Neuvolakäynti ja alakäyrillä kasvaminen

Tänään oli ns. pidempi neuvolakäynti, jolla siis sain esitteen kela-asioista ja muutamista muista jutuista ja sain raskaustodistuksen, joka tarvitaan kela-asioita varten. Edellisellä neuvola kerralla esitettiin toive, että myös puoliso olisi mukana tällä käynnillä, mikä ei meidän kohdallamme tietenkään ole mahdollista. Enkä kyllä järin ymmärrä miksi olisi pitänyt, sillä käynti ei juurikaan eronnut muista neuvolakäynneistäni ja oli nopeasti ohi. Ensikerralla sitten pitäisi neuvolaan olla jo palanneena virkaa hoitava työntekijä. Huoh, hieman ärsyttää, sijaisuutta aina painotetaan.

Täyttämäämme voimavarakaavakettakin käytiin lävitse vain auttavasti, vaikka tuskin vastauksemme ovat mitään riskivastauksia ovatkaan ja arviomme mukaan meillä menee elämässä ihan hyvin. Mielialaani mitattiin masennustestillä, joka kattoi muutamia kysymyksiä mielialasta ja isyyden tunnustamisesta protokollasta puhuttiin hieman. Kyselin synnyttämisestä, synnytysvalmennuksesta ja synnäriin tutustumisesta, mutta paikkakunnallamme ei ole ainakaan kunnallista valmennusta ja synnäriinkin pääsee tututstumaan ehkä minun raskausolo aikani tai sitten ei. Oikeastaan ainut mielenkiintoinen kaavake oli suostumuskysely harvinaisten synnynnäisten aineenvaihduntasairauksien seulontaan vastasyntyneiltä. Tähän ajateltiin suostua.

Ehdin jo lähteä neuvolasta, kun parin tunnin päästä tämä terveydenhoitaja soitti perääni, että jos sittenkin voisin tulla kontrolliajalle ennen seuraavaa lääkärineuvolaa. ÄLÄ HUOLESTU! Näin on, sano nyt odottavalle äidille, että älä huolestu, niin kuin se nyt olisi edes mahdollista. Omakannasta sitten kurkistin, mitä käynnistäni oli kirjoitettu ja siellä todettiin sf-mitan olevan niukka ja alakäyrillä, mitään varsinaista mittaa ei kuitenkaan mainita.

Tottahan toki sitten hieman googlettelin asiaa. Tarinat olivatkin yllättäen melko positiivissävytteisiä ja useat vauvat, jotka kasvavat alakäyrillä, ovat syntyneet normaaleina, normaalisti ja ilman mitään komplikaatioita. Monessa tarinassa oli myös kyse mittausvirheistä tai sikiö on ottanut myöhemmillä viikoilla kasvuspurtin. Myös ilmeisesti sikiön asento voi vaikuttaa mittaustulokseen, meilläkin kun viihdytään aivan alavatsalla.

Sitten oli negatiivisemmalta kuulostaviakin uutisia. Terveyskirjaston mukaan n. 3% vuosittain syntyneistä lapsista on viikkoihinsa nähden pienipainoisia. Kolmasosa näistä perintötekijöistä johtuen ja loput johtuen äidin elintavoista tai istukan ongelmista. No mitään jättiläisiä ei isimiehen kanssa olla kumpikaan, eikä lihoaminen ole meille kummallekaan helppoa. Elintapani ovat hyvät, en ole raskausaikana juonut enkä polttanut ja syön monipuolisesti ja säännöllisesti. Istukkakin vaikutti vielä rakenneultrassa normaalilta, tai ainakaan kukaan ei sanonut siinä olevan mitään vikaa.

Eipä tässä siis nyt auta kuin odotella ja katsoa miten tilanne sitten kehittyy. Onneksi joka tapauksessa ehdin ottamaan jo vakuutuksen, jos jotain poikkeavaa tästä seuraakin. Kyllä tämä lasten hankkiminen tuntuu toisinaan olevan yhtä hullujen ihmisten hommaa ja stressitekijästä stressitekijään siirtymistä. Se mikä on postiivista on, että vointi sentään pysynyt hyvänä ja fyysinen toimintakyky on erinomainen. Ei ole huono olo, ei särje paikkoja, ei väsytä eikä kolota turhia!