Äiti+vauva kerho

Ystäväni sanoi eilen hieman moitetta äänessään, että miten minun näkemiseni voi välillä olla niin kovin hankalaa varsinkaan nyt kun en edes käy töissä. Noh, olen mestari täyttämään kalenteriani. Vapaa-ajan ongelmia ei toistaiseksi ole ollut. Teen vapaaehtois- ja yhdistystyötä, näen ihmisiä, yritän kehittää itseäni, harrastan liikuntaa ja puuhastelen milloin mitäkin. En edes täysin osaa sanoa mihin aikani kuluu, mutta välillä tuntuu siltä, että on kamala kiire koko ajan.

Tänään osallistuin ensimmäistä kertaa esikoista odottaville äideille suunnattuun kerhoon. Kokemus oli aika hauska ja odotukset ovat kyllä korkealla tulevien kertojen suhteen. Olenkin jo aikaisemmin pärissyt siitä, miten pettynyt olen ollut kuntamme järjestämään perhevalmennukseen. Tuolla kerhossa olisi tarkoitus sitten joka kerralla käsitellä yhtä isompaa vanhemmuuteen, synnytykseen ja vauvan hoitoon paneutuvaa teemaa tarkemmin.

Oli kivaa nähdä ja tutustua toisiin naisiin, jotka ovat samassa tilanteessa (eli vahvasti raskaana) kuin minäkin. Oli myös erityisen kivaa, että mukana oli myös kansainvälistä edustusta, sillä itseäni kyllä kiinnostaa maahanmuuttajiin tutustuminen. Oli myös kaiken ikäisiä äitejä, mikä tekee mielestäni ryhmästä värikkään ja monialaisen.

Olen muutoinkin ihmetellyt miksi tuntuu siltä, että paikkakuntamme raskaana olevia naisia tuntuu kiinnostavan ei mikään? Toki ymmärrän vaikka tällaisen kerhotoiminnan, joka järjestetään keskellä päivää, jolloin työssä käyvän on aika hankala sitoutua tällaiseen, mikäli ei ole kyse esimerkiksi vaikka vuorotyöstä. Mutta noin muutoin edustus tuntuu olevan hyvin vähäistä, oli sitten kyse minkälaisesta toiminnasta hyvänsä tai mihin kellonaikaan tahansa.

Etenkin liikuntapalveluiden tarjonta raskaana oleville pöyristytti itseäni! Tarjolla ei ollut kuin joogaa. Noh, siellä sentään käy noin parisen kymmentä raskaana olevaa naista. Pilatesta yritettiin järjestää, mutta lisäkseni osallistujia olisi ollut vain yksi. No onneksi liikuntaa voi harrastaa tietysti omatoimisestikin. Mutta itseäni kiinnostaa toisten raskaana olevien näkeminen, tutustuminen ja olemassa olo. Ehkä sitten olen vain itse kovin outo? Ja kuitenkin yllättävän usein törmää kommentteihin, että äidit voivat kokea itsensä yksinäisiksi... Rohkeasti mukaan vaan kaikkeen erilaiseen toimintaan mitä omassa kunnassa on tarjolla. Jos ei mitään muuta ole, niin Mannerheimin lastensuojeluliitolla nyt ainakin on usein hyvä edustus lähes ympäri suomea.