Vauvavuosi -vaihetta vaiheen perään?

Näin esikoisen kanssa vauvavuosi tuntuu toisinaan melkoiselta vaiheesta vaiheeseen etenemiseltä. Eräs tuttavani kiteytti asian hyvin: ”Vaiheet ovat kuin raskausoireet, ei koskaan tiedä kuinka monta päivää, viikkoa tai kuukautta ne kestävät, ennen kuin tulee jokin uusi oire”. Nauroin, no siltä se kieltämättä välillä tuntuu.

Sitä tulee seurattua tiettyjä fyysisen kehityksen virstanpylväitä (kääntymisiä, ryömimisiä, istumisia, ylös nousemisia jne.) intoa piukassa niin, että unohtaa välillä että psyykkiselläkin puolella tapahtuu valtavasti. Ja nimenomaan nämä psyykkisen puolen kehitysvaiheet ovat niitä, jotka voivat aiheuttaa vauvassa levottomuutta, itkuisuutta ja hätäännystä. Maailmankuvan mullistuessa pikku hiljaa lapselle, ei ole ihme, että hän tarvitsee toisinaan enemmän tukea, turvaa ja lohdutusta. Toki motorinenkin puoli tuntuu välillä raastavalta, kun unissaankin pitää harjoitella opittuja taitoja.

Enkä minä oikeastaan edes saisi varmastikaan valittaa. Olenhan päässyt melkoisen helpolla, kiltin, sopeutuvaisen ja aurinkoisen lapseni kanssa. Mutta vaiheita jos jonkinlaisia on meilläkin riittänyt.

Muistan ihan ensimmäisen vaiheen muutama viikko sen jälkeen kun kotiuduimme synnäriltä. Vauva piti ihmeellistä demoniääntä, hieman kuin murinaa, unissaan. Emme mitenkään pystyneet nukkumaan siinä metelissä. Onneksi isimies oli vauvan synnyttyä lähes pari kuukautta kotona, joten jaoimme yöt puoliksi. Sitten murina vain loppui. Menninkäinen vain unohti miten unissaan muristaan. Yritin yhdistää murinaa mm. masuvaivoihin, mutta ihan selkeästi en voi väittää niiden johtuneen  vain kiertävästä vatsasta. 

Jossain kuukauden kieppeillä vauva ei enää vain syönyt, kakannut ja nukkunut, vaan alkoi olemaan pidempiä aikoja hereillä. Tämä on ensimmäinen vaihe, jossa vauva alkaa valvoa enemmän ja tarkkailemaan ja havainnoimaan ympäristöään enemmän.

Ensimmäisten kuukausien aikana myös tuntui tiheän imun kausia olevan kokoajan.  Usein jaksot ajoittuvat 3 ja 6 viikon sekä 3 ja 6 kuukauden ikään ja silloin tuntuu, että vauva ei haluaisi muuta, kuin syödä. Minusta kyllä toisinaan tuntui, että ensimmäiset pari kuukautta olivat pelkkää tiheää imua päivästä toiseen.

Parin kuukauden iässä vauva tekee uuden kehitysloikan, kun se alkaa liikkumaan enemmän. Vauva löytää kätensä ja jalkansa ja vauvan kehonhallinta paranee. Aivot ja pää kasvavat. Ja vauva voi olla aiempaa vaativampi ja haluta huomiota enemmän. Pikkuhiljaa myös persoonallisuus alkaa kehittymään.

Vatsavaivat ja kakan panttaaminen olivat meillä arkipäivää 4 kuukauden ikään saakka, jolloin aloin täysimetyksen rinnalla syöttämään soseita. Lastenlääkäri myös neuvoi antamaan duphalcia vatsaa pehmittämään ja yhtäkkiä joskus 5-6kk iässä vatsaongelmat olivat poissa. Nykyään, kun voi vaihtaa vaikka kolmekin kertaa päivässä kakkavaippaa, niin ei uskoisi, että joskus toinen ei kakannut kahteen viikkoon!

Kun demonimörinät ja parin kuukauden iässä sairastettu RS-virus oli taltutettu ja vauva siirretty pieneksi käyneestä kelarasiasta pinnasänkyyn, olivat yöt vähän aikaa taas melko seesteisiä. Kunnes tulivat neljän kuukauden hulinat. Herätä piti tuon tuostakin. Illalla kun pistit vauvan nukkumaan kahdeksalta, saatoit kymmeneen mennessä olla käynyt rauhoittelemassa itkevää vauvaa lähemmäs kymmenen kertaa. Öisinkin piti heräillä useammin.

