vuorovaikutus on kehittynyt hurjasti ja
kontaktinotto toisiin lapsiin ja vauvoihin on kehittynyt valtavasti. Myös
leluilla leikkiminen on saanut aivan uusia, kehittyneempiä piirteitä.
Mistä hän pitää?
Musiikista ja hytkymisestä. Menninkäisen lempilaulu on mörkö
se lähti piiriin ja hän repeää aina, kun laulussa tulee kohta
tinttantanttantallallei😊 Hän pitää kaukosäätimestä, tietokoneesta ja
puhelimesta ja on valmis ylittämään hurjimmatkin esteet päästäkseen näihin
käsiksi. Hän pitää myös koirastamme, vaikka koira ei olekaan aivan varma
pitääkö hän menninkäisestä. Tai ainakaan silloin kun menninkäisellä on molemmat
nyrkin täynnä nyhdettyä mustaa karvaa. Hän on siis hieman raju osoittamaan
rakkauttaan. Itsekin huomaan välillä olevani aivan mustelmilla, kun toinen
huomaamatta päivän aikana on ehtinyt nipistelemään, potkimaan tai tökkimään
pienillä kovilla varpaillaan. Hän on myös kova rakastamaan. Hän tietää mitä
tarkoittaa halipusu ja sen kuultuaan tarttuu kovin kiinni käsillään ja hyökkää
kimppuun kuolainen suu ammollaan.
Mitä hän inhoaa?
Kynsien leikkaamista. Jos hän ei voi saada saksia, niin ei
niillä kyllä hänen kynsiäänkään sitten leikata. Aina joutuu harhauttamaan
jotenkin, että saa kynsi kerrallaan homman tehtyä. Jos oikein onni käy, niin
välillä jopa kaksi kynttä. Menninkäinen on kyllä niin utelias, että kuopsuttaa
kynsillään kaikki paikat, joten kulutus on kovaa. Vaikka kuinka yritän pitää
kynnet lyhyinä, niin silti tuntuu, että ne lohkeilevat. Ja tylsyys vaivaa
pientä aika ajoin. Se on paha, varsinkin jos äiti haluaisi aamulla ihan pienen
hetken maata vierekkäin söpösti sohvalla. EI KÄY, hän huutaa. Hän inhoaa sitä,
jos tissistä ei tule maitoa riittävän nopeasti tai jos tissiä tyrkyttää
muulloin, kun silloin kun hän sitä haluaa. Silloin pienet naskalit on hyvä
upottaa rintaan. Ai että se sattuu. Mutta myös opettaa olemaan tuputtamatta.
Nyt harjoitellaan kovasti konttaamista. Ja tukea vasten
nousemista. Sellainen on menninkäinen 8 kuukautta. Oma valloittava itsensä niin
kuin aina. Lisääntyvät hampaat saavat toisen välillä kiehumaan raivosta,
kuolaamaan hullun tavalla ja jyrsimään kaiken käteen osuvan, muutoin hän on
useimmiten neiti aurinko. Kujeileva ja keikistelevä nenänauraja. Pikkuinen
hassuttelija<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti