Noniin, on tultu siihen pisteeseen, että ihokarvojen,
varsinkin intiimialueen karvoituksen poisto, vaatii melkoista akropatiaa. Myöskään lopputuloksesta ei voi olla alkuunkaan varma, koska näköyhteys alapäähän on
katkennut jo aika päiviä sitten.
Onhan tässä tietysti vaihtoehtoja.
A)
Ajelen sheiverillä summamutikassa sieltä täältä
ja toivon parasta.
B)
Annan karvoituksen rehottaa luomuna. Minkä ehkä
jopa tekisinkin, mikäli karvoitusta ei olisi omaan makuun hieman liikaa. Joo,
olen kuullut että luomu on pop karvoituksen saralla, mutta mutta….
C)
Käyn ammattilaisella poistattamassa karvat. En
tiedä onko se kiusallista ison mahan kanssa, tuskin, kai ammattilaiset ovat
tällä saralla nähneet mitä tahansa.
Kysäisinkin neuvolalääkäriltä että onko sokerointi
raskausaikana sallittua. Hyvä ettei mennyt sylki väärään kurkkuun, kun hän
kakisteli, ettei kukaan ole vielä koskaan kysynyt häneltä tuollaista asiaa.
Luulin asiaa vitsiksi, kai joku muukin sentään on asiaa joskus ajatellut. Tai
sitten on vain pinnallista edes miettiä koko asiaa?
Eräs ystäväni oli aikanaan ostanut vahaliuskoja kotiin ja käskenyt miehensä auttaa asiassa. Seurauksena oli kivulias nivustyrä. Hmm, pistää
miettimään pitäisikö painaa koko asia villaisella. Olin kuitenkin käymässä
messuilla, josta mukaani tarttui kotisokerointipakkaus. Kokeillakko vaiko eikö,
siinä vasta kysymys😊 Ainakin myyjä kovasti väitti, ettei
raskauden pitäisi olla este käytölle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti