Olen kuullut raskaana olevien naisten valittavan, että
lihoavat, koska eivät harrasta liikuntaa. Tai raskaana olevat naiset lihoavat, koska herkuttelevat. Voin kuitenkin lohduttaa, että
lihoaminen tapahtuu joka tapauksessa, jos on tapahtuakseen (kaikkihan eivät juuri lihoa raskausaikana). Itse olen lihonnut 12kg säännöllisestä liikunnasta huolimatta.
Miksi liikuntaa sitten kannatta raskausaikana? Yleisesti ottaen siksi, että se:
1.
ehkäisee laskimotukkotulehduksia
2.
vähentää raskaudenaikaiseen verenpaineen
kohoamista
3.
vähentää riskiä raskausmyrkytykseen
4.
ehkäisee selkävaivoja
5.
vähentää turvotusta
6.
auttaa ummetukseen
7.
parantaa unen laatua
8.
valmentaa synnytykseen
9.
auttaa toipumaan nopeammin synnytyksestä
10.
tekee hyvää mielelle ja keholle sekä auttaa
ylläpitämään toimintakykyä
Eli lähes samaisista syistä, kuin muutenkin. Tietysti raskausajan liikuntaa tulee harrastaa omaa kehoaan kuunnellen!
Itse olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että olen
pystynyt liikkumaan koko tähänastisen raskauden läpi. Johonkin raskauden
puoleen väliin saakka, raskaus ei juuri häirinnyt liikuntaa. Sen jälkeen sata
lasissa suorittaminen on saanut väistyä ja höntsäily tulla tilalle.
Yhä edelleen vietän aktiivista elämää. Lenkkeilen muutaman kilometrin
lenkin päivittäin koirani kanssa. Minulla on kotona 8kg kahvakuula, jolla
treenaan käsiä 2-3 kertaa viikkoon. Kerran viikossa käyn joogaamassa ja 1-2
kertaa viikossa uimassa. Jalkoja treenailen miten jaksan, esimerkiksi kyykkyjä
jumppapallo selän takana seinää vasten tai vaikkapa kevyinä porrastreeneinä.
Lantionpohjaa treenaan lähes päivittäin. Tämä käy helposti vaikkapa telkkaria
katsoen.
Lantionpohjatreeniin liittyen voin lämpimästi suositella
lukemaan Bailamama -Kohti synnytystä kirjan. Siinä treenataan lantionpohjan
lihaksia sellaisissa asennoissa, joita voi hyödyntää myös synnytyksessä.
Lisäksi kirja on kirjoitettu kivasti ja sisältää paljon muutakin tietoa mm.
raskauden kulusta, sikiön kasvusta, seksuaalisuudesta ja synnytyksestä.
Vatsalihakset ovat vetäytyneet sivuille kasvavan kohdun
tieltä jo aika päiviä sitten. Niiden treenaamisen olen jättänyt, sillä itse en
näe pointtia treenauttaa lihaksia, jotka ovat pingottuneina väärään paikkaan.
Pahimmillaan vatsalihasten ankara treenaaminen voi vain pahentaa erkaumaa ja
siitä toipumista synnytyksen jälkeen.
Liikunta on ollut minulle todella tärkeää usean vuoden ajan.
En tiedä miten olisin selvinnyt raskaudesta, mikäli en olisi pystynyt
harrastamaan liikuntaa raskauden aikana. Toivon että fyysisen kunnon ylläpito
auttaa paremmin selviämään (todennäköisesti) pitkästä synnytysurakasta. Valehtelisin myös, jos väittäisin, ettenkö tunne toisinaan kovaa kaipuuta salille
kun kävelen peilin ohitse ja katson levinnyttä olemustani. Elän silti toivossa,
että synnytyssaliin jäisi edes osa kerätyistä kiloista ja osa kertyneestä rasvasta palaisi imettäessä. Turha silti toivoa, että keho olisi entisenlaisessa kunnossa heti
synnytyksen jälkeen. Eikä kuulukkaan olla!
Synkkien ulkonäkö ajatusten yrittäessä valloittaa mieltä, muistutan itseäni siitä, että naisen keho on todella ihmeellinen asia. Se kantaa sisällään toista elävää olentoa koko raskauden ajan. Hoitaa ja huolehtii sikiöstä ja antaa kaikkensa sen käytettäväksi. On se vaan melkoisen hämmästyttävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti