Onko äitiys raskaampaa kuin isyys?

Aihe tuli vastaan sosiaalisessa mediassa, kun me naiset -lehti oli tehnyt lukijakyselyn aiheesta, onko äitiys haastavampaa kuin isyys? Jopa 86% 1500 vastaajasta oli sitä mieltä, että kyllä.

Ja valitettavasti itsekin kallistun tähän 86% vastaajaryhmän edustajistoon. Toki pitänee muistaa, että vastaajat kyselyyn olivat pääsääntöisesti äitejä, joten kyselyn vastaukset ovat täysin äitien subjektiivisesta kokemusmaailmasta käsin tuotettuja, eikä isän ääni kuulu vastauksissa lainkaan. Sillä sen, mitä omasta arjestani käsin voin aiheeseen vastata, tiedän, että helposti katson asioita vain omalta kannaltani enkä pysähdy useinkaan miettimään, millaista kumppanin arki todellisuudessa on?

Itse olen tasa-arvon kannattaja enkä ole koskaan esimerkiksi epäröinyt jättää menninkäistä isimiehelle hoitoon tai isimiestä tekemään osaansa kotitöistä. Päinvastoin. Sillä itseni rakastajana, tarvitsen silloin tällöin itsellenikin aikaa, jolloin minua ei tarvitse ei mies, eikä vauva eikä varsinkaan kotityöt. Ja hienosti he pärjäävätkin keskenään (isimies ja kotityöt sekä vauva), vaikka tietenkin isimiehellä on erilainen tapa olla lapsemme kanssa ja vastata arjen askareista, kuin minulla.

Miksi sitten minusta tuntuu, että arjen askareet kasaantuvat vain minun hoidettavakseni? Ensinäkin tähän on tietenkin jo fyysisen välimatkan tuomat haasteet, koska toinen ei ole kotona kuin viikonloppuisin. Tällöinhän välttämättä minä olen se, joka pääasiassa lapsemme arkea pyöritän. Silloin helposti myös mm. ravintoon, harrastuksiin ja vaatetukseen liittyvät asiat ovat minun kontollani. Noh, on tähän muitakin syitä tietysti. Isimies kun ei oikein ole mitään varsinaisia kauppakeskuksien suurkuluttajia. Häntä alkaa puuskuttamaan ajatuskin kaupoille menosta. Siksi en edes huoli häntä mukaan ostoksille, koska en jaksa sitä, että kintereiltäni kuuluu tasainen huokailu.

Viikonloppuina usein siivoamme yhteisvoimin, mutta esimerkiksi ruoanlaitto on lähestulkoon minun vastuullani, siitä yksinkertaisesta syystä, että teen niin paljon parempaa ruokaa. Toki joskus mielessäni kiroilen, että olisipa minullakin sellainen mies, joka tekisi sitä tai tätä, mutta sitten palautan mieleeni, että omalla miehelläni on kuitenkin muunlaisia hyviä ominaisuuksia, joista pidän erittäin paljon.

Mainittakoon myös se, että olemme melko klassinen mies-/naisroolinen perhe. Siinä missä arjen pyöritys välimatkan takia kasaantuu harteilleni, niin myös minä oletan, että mies hoitaa esimerkiksi kaikki remontointiin ja autoihin tai elektroniikkaan liittyvät asiat. Okei, siis osaanhan minäkin nauloja hakata ja lamppuja vaihtaa, mutta kaikki hiemankaan isommat remontointitehtävät ovat kyllä miehen harteilla. Ja rehellisyyden nimissä pakko myöntää, että olen erinomainen keksimään miehelleni kaikenlaisia nikkarointitehtäviä😊  

Suomessa äitiysloma on vain äitien juttu, mikä varmaan ajatuksen tasolla juontaa siihen, että fysiologisesti vain naiset imettävät. Tietenkin naiset voivat myös valita olla imettämättä tai imetys ei onnistu. Mutta muutamina ensimmäisinä kuukausina helposti vauva-arki on ehkä enemmän äidin kuin isän vastuulla. Ja helposti äidit myös voivat ”omia” vauvaa itselleen syystä tai toisesta. Vaikkakin ainakin meillä isimies on ollut aina ahkera vaipanvaihtaja ja vauvan viihdyttäjä. Kuitenkin eräs päivä hän itsekin yhtäkkiä totesi ääneen, että on jotenkin niin paljon helpompaa olla isä nyt, kun vauva on jo sen ikäinen, että syö jo muutakin kuin tissiä ja että vauvan kanssa voi jo ihan leikkiä selkeämpiä leikkejä. Ja uskonkin, että vauvan iän karttuessa kasvatusvastuu jakaantuukin välillämme entistä tasaisemmaksi. Nyt kun en enää öisin imetä, niin silloin kun isimies on kotona ja jos vauva ei nuku kokonaista yötä, ovat yöherätykset isimiehen vastuulla.

Entäs sitten vanhempainvapaa. Isimiehen työpaikalla tuskin olisi suopeasti katsottu asiaa, että isimies olisi jäänyt vanhempainvapaalle ja minä olisin lähtenyt äitisraha kuukausien jälkeen töihin. En usko, että työpaikalla oltaisiin oikeastaan mielissään hoitovapaastakaan. Eikä se kyllä rehellisyyden nimissä olisi edes mistään kohtaa taloudellisesti järkevääkään (vaikka aina aikaa ei voikaan ostaa rahalla), koska isimiehen palkkaus on omasta korkeakoulututkinnostani huolimatta kaksi kertaa parempi kuin omani! Mutta koska isimies tekee kausitöitä, hän on jäämässä talvella vauvan (sitten jo taaperon, apua!) kanssa kotiin. Onkin hauska nähdä, millaiseksi heidän arkensa sitten muodostuu ja millä tavalla isimiehen odotuksen vastaavat todellisuutta. Sillä useinkin hän tuntuu kuvittelevan, että olen suurin piirtein viiden tähden lomalla kun olen lapsen kanssa kotona. Valitettavasti itse en kuvailisi tilannettani aivan näin😊

Summasummaarum, onko meillä äitiys raskaampaa kuin isyys? Varmasti, jos katsotaan kotityölistaa ja vastuulistaa. Mutta isimies osallistuu sen minkä pystyy ja minkä minä hänelle tilaa annan. Omalla tavallaan kai hänenkin arkeansa voisi sanoa raskaaksi, koska hän käy töissä, ikävöi viikot lastaan (ja ehkä toivottavasti minuakin), viikonloppuisin yrittää antaa aikaansa mahdollisimman paljon lapselle ja minulle ja toteuttaa hänelle lankeavia tehtäviä. Entä selviäisikö isimies samoista asioista kuin minä? Varmasti, jos hänen olisi pakko, mutta pidän myös siitä, että iso osa langoista on omissa käsissäni.

Kieltämättä hieman hirvittää, kun kahdeksankuukautis neuvolaan on minun sijastani menossa vain isimies. Syvällä sisimmässäni tunnen jopa pientä mustasukkaisuutta asiasta, vaikka olen myös iloinen asiasta. Ja isimies on tyytyväinen, kun saa tuntea itsensä erittäin tärkeäksi. Mutta toisissa perheissä asiat ovat toisella tavalla kuin toisissa perheissä. Tärkeää kai olisi se, että asiat ja tehtävät ovat kumpaakin miellyttävällä tasolla, eikä niin, että arjen raskaudesta tarvitsisi alkaa kilpailemaan keskenään. Tähän hyvin usein auttaa vain yksi asia, parisuhteessa kommunikoiminen ja toisensa kunnioittaminen, huomioiminen ja auttaminen.