Täällä taas raskaus hehkuu eli olo on kuin valaalla. Aamuisin vatsa on yleensä vielä kiva, sievä pallo, mutta iltaa kohden turvotus kasvaa valtavasti. Toisinaan nahkan venyminen tuntuu jopa tukalalta. Yritän
lohduttautua sillä, että tämä johtuu estrogeeni- ja proesteronihormonin
vaikutuksesta sileään lihaskudokseen. Koska sileälihas on veltompaa, ruoka
kulkeutuu hitaammin ruoansulatuskanavan lävitse. Tämä puolestaan on hyväksi kasvavalle
sikiölle, koska ravintoaineet imeytyvät paremmin.
Ravintoaineiden hitaalla imeytymisellä on myös kääntöpuolensa, nimittäin ummetus. Ja tätä on
itsellänikin toisinaan, vaikka miten paljon yritän päivän mittaan juoda vettä tai
syödä kuituja (kuten täysjyvää, hedelmiä ja vihanneksia). Liikunnan pitäisi
myös auttaa suolistoa toimimaan paremmin. Mutta päivittäisestä liikunnasta huolimatta suolisto voi olla jumissa. Ruokavaliooni olen lisännyt
päivittäin käytettäväksi luumut ja päärynän. Nämä ovatkin kivasti
satokaudellansa parhaillaan, joten näitä saa kaupoista hyvään hintaan.
Ystäväni sai raskausaikanaan pahoja suonikohjuja, joten olen myös yrittänyt käyttää tukisukkia raskauden aikana, varsinkin jos tiedän istuvani
pitkiä aikoja. Tukisukat kuitenkin tuntuvat aiheuttavan enemmän tukalaa
olotilaa jaloilleni, kuin ilman niitä olo. Toisaalta ei niitä suonikohjujakaan
ole toistaiseksi näkynyt. Raskausarvetkin ovat pysytelleet poissa.
Olenkin koko raskausajan rasvannut itseäni päivittäin runsaskätisesti. Vatsan ja muun olemuksen kasvaessa on joutunut tutkimaan ja tutustumaan omaan kehoonsa aivan eri tavalla. Toisaalta viihdyn raskausvatsani kanssa, mutta toisinaan ikävöin entistä ulkomuotoani ja pelkään sitä, mitä siitä on jäljellä raskauden jälkeen. Vaikka olen kuvitellut päästäneeni irti ulkonäkökeskeisyydestä, toisinaan huomaan turhamaisten ajatusten nostavan päätään vilkaistessani peiliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti