Luoko raskaus mielleyhtymiä?

Ah, paluu arkeen ja loman jälkeinen masennus. Joka kerta Lapista tultuaan sitä toivoo, että olisi voinut olla siellä vielä vähän pidempään. Tietysti on mukavaa myös päästä perus fasiliteettien pariin. Nautin kuumasta suihkusta, ihokarvojen ajelusta ja puhtaasta tuoksusta ihollani. Siitä huolimatta erämaa elämässä on oma viehätyksensä.

Reissu meni oikeinkin mukavasti. Yllättävän hyvin sitä jaksoi päivittäin liikkua raskaassa maastossa ja nukkua yönsä teltassa mahankin kanssa. Oikeastaan koko reissu menikin ilman mitään kipuja tai kolotuksia. Vain viimeisen 300 kilometrin ajomatkan ajan jalat tuntuivat puutuvan koko ajan ja alkoivat kipuilemaan.

Paluu matkalla ostin isälleni paikallisesta kaupasta muutaman keskiolutpullon kiitokseksi koirieni, tai no nyt enää yhden koiran, hoitamisesta. En ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi asiaa, ennen kuin kanssa kansalaisten silmät kääntyivät uteliaina suuntaani. Luoko raskaus minusta jotain mielikuvia? Entä raskaus ja kolmos olut? Normaali olosuhteissa muutaman erikoisoluen ostaminen olisi viestittänyt sivistyneistä juomatavoistani. Enhän sentään ostanut litran lekaa halvinta suomi viinaa. Mutta nyt, vatsa pyöreänä, se tuntui yhtäkkiä viestittävän minun olevan täysin edesvastuuton ja suurinpiirtein maailman suurin juoppo. Voi kyllä minua huvitti. Opinpahan itsestänikin taas jotain. Salaa nimittäin sain tyydytystä kanssa ihmisten mielentilan pahanpäiväisestä järkyttämisestä.