Kirjeitä vauvalle osa 3.


Tämän lyhyen hetken tuntemisen perusteella voin kertoa, että olet ollut minun paras päätökseni IKINÄ! Jos joskus odotusaikana saatoinkin epäillä mahdutko meidän kahden itsenäisen ihmisen maailmaan tai olisimmeko sittenkään valmiita luopumaan helposta ja viehättävästä elämäntyylistämme, olin hölmö. Sinä hetkenä, jolloin tapasimme ensi kertaa tiesin, että pelkoni oli ollut turhaa <3 Toki elämä ei tule sellaiseksi kuin ennen, ei onneksi tarvitsekaan. Se on täydellistä näin. Kun meitä on kolme. Kun sinä olet siinä. Näin se oli tarkoitettu!

Sulatit sydämemme välittömästi. Siitäkin huolimatta vaikka pelkäsin, alanko vihaamaan omaa lastani kun tuskailin imettämisen kanssa. Niin paljon se sattui ja aiheutti tuskaa! Mutta niin vain sinä opit senkin asian, taitava tyttäreni. Sitkeästi kerta toisensa jälkeen jaksoit yrittää ja opit <3 Nyt ne hetket sinä rinnallani ovat korvaamattoman ihania. Se näky kun tyytyväisenä nukahdat syliini pieni hymynkare huulillasi. Se tyyneys ja rauha mikä sinut näissä hetkissä vallitsee. Olet rentona sylissäni, tyytyväisenä tuhiset ja näytät siltä, että uskot äidin olevan aina siinä. Jakamassa lämpönsä, sylinsä ja antamassa turvansa. Toivottavasti näin saa ollakin!

Mikään ei ole kauniimpi näky, kun nukut. Pienet luomesi suljettuina seikkailet unimaailmassasi, jonka sisältöä äiti voi vain arvailla. Ihaninta ikinä on myös se, kun kohdistat katseesi suoraan silmiini ja koko maailmasi tuntuu kirkastuvan. Äiti, minun hymyilevä äiti, ja hymyilet takaisin.

Mikään ei myöskään voi näyttää suloisemmalta kuin hetkesi isäsi kanssa. Hän rakastaa sinua niin paljon. Rakasti jo silloin kun kasvoit mahassani. Rakasti silloin, kun minä epäröin. Rakasti alusta loppuun. Ja sinut nähtyään hän oli mennyttä miestä. Isi tiesi, että sinä tulet olemaan meidän kaikki. Koko maailma. Niin paljon me sinua rakastamme. Ja niin paljon kuin me sinua rakastamme isi myös tiesi, ettei se muuta sitä, että me olemme myös kaksi ihmistä. Yhdessä olemme rakastavat vanhemmat, kumppanit, rakastavaiset. Erikseen olemme mies ja nainen erilaisine henkilökohtaisine tavoitteinemme ja haaveinemme ja niin sen kuuluu ollakin, eikä sitä aisaa muuta mikään. Isi tiesi mistä puhui. Isi on viisas.

Elämämme ei lopultakaan ole muuttunut sen vaikeammaksi tai rajoittavammaksi. Päinvastoin. Olet tuonut elämämme niin paljon lisää. On ihanaa, että olet olemassa siinä, ihan lähellä, käsi kädessä. Että saamme rakastaa sinua ja huolehtia sinusta, kantaa vastuuta sinusta ja kasvattaa sinua. Olet tärkeä! Hyvää yötä lapseni, nuku hyvin. Aamulla taas tavataan <3    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Häähumua korona-arjen keskellä?

Pakko myöntää, että pariin viime kuukauteen häärintamalla ei ole tapahtunut juuri mitään. Onneksi kaiken ei tarvitse olla lukkoon lyötyä ...