Kirjeitä vauvalle

Omassa perheessäni tunteista puhuminen on ollut vähän mitä sattuu, eli niistä ei suuremmin ole puhuttu. Muistan hyvin, kuinka vanhojen tansseissa taisin ensimmäistä kertaa isälleni sanoa kasvotusten, kuinka tärkeä hän on minulle. Olen yrittänyt ottaa askelta eri suuntaan ja olla avoimempi tunteideni kanssa. Siitä huolimatta ei aina ole helppoa pukea sanoiksi sitä mitä ajattelee.

Muistan saaneeni 15-vuotiaana isältäni kirjeen. Olin silloin alkanut juuri seurustella ensimmäisen poikaystäväni kanssa ja voitte arvata mitä kirje käsitteli. Kirje liikutti minua silloin ja liikuttaa yhä edelleen monin tavoin. Harmittaa, ettei monien ikävien tapahtumien jälkeen, minulla ole sitä enää tallessa. Vaikka olen päättänyt, että omassa kasvatuksessani pyrin panostamaan vuorovaikutukseen, päätin silti alkaa kirjoittamaan kirjeitä lapselleni.

Hei pikkuinen,

Täällä sinua jo kovasti odottavat äiti, isi, suku, ystävät ja nelijalkainen siskosi. Olet ollut mahassani 24 viikkoa ja olet muodostunut meille jo kovin rakkaaksi ja tärkeäksi. Teet minut onnelliseksi tuntiessani liikkeesi ja elämäsi sisälläni. Toivon, että onnistumme saattamaan sinut tähän maailmaan ongelmitta, terveenä ja saat hyvän sekä onnellisen elämän.

Elämäsi varrelle tulee varmasti ylä- ja alamäkiä, niin kuin meidän kaikkien, mutta toivottavasti pystyt aina tukeutuman läheisiisi, vaikeimmissakin asioissa. Toivottavasti pystymme tarjoamaan sinulle turvallisen, kannustavan, iloisen ja tukevan kasvuympäristön. Toivon että pystymme opettamaan sinulle tervettä itsetuntoa ja itsevarmuutta, ihmisrakkautta, empatiaa, avarakatseisuutta ja positiivista elämänasennetta. Toivottavasti arvoihisi tulee kuulumaan luonnonläheisyys, toisten arvostus sekä suvaitsevaisuus.

Sinua odottoen,

Äiti, isi ja karvasisar