Viimeinen raskauskolmannes


Hupskeikkaa ja niin lähdettiin taivaltamaan viimeistä raskauskolmannesta. Viimeistään 3 kuukauden kuluttua meitä on kolme, mikäli kaikki sujuu loppuun saakka odotetusti. Hui, miten aika onkin kulunut niin kovin nopeasti?? Toisaalta odotan jo innolla, että pääsisin näkemään pienen ihmisen, joka on puoliksi minun ja puoliksi isimiehen geeneistä rakennettu. Toisaalta voisin jatkaa tätä raskausaikaa vielä vaikka toiset kuusi tai yhdeksän kuukautta ja kerätä voimia ja rohkeutta tulevaan elämän muutokseen.

Sikiö on nyt noin 32cm pitkä ja painaa noin kilon. Siis yhden kilon! Ja oma ruhoni on kerännyt kiloja yli 10😊 Ystäväni ja tuttavani yrittävät lohduttaa, ettei minusta kyllä huomaa sitä, mutta millään ihmeelläkään en usko, ettäkö 10 kiloa olisi vain vatsassani tai rinnoissani. Noh, onpahan sitten tavoitevaatteita kaappi pullollaan synnytyksen jälkeen. Oikeastaan jopa yllätyin tästä valtavasta painon noususta, sillä olen mielestäni viettänyt melko aktiivista raskausaikaa. Käyn kerran viikkoon uimassa ja joogassa, lenkkeilen päivittäin useamman kilometrin lenkkejä, treenaan lantionpohjaa ja teen lihaskuntoa. Olen ollut onnekas, koska minua eivät ole vaivanneet mitkään perinteiset raskausajan krempat kuten harjoitussupistukset, selkäkivut tai muutkaan vaivat.

Keskimäärin paino nousee raskausaikana 10-16kg. Toisilla enemmän ja toiset pysyvät lähes entisessä painossaan koko raskausajan. Paino jakautuu:

·         lapsi n.3,6kg, lapsivesi n. 0,8kg

·         rinnat n. 0,4kg

·         kudoksissa oleva neste n.1,2kg

·         istukka n.0,6kg

·         kohtu n.1kg

·         Verimäärä n. 1,2kg

·         rasva n.3,5kg

Sikiö on hyvin aktiivinen tapaus. Sillä alkaa olla havaittavissa jonkin sortin rytmiä. Iltaisin hän on kaikkein vilkkaimmillaan. Myös öisten vessareissujen jälkeen alkaa aina riehuminen. Unettomuus on alkanut vaivaamaan, enkä saa helposti enää unta yöllisten vessareissujen jälkeen. Päivisinkin sikiö muistaa ilmoitella itsestään säännöllisesti. Sikiö tuntuu reagoivan myös erilaisiin tutuksi käyneisiin ääniin liikkein. Raskauden puolen välin paikkeilla hän oli pitkään todella alhaalla perätilassa ja polki monta viikkoa kohti alapäätä. Yhtäkkiä hän kuitenkin tajusi käytettävissä olevan tilan ja nykyään liikkeet tuntuvat missä päin vatsaa hyvänsä ja miten päin tahansa. Toisinaan on myös päiviä, milloin liikkeet eivät tunnu niin selvästi. Hän ei ole kamalan aktiivinen tai on kääntynyt sellaiseen asentoon, että liikkeet eivät tunnu kovin hyvin.

Eli ei muuta kun innolla viimeiselle kolmannekselle. Toivottavasti aktiivisuustaso säilyy yllä tämänkin kauden ylitse. Nyt jos sikiö lähtisi syntymään, olisi sillä jo kohtalaiset mahdollisuudet selvitä hengissä koettelemuksesta. Tavallisimpia ennenaikaisen synnytyksen oireita ovat kipeät supistukset, lapsiveden meno ja kohdunsuun avautuminen. Paineen tunne alaspäin ja verinen vuoto ovat merkki ottaa lääkäriin heti yhteyttä. Toivottavasti pikkuinen sinnittelisi kohdussa mahdollisimman pitkään. Meilläkin on vielä paljon tekemistä tässä kotona, ennen vauvan tuloa. Perjantaina olin neuvolalääkärin luona, jossa todettiin kaiken olevan niin kuin pitääkin, joten toistaiseksi olen ainakin luottavaisin mielin asian suhteen.

PS. Ihanat syysilmatkin hellivät. Ylös, ulos ja metsään lenkkeilemään😊

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Häähumua korona-arjen keskellä?

Pakko myöntää, että pariin viime kuukauteen häärintamalla ei ole tapahtunut juuri mitään. Onneksi kaiken ei tarvitse olla lukkoon lyötyä ...