Älkää hylätkö kirjoja

Olin eilen käymässä tuoreen kummityttöni luona, eräällä hyvin pienellä paikkakunnalla, josta olen alun perin kotoisin ja jossa olen itse viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni. Kylä on ihanan idyllinen ja aina kun sinne palaa, tuntuu kuin palaisi ajassa taaksepäin. Siellä aika tuntuu pysähtyneen ja kaikki säilyneen ennallaan viimeiset yli 15 vuotta, kun en siellä ole enää asunut.

Kun tein lähtöä takaisin kotiin, kummityttöni viisi vuotias sisarus lähti kirjastoon satutunnille. Hän esitteli ylpeänä satukorttiaan. Fiilistelin innoissani värikästä kartonginpalaa, johon oli liimattu tarroja satutunti kerroilta. Kerroin innoissani, että minulla on 25 vuotta sitten ollut täysin samanlainen kortti kuin hänelläkin. Rakastin satutunteja ja meillä kotonakin oli paljon kirjoja. Opin lukemaan jo ennen esikoulua, sillä pari vuotta vanhempi ystäväni osasi lukea ja olin hänelle niin kateellinen, että päätin oppia lukemaan. Samalla päätöksellä olen myös joskus oppinut uimaan. En yritä kehuskella päättäväisyydelläni ja voin paljastaa, että päättäväisyys ei ole pelkästään hyve. Se on edesauttanut myös monia vääriä päätöksiä.

Ystäväni kertoi, että satutunneilla ei käy hänen lapsensa lisäksi juuri kourallista enempää lapsia. Olin pöyristynyt. Kylässä, jossa kaikki palvelut ovat muutaman sadan metrin säteellä. Omana aikani satutunnit olivat piukassa lapsia. Toki aika on eri ja syntyvyyskin on laskenut parissa kymmenessä vuodessa (ei nyt kuitenkaan sentään noin paljoa). Lankapuhelimet on heitetty nurkkaan ja älyvempeleet ovat korvanneet perinteiset viestimet. TV on ainut, joka yhä edelleen on säilyttänyt suosionsa. Tämä näkyykin alati lisääntyvänä kanavatarjontana, kun lapsuudessani vaihtoehtoja ei ollut kuin kourallinen.

En suoranaisesti kapinoi tv:tä, tabletteja ja puhelimia vastaan. Näissä on myös lukuisia mahtavia ja kehittäviä sovelluksia. Toisinaan myös nonstoppina pyörimään saatavat lastenohjelmat ovat joidenkin hetkien välttämätön pelastus. Lukemisella on kuitenkin merkitystä aivojen kehittymiselle ja sen uskotaan mm. hidastavan muistin rappeutumista ja hillitsevän stressiä. Pienelle lapselle lukeminen on oiva keino kehittää mielikuvitusta, luovuutta ja oppia tarinoiden kautta elämän perusasioita. Kuunteleminen vaatii myös keskittymiskykyä. Luetun ymmärtäminen on myös tärkeää tulevaisuuden kannalta ja parantaa opiskeluvalmiuksia. Mutta ennen kaikkea lukeminen voi parhaimmillaan olla arvokasta yhteistä, jakamatonta aikaa lastemme kanssa. Se mahdollistaa keskustelun ja läsnäolon ja yhteisen tekemisen samalla kerralla. Älkää lopettako lukemista😊