Kun tämä meni ohitse ja myrsky vesilasissa tyyntyi, vauva alkoi hahmottamaan olevansa ihan oma persoonansa eikä minun jatkeeni. Kun katosin näkyvistä, vaikkapa vessaan tai makuuhuoneeseen, niin ettei vauvalla ollut suoraa näköyhteyttä minuun, alkoi valtava karjunta. Ja sitä piti sitten välillä yölläkin testata, että onkos äiti edelleen kuulolla. Onneksi ei ihan kamalasti kuitenkaan.

Sitten tulivatkin huippuyöt, kun opetimme vauvan nukahtamaan itse ja lopetimme yösyömiset. Vauva nukkui aamuun saakka heräämättä. Monta viikkoa pelkkää luksusta. Kunnes ah, taas vaihe. Maailma avartui liikkeellelähdön myötä ja taas öistä tuli levottomia. Nyt öisin piti harjoitella milloin mitäkin uutta opittua taitoa, ryömimistä, konttaamista, istumista. Voi jos vaan vauva osaisi kertoa, minkä ihmeen takia päivän treenit eivät riitä.

Ja taas sitä vaan odotellaan, että milloin tämä vaihe menee ohitse, että päästään seuraavaan vaiheeseen. Kamalinta asiasta tekee juuri se, että vaikka teorian tasolla tietääkin kaikkien vaiheiden kuuluvan tiettyyn kehityksen vaiheeseen ja ikään, sitä aina kuitenkin pohtii, entä jos? Entä jos tämä ei menekään ohi? Onko tämä normaalia? Kuinka kauan tämä ja tämä kestää? Enää ei ollenkaan ihmetytä miksi äitiysloma on niin pitkä (tai lyhyt, mistä asiaa katsoo), koska olisi se melkoista jos olisi pitänyt heti parin kuukauden jälkeen palata töihin. Toiset ne joutuvat/haluavat, hatunnosto heille, itsestäni ei olisi ollut siihen. Toiset ne kirjoittavat äitiyslomalla gradun, toiset julkaisevat kirjan, toiset tekevät sitä ja tätä. Itsestäni tuntuu että nämäkin äitiys- ja vanhempainvapaat ovat menneet aivan liian nopeasti ilman extrapuhteita. Mutta turha sitä on itseään lähteä muihin vertailemaan.

Ja todettakoon vielä, että eivät kaikki vaiheet ole vain negatiivisia. On ihanaa, kun toinen on kasvanut ja kehittynyt. Olen liimaillut printattuja kuvia menninkäisen vauvakansioon kuukausi kuukaudelta ja oikein huimaa huomata, miten kuvistakin pystyy näkemään kasvun ja kehityksen. Muistan vieläkin ensi hymyn ja varovaiset kontaktinotot. Kääntymisharjoitukset. Kiljumaan ja päristelemään oppimiset. Elohopean lailla raajojen liikuttelun. Ensimmäisen naurun. Ja nyt selkeästi huomaa, että toinen on oppinut ymmärtämään joitakin sanoja, tunnistamaan nimensä ja osallistuu keskusteluun, vaikka hänellä ei varmasti ole käryäkään siitä, mistä puhutaan. Hänestä on kuoriutunut varsinainen iso pieni tyttönen!

Preglife sovellus tietää kertoa, että tällä hetkellä käynnissä on kuudes kehitysvaihe, jolloin lapsi alkaa luokitella maailmaa, tekemään rinnastuksia, sisäistää esineiden eri ominaisuuksia ja oppii uudenlaisia tapoja luokitella ympäröivää maailmaa. Sovellus on ollut hauska tapa seurata lapsen psyykkistä kehitystä, samalla se on myös kammottava, kun se laskee päiviä aina seuraavan kehitysvaiheen alkuun saakka. Mutta näinhän se on, ei siis ole lainkaan liioiteltua sanoa, että vauva vuosi on yhtä vaiheesta toiseen etenemistä. Mutta se, miten vauvat reagoivat vaiheisiin voi vaihdella vauvan persoonasta ja temperamentista riippuen hurjasti. Että sen puolesta voin kyllä todeta, että loppujen lopuksikin, meillä on eletty melkoisen tasapaksua elämää kuukaudesta toiseen.