Millaisen maailman jätän jälkikasvulleni?


Ilmastonmuutos? Jätteet? Mikromuovi? Eläintuotannon metaanipäästöt? Tämän ei ole tarkoitus olla hippipaasaus😊 Päätös lapsien hankkimisesta on  kuitenkin tuonut mukanaan ajatuksen siitä, että olisi kiva, että lapsillani ja heidän lapsillaan olisi vielä edes hitunen puhdasta luontoa käytettävissään. Tämä postaus ei kerro monikansallisten yhtiöiden ympäristötuhoista markkinatalouden takia. Se on usein turhan abstraktin oloinen kahvipöytäaihe ja tapahtuu liian kaukana itsestä.

En ole täysi untuvikko mitä tulee ympäristötietouteen, mutta itsekin kaipaan toisinaan herättelyä asian tiimoilta. Nyt innostuin katsomaan norjalaista sarjaa Vihreämpi elämä, jossa viiden jakson verran tuleva kahden lapsen (tavallisiin kulutustottumuksiin tottunut) äiti pyrki pienentämään vuotuista hiilijalanjälkeään. Ohjelman kautta tutustuin myös Lauren Singerin Zero Waste nettisivustoon (http://www.trashisfortossers.com/p/about.html), joka siis menee jo täysin päädytyksen puolelle, mutta oli erittäin mielenkiintoinen vierailun kohde.

Ympäristöasioista välittäminen nostaa helposti mielikuvan hippeilystä ja hankalasta elämästä, mutta eihän sen asian aivan näin tarvitse mennä. Toki kaiken voi päädyttää, mutta meistä kaikista ei ole päädyttäjiksi ja se on tosiasia, joka on hyväksyttävä. Mutta jo pienillä, päivittäisillä ympäristöteoilla voi vaikuttaa paljon, eikä sen tarvitse vaikeuttaa elämää yhtään!

Ei tarvitse olla vegaani. Voisin pitää vaikkapa vain kerran viikossa kasvisruoka päivän? Tai rajoittaa naudanlihan käyttöä ja käyttää sen sijaan possunlihaa, kanaa tai kalaa. (vinkki vitonen, härkikset sun muut lihan korvikevaihtoehdot saa hyvin muistuttamaan lihaa ja näin voit huijata perhettäsi)

Kierrätys. Suomalaisten kierrätystietoisuus on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina ja jokaisen taloyhtiön pihalta on löydyttävä tarvittava määrä erilaisia kierrätysastioita. Ei ole enää ollenkaan tavatonta viedä lehdet yhteen roskikseen, metallit yhteen, lasit yhteen ja kartonkipakkaukset yhteen roskikseen. Mitä monikaan ei ajattele on, että esimerkiksi: tupakantumppi ei maadu, vaan hajoaa mikromuoviksi. Purukumi maatuu maassa noin 20-25 vuotta. Alumiininen juomatölkki noin 200 vuotta. Joten ei jätetä näitä lojumaan teiden varsille ja luontoon.

Muovi on huokeaa valmistaa ja soveltuu moneen käyttöön. Tämän huomaa jo pelkästään kauppaan astuessaan tai jääkaappiinsa vilkaistessaan, sillä lähes kaikki on kääritty muoviin. Muovia käytetään myös yllättävän isossa osassa käyttämistämme tuotteista, kuten esimerkiksi monissa kosmetiikkatuotteissa. Se, että muovia on joka paikassa, on sääli, sillä muovijäte on merkittävä ympäristöongelma. Miten peruskuluttaja voi vähentää muoviroskaa? Voit ehkä valita kosmetiikkatuotteet tarkemmin? Tai jos et laittaisikaan kaikkia hedelmiä ja vihanneksia muovipussiin? Tai ottaisit kauppaan mukaan kangaskassin? Myöskään hygieniaroskat, kuten siteet, tamponit, niiden kääreet, vanulaput, kortsut yms. tuotteet eivät kuulu vessan pyttyyn!

Kulutaminen. Tarvitsenko todella koko ajan jotakin uutta? Olenko onnellinen omistaessani mahdollisimman paljon? Mitä jos ostaisin vain sitä mitä todella tarvitsen, arvostaisinko silloin omistamaani enemmän? Monen naisen ja miehen (itseni mukaan lukien) tulee syyllistyttyä esimerkiksi tekstiilien (lähinnä siis vaatteiden) hamstraamiseen. Sitä ostaa jotakin ja huomaa, ettei oikeastaan ostamalleen ole ollut edes käyttöä. Vaatekaappi tursuilee ja on vaikea pitää siistinä, silti ei ole mitään päälle pantavaa. Olisiko tätä ongelmaa, jos miettisin kaupassa kahdesti, tarvitsenko todella tämän? Tai jos kierrättäisin ensin vanhat pois, ennen kuin ostan uutta tilalle?

Meillä kotona ei ole kovinkaan montaa uutena ostettua huonekalua. Lähes kaikki on tehty itse tai ostettu tori.fi ja tuunattu. Osa meidän kalusteista on kulkeutunut perintönä ja osa on myös dyykattu. Silti väittäisin kotimme olevan aika tämän päivän skandinaavista trendiä jäljittelevä, eikä muistuta lainkaan kaatopaikkaa, mikä on varmaan ensimmäinen ajatus siitä, että lähes kaikki on käytettyä. Myös kirpputorit ovat hitti juttu meidän perheessä. Ja isimies nyt käyttää joka tapauksessa vaatteensa täysin loppuun, ennen kuin edes harkitsee kaupoille menoa. Salaa toisinaan heitän hänen hirveimpiä vaatteitaan tekstiilikierrätykseen😊

Kaksi autoa meillä on siitä syystä, että isimies on viikot kaukana ja paikkakuntamme julkisessa liikenteessä on vielä parantamisen varaa. Nyt vauva-aikana kuitenkin ajattelin pitää toisen autoista seisonnassa ja katsoa miten selviän ilman autoa. Jospa tämäkin olisi vain asennekysymys. Epäilykset ovat silti vahvat…

Biojäteastia meillä on ollut vasta pari vuotta. Innoissani aloin tietenkin kierrättämään biojätteitä, mutta sitten se lopulta jotenkin jäi, kun isimies läksi toiselle paikkakunnalle töihin. Astia, johon keräsin biojätteitä, kävi liian suureksi itselleni ja inhosin sitä, että tuotteet mädäntyivät, ennen kuin vein ne biojäteastiaan. Nyt olkoon uuden vuoden lupaus hankkia pienempi astia ja aloittaa taas biojätteiden kerääminen erikseen😊 Jokaisella pienelläkin teolla voi olla merkitystä. Mitäpä jos ensi kerralla lenkillä poimit vaikkapa muutaman roskan luonnosta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Häähumua korona-arjen keskellä?

Pakko myöntää, että pariin viime kuukauteen häärintamalla ei ole tapahtunut juuri mitään. Onneksi kaiken ei tarvitse olla lukkoon lyötyä ...