Juuri kun tämä äiti oli ehtinyt
tuulettaa ”toimivan” arkirytmin löytymistä, päätti neiti näpäyttää äitiä. Älä
luulekaan pääseväsi näin helpolla!
Alkupäivinä vauvahan käytännössä
asui tissillä, varsinkin yöt. Mikä johtikin välittömästi siihen ratkaisuun,
että minä ja vauva nukuimme vierekkäin sohvalla isimiehen nauttiessa
kunnollisia yöunia parvisängyssämme. Kun ruokarytmi ja ateriaväli alkoivat
muovautua, siirryimme ratkaisuun, jossa isimies viettää alkuyön vauvan kanssa
toisessa huoneessa minun nukkuessa toisessa ja imetyksen tapahtuessa vaihdamme
rooleja ja minä otan sitten aamuvuoron. Tämä oli itseasiassa isimiehen idea.
Ehkä hänkin näki ensimmäisten päivien jälkeen, että äitiä vähän väsyttää😊
Tämä ratkaisu onkin toiminut
hyvin. Lapsukaisemme menee unille siinä kahdeksalta. Herätämme hänet vielä
iltatissille viimeistään yhdeltätoista ja sitten hän useimmiten nukkuukin 4-6
tuntia yhteen soittoon ennen kuin herää itsestään seuraavan kerran
ruokailemaan. Siitä hän nukkuu 9-10 aamulla. Ellei nyt lasketa lukuun sitä,
että lapsukaisemme pitää jäätävää ähistelymeteliä mahansa kanssa osan yöstä,
hän olisi täydellinen nukkuja. Noh, varmasti pääasia, että hän nukkuu. Nukutaan
me muut sitten myöhemmin. Ehkä eläkkeellä, viimeistään haudassa. Ei kai, ei
minulla ole varaa valittaa, sillä tiedän meidän perheen nukkuvan paljon
paremmin, kuin tosi moni muu vauva-arjen kourissa kamppaileva kanssataivaltaja.
Eilinen aamu ei ollut sen
erilaisempi kuin mikään aamu. Olin siirtynyt sohvalle omaan vuorooni vasta
viiden jälkeen, eli huippuyö minulle ja yritin kelaboksista kantautuvasta
metelistä huolimatta saada nukutuksi. Yhdeksältä luovutin ja käytin nopeasti
koiran aamupissalla ja päätin aloittaa imetyspuuhat.
Imetyspolikäynnillä neitimme
oikein esitteli imemistaitojaan, eikä rintakumia tarvittu koko käynnin aikana
kertaakaan. Treenistä huolimatta tämä ei aivan näin ruusuisesti sujunut
kotioltavissa. Mutta tänä kyseisenä aamuna kuitenkin taas sinnikkäästi päätin
kokeilla. Ja yllätysyllätys, vauva tarttui rintaan ilman kumia. Tarttuipa
toisenkin kerran ja vielä kolmannen kerran. Hieman jopa jo tuuletin, tässäkö
tämä oli, nytkö voin heittää vesilintua näillä kumeilla. Kun imetyskertoja
alkoi kertymään, aloin jo toivoa toisin. Jo kertaalleen parantuneet nännit
olivat taas kipeät ja nännirasva oli pakko kaivaa esille.
NOTE TO MYSELF: Älä aloita rintakumista
vieroittamista tiheän imun kautena!
Tiheän imun kaudella tarkoitetaan
kautta, jolloin tuntuu, että vauva ei muuta teekään kuin asu rinnalla. Näitä
kausia on yleensä mm. kolmen ja kuuden viikon iässä sekä kolmen ja kuuden
kuukauden iässä. Vauva voi tällöin olla levoton ja itkuinen ja äidistä tuntua
siltä, että tissimaito ei täytä vauvan tarpeita. Tämä kuitenkaan harvoin pitää
paikkaansa. Vauva vain varmistelee, että maitobaari pysyy avoinna jatkossakin.
Nämä kaudet kestävät usein parista päivästä viikkoon, joten parasta yrittää
olla hermostumatta.
Niinpä me käytännössä asuimme
koko päivän sohvannurkassa. Äidin viihdykkeenä oli kännykkä ja telkkari,
vauvalla tissi. Välillä tissistä otettiin ihan nopeat huikat, välillä
maratoonattiin yli tuntikin. Vahingossakaan ei vauva suostunut nukkumaan, ellei
oteta laskuihin reilun tunnin vaunulenkkiä. Nopeita torkkuja saattoi ottaa
äidin vatsan päällä ja tissillä, mutta auta armias jos menit siirtämään omaan
sänkyyn, niin tiesit erehtyneesi.
NOTE TO MYSELF: JUO! JUO! JUO SITÄ
VETTÄ!
Mieluiten ota imetysnurkkaukseen
kokonainen vesipullo! Aivan sairasta miten paljon nesteitä imettäminen
kuluttaa. Todellakin janottaa! Litra vettä ei ole kuin näyttää kuiville
limakalvoille😊
NOTE TO MYSELF: MUISTA HYVÄ
IMETYSASENTO!
Koko päivän tissiteltyäsi vauvan
kanssa tiedät niskahartia alueella todella tehneesi niin. Varsinkin jos tyynyt
ovat olleet vähän sinne päin ja tuki jossain aivan muualla kuin olisi pitänyt.
Niinpä kun vihdoin ja viimein vauva oli tyytyväinen päivänsä saavutuksiin, oli
kuumalle suihkulle, hieronnalle, venyttelylle, buranalle ja foamrollerille
todellakin käyttöä. Imettäminen todella pystyy vetämään paikat niin jumiin,
että päätä ihan särkee!
NOTE TO MYSELF: OLE KÄRSIVÄLLINEN!
TÄMÄ ON TOIVOTTAVASTI VAIN VAIHE!
Imetyksen sitovuus on yllättänyt
minut. Mutta nyt tajuan miten helpolla olenkaan päässyt, koska meidän neiti on
ollut enemmän sorttiin nautiskelija kuin pikaruokailija. Hän on vetänyt
helposti tunnin tissimaratoneja syödessään, mutta sen jälkeen ollutkin monta
tuntia tyytyväinen. Kuka varasti aurinkoisen ja toi tilalle känkkäränkän? Neito
naukkaa nopeat huikat, torkahtaa äitin massulle, yrität siirtää muualle
päiväunille, herää, huutaa tissille kutsuhuudon ja aloittaa saman alusta. Täten
äiti on ollut kahlittuna sohvan nurkkaan lähes vuorokaudet läpeensä, huoh,
samaan aikaan kuin isimies voi jatkaa normaalia elämäänsä, sillä isimiehen syli
on tätä nykyä surkea. Siltä ukolta kun puuttuvat nuo tarvittavat
maitokanisterit.
Taas kaikesta imetystuskasta
huolimatta on vain pakko todeta, että mikään ei ole suloisempi näky, kuin
tyytyväisenä äidin vatsan päällä nukkuvan pikku ihminen. Meidän neiti myös
nauttii erityisen paljon tukan tai selän silittelystä tissitellessä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti